Vuosikokous
Yksi todiste ruotsalaisten urheiluhulluudesta saatiin viime viikolla, kun IFK Göteborg piti vuosikokouksensa ja siitä oli liveseuranta Göteborgs-Postenin nettisivuilla. En tiedä, onko kyseessä jokavuotinen käytäntö vai johtuiko raportointi siitä, että seura on jonkinlaisessa kriisissä. IFK Göteborghan on yksi Ruotsin tunnetuimmista jalkapallojoukkueista , joka on voittanut UEFA Cupinkin kaksi kertaa -80-luvulla. Se on kuitenkin myös yleisseura, jossa on mm. hiihto-, yleisurheilu-, keilailu- ja suunnistusjaostot. Jokaisella jaostolla on tyypilliseen tapaan oma budjettinsa, mutta pääseurakin ottaa oman osuutensa ja lähinnä kai ammattilaisjalkapallojoukkueen satsausten ja talousvaikeuksien vuoksi koko seura on kärsinyt tilanteesta ja siitä on syntynyt tyytymättömyyttä, jonka seurauksena usea jaosto on ollut halukas irtautumaan pääseurasta.
IFK Göteborg on pitkään ollut itselle rakas seura. Vielä -80-luvulla suunnistajat odottivat pääsiäistä kuin joulua, sillä silloin pääsi ensimmäistä kertaa pitkän, pimeän ja lumisen talven jälkeen sulalle maalle Ruotsiin suunnistamaan. Pääsiäisleirin merkitys on vähentynyt, sillä globalisoituneet suunnistajat treenaavat nykyään pitkin talvea Etelä-Euroopan eri suunnistusmaastoissa, mutta ennen se oli kova juttu. Oma ensimmäinen pääsiäisleirini ajoittuu vuoteen 1985 ja sijoittuu Göteborgiin, IFK:n silloiselle seuramajalle eli vanhalle Kamratgårdenille. Pääsin silloisen seurani Lynxin leirille mukaan ainoana 14-vuotiaana muiden leiriläisten ollessa 15-18 -vuotiaita. Matkustimme lentokoneella, treenasimme kaksi kertaa päivässä, olimme sponsorilounaalla ja mikä hienointa; tapasimme IFK Göteborgin kovat suunnistustykit ja bonuksena vielä Euroopan huipulla pelanneet futarit. Juniorille hienoja kokemuksia. Myöhemmin moni kaveri lähti opiskelu- tai työvaihtoon Göteborgiin ja edusti sinä aikana IFK:ta. Itsellekin se oli Ruotsiin muutettaessa pitkään ykkösvaihtoehto, mutta asuinpaikan takia päädyimme Kungälvin väreihin.
Tuohon aikaan eri jaostot ainakin tarinoiden mukaan vielä tunsivat voimakasta yhteenkuuluvuutta ja olivat jossain tekemisissä toistensa kanssa. Ennen pitkää maailma alkoi muuttua ja yhteenkuuluvuus rapista, mutta viimeistään uuden Kamratgårdenin valmistuttua ero oli tosiasia: uudelle Kamratgårdenille mahtuivat vain futarit. En tiedä, mitä kaikkea asiaan liittyy, mutta suunnistajien puheenjohtajaa hiertää ainakin arvostuksen puute ja raha-asiat. Eri jaostoilla on oma budjettinsa, mutta emoseura antoi ennen kaikille jaostoille rahaa. Käytäntö on kuitenkin nyt loppunut. Eniten ehkä kuitenkin tökkivät asiat uuden Kamratgårdenin ympärillä. Kun vanha purettiin ja uusi rakennettiin vuonna 2011, ei muilla jaostoilla enää ollut sinne asiaa. Suunnistusjaoston puheenjohtajan sanoin:
“– Minulle Kamratgården on seuran, ei jalkapallon symboli. Kun se rakennettiin alunperin, oli suunnistaja arkkitehtina. Mutta meidät heitettiin pihalle, kun uusi rakennettiin. Ennen tapasimme futareita ja juttelimme keskenämme, mutta nykyään meillä ei ole mitään yhteistä.”
Surkuhupaisinta Kamratgårdenin tapauksessa on se, että talousvaikeuksien takia jalkapalloilijat joutuivat myymään seuratalon pois varbergilaiselle rakennusfirmalle ja tätä nykyä vain vuokraavat sitä.
Suunnistajat haluavat silti jatkaa vanhalla nimellä, mutta täysin omana organisaationa. Toivottavasti kompromissi löytyy ja suunnistavana jalkapallofanina saan seurata molempien jaostojen hienoja esityksiä urheiluareenoilla IFK Göteborgin nimellä. Jalkapallojaosto ainakin ilmoitti, että sponsorimyynti lähti vuosikokouksen jälkeen ennätysvauhdilla käyntiin.
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=8f_tEI-uwUY&w=560&h=315]