Vähemmistökieli suomi

Suomi ei ole mikä tahansa kieli muitten ruotsissa puhuttujen kielten joukossa, vaan sillä on vuodesta 2010 ollut vähemmistökielen status. Vähemmistökieliä on yhteensä viisi ja näillä kielillä on tietyissä kunnissa virallisen kielen asema eli vähemmistökielen puhujalla on oikeus saada viranomaispalveluja omalla äidinkielellään. Muissa kunnissa vähemmistökielitaustaan kuuluvalla lapsella on oikeus saada kotikielen opetusta, vaikka olisi ainoa kyseisen kielen oppilas kunnassa. Muilla kuin vähemmistökielisillä raja opetukseen on viisi oppilasta. Suomen lisäksi vähemmistökieliä ovat jiddiš, meänkieli, romanikieli ja saame.

Ruotsin radion suomenkielinen toimitus Sisuradio selvitti viime viikolla, kuinka hyvin kotikielenopetus vähemmistökielissä toteutuu eri kunnissa. Euroopan neuvoston suositusten mukaan vähemmistökielen opetusta pitäisi olla 4-5 tuntia viikossa kolmen tunnin ollessa ehdoton minimi. Sisuradion kyselyssä selvisi, että hieman vajaassa puolessa  Ruotsin kunnista annetaan suomen opetusta. 85 prosentissa kunnista suomen opetuksen määrä on maksimissaan tunnin viikossa ja 15 prosenttia kunnista opettaa vain 30-40 minuuttia. Suurista suomalaiskunnista Uddevallassa ei ole lainkaan suomen opetusta. Yli tunti viikossa opetetaan mm. Tukholmassa, Göteborgissa, Fagerstassa ja Boråsissa, jossa suomen opetusta 0n 80 minuuttia viikossa ja ryhmät on pystytty jakamaan niin, että vasta-alkajilla on oma ryhmänsä.

Meidän kunnassa opetusta on 40-50 minuuttia viikossa, mutta en ole omien lasten kohdalla huolissani. Pohjat ovat hyvät ja kotona puhutaan paljon suomea. Koulusta saa ekstrana mm. suomen kielen kirjallisuus- ja historian opetusta. Huonommassa asemassa ovat ne lapset, jotka eivät ole suomea käyttäneet. Heidän tarpeensa olisi paljon suurempi. Opettajaakaan ei käy kateeksi, sillä opetussuunnitelman tavoitteet ovat kunnianhimoiset (ja lisäksi muuttuvat suunnilleen vuosittain), eikä kaikkia niitä pysty saavuttamaan nykyisillä tuntimäärillä. Vaaditaan siis paljon suunnittelua ja kykyä priorisoida.

Puutteet suomen opetuksessa johtuvat muutamasta syystä. Yksi on pula opettajista. Suomen opetuksesta kiinnostuneiden määrä on kasvanut sen jälkeen, kun vaatimus perustason osaamisesta poistettiin. Nyt opiskeluoikeuden saa, jos tausta on suomalainen. Monet suomea lukevat lapset ovatkin sellaisia, että toinen vanhemmista on puoliksi tai neljäsosasuomalainen, eikä välttämättä itsekään puhu suomea, mutta on halunnut, että suomalainen kultturiperimä jatkuu lapsissa ja että lapset voisivat kommunikoida Suomen sukulaisten kanssa, jotka eivät ehkä osaa ruotsia. Myös tuntien organisointi voi olla hankalaa, jos kunnassa on yksi suomen opettaja ja oppilaat eri ikäisiä, eri tasoisia ja vieläpä eri kouluissa. Tällöin oppilaita on vaikea saada koottua samaan aikaan samaan paikkaan opiskelemaan ja opettaja kiertää silloin koulusta kouluun opettamassa pienelle ryhmälle kerrallaan. Opettajan omatkin tunnit jäävät vähäisiksi pelkästä suomen opettamisesta, joten opettajalle pitää löytää myös hyvä aineyhdistelmä, jolla hän saa opetusvelvollisuutensa täyteen.

Tälläkin hetkellä on joitain suomen opettajan paikkoja auki, joten hakupaperit vetämään, jos seikkailu kiinnostaa ja ruotsin taito on riittävä.