Ensi-iltasuositus: Venäjän hallintoa kritisoiva Leviathan on mestariteos

Andrei Zvjagintsevin ohjaama, kultaisen maapallon tammikuussa voittanut Leviathan on paitsi terävä ja hirtehinen satiiri korruptoituneesta valtajärjestelmästä, myös vetoava inhimillinen draama.

Kolja (Aleksei Serebrjakov) asuu perheineen talossa Barentsinmeren rannalla. Paikallinen kaupunginjohtaja Vadim (Roman Madjanov) on päättänyt viedä Koljan arvotontin, lanata talon maan tasalle ja rakentaa tilalle oman rantahuvilansa. Perheenisä ei taivu ilman taistelua ja vie asian oikeuteen. Moskovasta apuun tulee asianajaja ja vanha armeijakaveri Dmitri (Vladimir Vdovichenkov).

Taisto on tietenkin hävitty jo alussa. Ensimmäinen kohtaus oikeussalissa on sellainen, jossa tuomari lukee viiden minuutin ajan papereistaan lakijargonia ja kumoaa lopuksi Koljan vaateet.

Dmitrillä on ässä hihassa, ja hetken hän onnistuukin kiristämään Vadimia luopumaan vaatimuksistaan. Ison hallintokoneiston edessä asianajaja on kuitenkin lopulta voimaton. Vadim hakee johdatusta kylän ortodoksipapilta, joka neuvoo tätä epäsuorasti hyödyntämään valta-asemaansa. Niin hän myös tekee ja pönkittää samalla asemaansa pienen kaupungin yksinvaltiaana.

Zvjagintsev kuvaa maailmaa, jossa byrokratian verkko on niin tiivis ettei siitä pääse lävitse kuin huijaamalla. Kiristämällä ehkä, lahjomalla varmemmin. Dmitri sanoo uskovansa “vain faktoihin”. Häntä ei ole kastettu. Kastaminen merkitsee Leviathanin maailmassa paitsi uskoa Jumalaan ja tuonpuoleiseen, myös mahdollisuutta vedota johonkin maallista päätäntävaltaa ylempään oikeudenjakajaan.

Usko on Leviathanissa täysin alisteinen sille isolle valtakoneistolle jota Vadim edustaa, ja jonka suurmiesikoneita Kolja tovereineen käyttää maalitauluina lähtiessään maaseudulle ammuskelemaan.

Maalitauluista puuttuvat viimeisimmät: Jeltsin, Putin ja Medvedev. Taulut tuoneen paikallisen mukaan uusimpia presidenttejä on liian varhaista käyttää, sillä “heihin ei ole vielä muodostunut riittävää historiallista perspektiiviä”.

Silti koko elokuva ampuu sohjoksi myös, ja ennen kaikkea, viimeisimmät hallitsijat. Se on Venäjä-kriittinen tavalla, joka on aiheuttanut kotimaassaan närää. Kulttuuriministeri Vladimir Medinski (jota edeltänyt hallitus rahoitti Leviathanista kolmanneksen) on moittinut elokuvaa kansainvälisen yleisön kosiskelusta ja kieltänyt sen antaman kuvan venäläisistä.

Ohjaaja itse sanoo elokuvan olevan ehdottoman venäläinen. “Elämme feodaalisessa järjestelmässä, jossa kaikki on yhden miehen otteessa”, hän selittää The Guardianin haastattelussa, joka kannattaa lukea.

Leviathanin Venäjä-kuvaan liittyy aivan olennaisesti viinan juonti. Vodka on toisaalta hetkellinen pakokeino arjen kurjuudesta, toisaalta historian muovaama traditio. Käsistään luisuvaa kotia, historiaa ja omaa perimää sureva Kolja ryyppää, mutta niin ryyppää huippuravintolassa illallistava Vadimkin.

Herkullisin kohtaus on alkupuolella, kun tahoillaan juopotelleet miehet päätyvät rähisemään Koljan porstualla. Kumpikin on naamat, ja sanaharkka setvittäisiin ehkä nyrkein, ellei Vadimilla olisi mörssärikätisiä turvamiehiä muassaan. Tuohon hetkeen kiteytyy se, kuinka yksin Kolja on, ja kuinka turvatusta asemasta – byrokratia- ja byrokraattimuurin takaa – Vadim kohtuuttomia ratkaisujaan panee käytäntöön.

Leviathan alkaa ja päättyy meren kuohuntaan. Vesissä ui valas, Leviatan: myyttinen merihirviö, jonka taltuttaminen on yhden ihmisen voimin mahdotonta. Hahmo on tuttu Vanhasta testamentista ja Thomas Hobbesin Leviathanista. Jälkimmäisessä se symboloi valtiota, jossa ihmisten valtuuttama taho harjoittaa suvereenia valtaa kansalaisiinsa.

Leviatan vie Koljan koukun, vavan ja koko miehen mennessään. Jo ensimmäisiin kuviin ikiaikaisena möyryävistä alkuvoimista on kirjattuna päähenkilön tragedia, inhimillisen pyristelyn päätepiste.

Matka loppuun on jotain ainutlaatuista, ja jotain, joka kannattaa käydä todistamassa elokuvateatterissa. Jos antaisin tässä blogissa tähtiä, Leviathan saisi 5/5. Andrei Zvjagintsev (Isän paluu, Jelena) on tämän hetken ehkä tärkein venäläinen elokuvantekijä, ja silmittömän hienosti kuvattu ja kerrottu Leviathan täysverinen mestariteos.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=2oo7H25kirk&w=560&h=315]

Leviathan ensi-illassa 17.4.2015. Näytökset Helsingissä Maximissa ja Kino Engelissä.

16.4. juttua editoitu: Toisin kuin väitin, venäläsistä elokuvista ensi-iltaan ovat Night Watchin (2005) jälkeen päässeet myös Faust (2012) ja Shopping Tour (2014).