Västkusten, Bästkusten, Festkusten
Ruotsin länsirannikko eli Västkusten on alue, jonka määritelmä riippuu osin määrittelijästä, mutta joka maantieteellisesti ulottuu etelän Båstadista pohjoisen Strömstadiin. Matkailubrändinä ja kansanperinteessä Västkusten tarkoittaa lähinnä Göteborgin saaristoa ja Göteborgista pohjoiseen sijaitsevaa Bohusläniä. Idyllisten kalastajakyliensä ja upean karun luontonsa ansiosta Västkustenia kutsutaan yleisesti myös Bästkusteniksi.
Vaikka Bästkustenkin on hyvä ja kuvaava nimi, innostuin toisesta nimiväännöksestä niin paljon, että päätin ottaa sen blogini nimeksi. Bongasin nimen Festkusten jo kesällä 2014, kun ostin räppäri Dogge Doggeliton grillausopuksen Världens Bästa Grillbok Helsingin Akateemisesta. Tukholman kupeessa Botkyrkan kunnassa, Albyn lähiössä kasvaneen Doggen isä on venezuelalainen, äiti ruotsalainen ja äidinäiti kotoisin länsirannikolta Hovenäsetistä, joka on idyllinen kalastajakylä noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Dogge kertoilee länsirannikon herkkuja esittelevässä luvussa hyvin lämpimästi, kuinka paljon viikonloput ja ennen kaikkea kesälomat Hovenäsetissä merkitsivät betonilähiön pojalle ja kuinka hän oppi rakastamaan ruokaa ja erityisesti kalaa siellä. Doggelle Västkusten oli yhtä juhlaa ja koska sekä Dogge että kirjansa ovat erittäin sympaattisia, päätin muuttaessamme, että jos saan blogin aikaiseksi, sen nimi olkoon Festkusten.
Muistan kun toissa kesänä selailin Världens Bästa Grillbokia ja manailin, koska Porvoosta ei löytynyt reseptien kaloja. Siksi ensimmäisiä innostuksen aiheitani muuton varmistuttua olikin se, että pääsisin Festkustenin kala-apajiin käsiksi. En itse kalasta, mutta olin kuullut, että kalatiskit ovat täällä erinomaisia ja en pettynyt, vaikka Stenungsundin kummassakaan marketissa ei ollutkaan kalatiskiä. Molempien edessä nimittäin on erillinen kalamyymälä, josta saa tuoretta kalaa tiistaista lauantaihin. Muuten suosin ruokaostoksilla ICAa, mutta COOPin edessä olevan Fiskhusetin kalavalikoima on parempi. Tarjonta vaihtelee päivittäin, mutta ainakin näitä kaloja on saanut fileenä: turskaa, seitiä, koljaa, kummeliturskaa, valkoturskaa, molvaa, lohta, punakampelaa, merikrottia, ruijanpallasta ja louhikalaa. Tosin on täälläkin ongelmia kalakantojen kanssa ja turskan kalastusta juuri rajoitettiinkin.
Marras- ja joulukuussa länsirannikolla on ollut pimeää kuin tynnyrissä ja muutenkin on tuntunut siltä kuin olisi kuunnellut Portisheadin tuotantoa repetilla. Vettä on virrannut ja myrsky pauhannut pahimmillaan niin, että 20 km päässä oleva Uddevallabron piti sulkea viime viikolla liikenteeltä 44 m/s puuskissa puhaltelevan tuulen takia. Lokakuu oli onneksi sateeton ja todella kaunis ja pääsin tutustumaan lähiympäristöön hyvissä olosuhteissa. Varsinkin kahden ensimmäisen viikon aikana, kun asuimme Stenungsundin keskustassa kerrostalokolmiossa, ehdin käydä pojan kanssa päivisin tutustumassa mm. naapurikunta Tjörnin hienoihin maisemiin. Iltapäivällä taas juoksin Stenungsönillä Martha’s Vineyard -tunnelmissa. Ja pakko myöntää, rakastuin paikkoihin. Saariston karut kalliomaisemat, idylliset kylät ja sisämaan nuuksiomaiset metsät Svartedalenissa viehättävät kaikki ulkoilmaihmistä ja odotan, että pääsen kokemaan Festkustenin myös kesällä.
