Ensi-illassa tosidraama Everest ja Gomorra-ohjaajan outo fantasiasatu
Rakkautta & Anarkiaa jatkuu vielä viikonlopun, mutta teattereihin saapuu tällä viikolla kokonaista viisi ensi-iltaa. Käydäänpä ne lyhyesti läpi.
Ville Suhosen Sodankylässä ensiesityksensä saanut dokumentti Ompelijatar kertoo “viimeisestä valtiovallan Suomessa teloittamasta naisesta“, Martta Koskisesta, 1944 on suomalais-virolaisena yhteistyönä syntynyt sotadraama, ja Harjoittelija puolestaan Nancy Meyersin siirappinen draamakomedia jossa Robert De Niron 70-vuotias leski työllistyy online-muotitaloon ja tutustuu Anne Hathawayn nuoreen naiseen.
Sitten on Everest, islantilaisen Baltasar Kormákurin (101 Reykjavik, 2 Guns) 3D-tekniikalla toteuttama draama Mount Everestille kiipeävästä, vaikeuksiin joutuvasta retkikunnasta. Tositapahtumiin perustuva elokuva sijoittuu vuoteen 1996, jolloin vuorikiipeilybuumi oli isoimmillaan. Kuten elokuva alussa selittää, kiipeilystä oli tullut taloudellisesti vetoava bisnes, ja parin kokeneen yrittäjän rinnalle ryskäsi riveittäin uusia toimijoita.
Jason Clarken näyttelemä Rob Hall on yrittäjistä vastuuntuntoisimmasta päästä. Hän johtaa seuruetta, jossa on mukana sekä äärimmäisen kokeneita kiipeilijöitä (japanilaiselle Yasuko Namballe, jota tässä esittää Naoko Mori, tämä oli viimeinen “seitsemästä suuresta” vuoresta), että liki keltanokkia. Jälkimmäisiin lukeutuu ehkä John Hawkesin Doug Hansen, postimies.
Tarina on useimmille tuolloin uutisia seuranneille tuttu. Monta asiaa meni pieleen ja lumimyrsky yllätti kiipeilijät. Vain osa pääsi takaisin leiriin.
Kormákur tekee kuvaaja Salvatore Totinon kanssa ihan peruskomeaa, mihin tahansa IMAX-teatteriin soveltuvaa jälkeä uljaissa vuorimaisemissa, mutta mitään järin persoonallista Everest ei tarjoa. Se on by the numbers tosielämän jännäri, jossa voimauttava musiikki on aina mukana alleviivaamassa kohtalon hetkiä, ihmisen pienuutta luontoa vastaan, ja näin. Aika paljon kärvistellään vähän liian hämärässä. 3D-tekniikka ei tuo elokuvaan juuri lisää, joten epämukavista laseista ei kannata maksaa ekstraa.
Näyttelijäkaarti on vakuuttava. Edellä mainittujen lisäksi mukana ovat Jake Gyllenhaal, Keira Knightley, Robin Wright, Josh Brolin, Sam Worthington ja Emily Watson.
Elokuvasta järjestettiin muuten tuotantoyhtiön toiveesta ennakkonäytös, johon liput maksoivat 20 euroa, ja jonka tuotot menivät suoraan SPR:lle.
Kuluttajana sitä voisi ihmetellä elokuvateollisuuden paradoksaalisia mekanismeja. Everestin tekemiseen käytettiin 65 miljoonaa dollaria, markkinointiin vielä miljoonia lisää. Sitten kuluttajien vastuulla on mennä katsomaan se, ja lahjoittaa elokuvan nimissä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
Viikonlopun viides ensi-ilta on Matteo “Gomorra” Garronen Tale of Tales. Fantasiaelokuva perustuu italialaisen Giambattista Basilen Pentameroneen, jota sanotaan maailman vanhimmaksi satukirjaksi ja mm. Hans Christian Andersenin sekä Grimmin veljesten innoittajaksi. Kaksituntinen, yksinkertaisia ja outoja kertomuksia yhteen nivova elokuva on valitettavasti lähinnä kuriositeetti.
Alku on vahva. Salma Hayekin kuningatar haluaa jälkikasvua, joten John C. Reillyn näyttelemän kuninkaan on määrä hakea merenpohjasta hirviön sydän ja syöttää se vaimolleen. Vedenalainen kohtaus on kuin surrealistista unta: sakea vesi paljastaa sylistään omituisen, 1980-luvun fantasiaelokuvien kumiotuksia muistuttavan hirviön. Kuningas on sonnustautunut teräksiseen, ainakin sata kiloa painavaan sukeltajan asuun.
Sitten hirviö sivaltaa ja kuningas kuolee.
Näitä hetkiä on myöhempänä harvassa. Kirppua lemmikkinään kasvattava kuningas (Toby Jones), jätin vangiksi joutuva tytär (Bebe Cave) ja noituudella nuoreksi muuttuva, himokkaan kuninkaan (Vincent Cassell) iskevä vanhus Dora (Hayley Carmichael) ovat ihan hauskoja satuja, mutta Garrone ei purista niistä ulos mitään sen kummempaa.
Visuaalisesti ollaan ehkä jossain vesitetyn Pan’s Labyrinthin maisemissa, mutta ilman niitä oivalluksia, jotka tekivät tuosta elokuvasta niin hyytävän. Kaksituntisena Tale of Tales laahjaa valjuissa väreissä kohti loppuaan, joka on kaikkea muuta kuin ikimuistoinen.
Näiden kahden ensi-illan sijaan suosittelisin, että otatte ainakin kaiken irti R&A-viikonlopusta. Tänään perjantaina menisi Orionissa klo 21 Blue Ruin -ohjaaja Jeremy Saulnierin uusi ja kehuttu Green Room. Huomenna olisi lisänäytös ylistetystä The Lobsterista klo 11.40 Bio Rexissä. Sunnuntaina pääsee näkemään ihan mahtavan The Diary of a Teenage Girlin Kino Engelissä klo 18.30.