Uhkasakkoja kouluille ylitarkastaja Chalmersilta

Göteborgin koulumaailmassa kuohuu. Suomessa ei koulutarkastuksia järjestetä, mutta Ruotsin Skolinspektionenilla on valtaa ja se käyttää sitä. Tarkastajat vierailevat kouluissa, observoivat, tekevät raportin ja ehdottavat tai määräävät parannuksia toteutettavaksi. Hyvä puoli tässä on se, että jos kouluissa todella rikotaan koululakia vastaan tai homma ei muuten ole hanskassa, eivät ongelmat jää piiloon ja työ asioiden korjaamiseksi saa alkusysäyksen. Käänteispuolena taas tulee leimaamista ja koulun saama huono maine voi entisestään ruokkia koulun syöksykierrettä.

Kuohuntaa on viime aikoina aiheuttanut erityisesti koulujen saamat uhkasakot.  Göteborgin kouluista yhteensä 14 on saanut lähiaikoina 500 000 – 1 400 000 kruunun uhkasakon, joka lankeaa, jos Skolinspektionenin havaitsemiin vakaviin puutteisiin ei saada korjausta aikaiseksi. Yleisimpiä puutteita ovat työrauhan puute, kiusaaminen, häiriköinti, erityisen tuen puuttuminen ja se, että opettajat eivät anna tarpeeksi tukea tunneilla.

Skolinspektionen perustelee uhkasakkoja sillä, että vasta ne saavat kunnat tarttumaan tosissaan ongelmiin ja tekemään asialle jotain. Yhtään sakkoa ei toistaiseksi ole kirjoitettu, sillä kunnat ovat ryhtyneet erilaisiin toimenpiteisiin. Joskus on tehty ehdotus tai päätös, että koko koulu suljetaan ja perustetaan uusi koulu uusin työskentelykulttuurein. Joissain kouluissa opettajien on vaadittu allekirjoittavan sopimus, jossa sitoudutaan työskentelemään yhteisten pelisääntöjen mukaan ja jos ei allekirjoita, opettajalle etsitään paikka jostain toisesta koulusta. Sjumilaskolanissa opettajat yritetään sitouttaa yhteiseen koulukulttuuriin 33 kohdan sopimuksella. Luonnollisesti monet opettajat ovat asiasta pahoillaan ja pitävät allekirjoituksen vaatimista epäsuorana irtisanomiskehoituksena. Koulun förstelärare eli kehittäjäopettaja kirjoittaa omassa mielipidekirjoituksessaan,  että ongelmana eivät ole huonot opettajat, vaan se, että opettajia on ylipäänsä vaikea saada alueelle ja kouluun, jollaisia ei olisi koskaan saanut edes päästä muodostumaan Ruotsiin.

Opettajat eivät näe sopimuksessa pelkästään huonoa. Eniten hiertää se, että asia on valmisteltu selän takana. Esimerkiksi kohta, jossa jokaisen opettajan lukujärjestykseen merkitty kahden tunnin resurssiaika tulee jatkossa käyttää erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden tukemiseen, koetaan hyväksi. Huonoksi taas se, että ennen kyseiset kaksi tuntia oli korvamerkitty suunnitteluun, joten nyt suunnitteluaika poistuu lukujärjestyksestä.

Sjumilaskolanin valitsema tie ei ole uutta. Gårdstensskolan sai vuonna 2012 murska-arvion Skolinspektionenilta ja rehtori laittoi kaikki virat uudelleen hakuun ja loi koulukulttuurin uusiksi. Vain viisi vanhaa opettajaa kolmestakymmenestä jatkoi. En tiedä, onko tämä systeemi absoluuttisen oikeudenmukainen, mutta ainakin Gårdstensskolan täyttää nyt vaadittavat kriteerit.

On hyvä, että viranomaiset ovat perillä, mitä kouluissa tapahtuu. En vain ole varma, kuinka oikean kuvan tarkastajat saavat muutaman vierailun perusteella. Toki arviointiin vaikuttavat myös kouluista tehdyt ilmoitukset ja oppilaiden ja opettajien vastaukset kyselyihin, mutta riskinä on, että Skolinspektionen vain julistaa tuomionsa, jakaa uhkasakot ja jättää sopan muiden selvitettäväksi. Pahimmillaan se johtaa siihen, että sekä opettajat että oppilaat häipyvät.