Imagen elokuvakerho käynnistyy torstaina – ensimmäisenä Oscar-palkittu, ainutlaatuisen intensiivinen holokaustikuvaus Son of Saul

Torstaina klo 19.00 kannattaa olla Korjaamo Kinossa. Katsomme yhdessä László Nemesin ohjaaman upean, Oscar-palkitun Son of Saulin ja keskustelemme holokaustista sekä elokuvista tutkija Heta Kaiston sekä KAVI:n suunnittelijan Anna Möttölän kanssa.

Nemesin Son of Saul vierittää auki yhden niistä langoista, joita Claude Lanzmannin kymmentuntinen dokumentti Shoah (1985) esittelee (kannattaa lukea The New Yorkerin Richard Brodyn kritiikki elokuvasta). Päähenkilö Saul Ausländer (Géza Röhrig, New Yorkissa vaikuttava 48-vuotias unkarilaisrunoilija ensimmäisessä valkokangasroolissaan) työskentelee Auschwitzissä osana juutalaisvangeista koostettua Sonderkommandoa, jonka tehtävä on kerätä kaasukammioon vietyjen vankien omaisuus. Saul tietää kuolevansa, mutta koska jokainen eletty tunti on “arvokas”, hän tekee työnsä huolellisesti.

Kun Saulin samalla leirillä asunut poika teloitetaan, ottaa hän missiokseen järjestää pojalle kunnolliset hautajaiset. Tehtävä vaatii Auschwitzissa paljon. Sonderkommandot saavat liikkua vähän muita vankeja vapaammin, mutta rabbin löytäminen, ruumiin kuljettaminen ja siunauksen järjestäminen ovat haasteita. Samaan aikaan leirillä juonitaan pakoa, ja koska vankien huhutaan päätyvän kohta kaasukammioon, sen on toteuduttava lähes heti.

Son of Saul on ehkä intensiivisin holokaustielokuva, sillä se tulee niin lähelle päähenkilöään. Kuvasuhde on tavallista laajakuvaa kapeampi 1.37:1, joten kuva on ahdas ja siihen mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Kaikki taustalla oleva vain vilisee sivuilta ja Saulin takaa pilkottavana epätarkkana hälynä.

Samanlaisella katseella päähenkilö ehkä tarkastelee ympäristöään. Saul on joko turtunut, tai opetellut tavan suodattaa kaiken ympärillään tapahtuvan välittömästä näköpiiristään. Se vaatii uhrauksia – kuten sen, ettei hetkelliseen lempeyden osoitukseen voi suhtautua sen edellyttämällä lämmöllä.

Ohjaaja on puhunut happamaan sävyyn siitä, kuinka holokaustia käsittelevät elokuvat haluavat selittää tapahtuneen vastakohtien kautta. Steven Spielbergin ohjaamassa Schindlerin listassa ovat vastakkain hyvä (Oskar Schindler) ja paha (Amon Goeth), sankari ja konna. Elokuva myös maalaa juutalaiset pääosin passiivisiksi uhreiksi.

Son of Saul ei nojaa tällaisiin vastanapaisuuksiin eikä se yritä selittää tapahtunutta. Täysin poikkeuksellisesti se ei myöskään kerro juutalaisvangista jonka tavoitteena olisi päästä pakoon tai edes selvitä hengissä – päinvastoin tieto kuolemasta on varma, ja se antaa tekemiselle ehdottoman deadlinen – vaan kyse on yksinkertaisesta missiosta maailmasta, jonka lainalaisuudet SS on määrittänyt uusiksi. Tässä mielessä se eroaa toisesta viime aikojen melko onnistuneesta, juutalaisen näkökulmasta kerrotusta holokaustielokuvasta Väärentäjä, jonka päähenkilö selvisi leiriltä hengissä kädentaitojensa ja vilpin avulla.

Pariisiin Budapestista 12-vuotiaana muuttanut Nemes laati käsikirjoituksensa ensimmäisen version vuosina 2010–11. Rahoitus (1,5 miljoonaa euroa) tuli lopulta Unkarista, kun Ranskassa ei luotettu ensikertalaiseen. Samalla kieleksi vahvistui unkari (saksan ohella, toki). Kotimaassa elokuvan näki sata tuhatta silmäparia, mikä oli parhaita unkarilaisen elokuvan tuloksia vuosiin – vaikka ohjaaja olisi halunnut vieläkin enemmän.

Maanantain vastaisena yönä Nemes pokkasi Oscarin parhaasta vieraskielisestä elokuvasta. Kiitospuheessaan hän muistutti, että synkimpinäkin hetkinä voimme löytää sisältämme äänen, joka auttaa meitä pysymään ihmisinä.

Son of Saul näytetään Imagen elokuvakerhossa huomenna torstaina 3. maaliskuuta. Lisätiedot ja ohjeet lipun ostoon täältä.

Elokuva tulee levitykseen heti seuraavana päivänä, 4. maaliskuuta.