Justin Benson ja Aaron Moorhead ovat modernin kauhun tuntemattomia supertähtiä

Mies matkaa Italiaan, tapaa naisen ja rakastuu. Heillä on aikaa auringonnousuun saakka. Silloin nainen muuttuu hirviöksi.

Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin ohjaamaa Springiä (2014) on verrattu Richard Linklaterin Rakkautta ennen.. -elokuviin. Se on samaan tapaan dialogivetoinen ja kertoo siitä samasta rakkaudesta joka yhdistää Linklaterin elokuvien Jesseä ja Celineä. Siitä, jossa ymmärretään toisen heikkoudet, ja silti (tai juuri niiden vuoksi) halutaan olla yhdessä. Elokuva nähdään Night Visions -festivaaleilla tällä viikolla.

Evan (Lou Taylor Pucci) hautaa äitinsä, joutuu baarissa tappeluun ja ajaa itsensä umpikujaan. Hän päättää paeta ensimmäisellä lennolla pois kotoa Kaliforniasta, ihan mihin vaan. Kohteeksi valikoituu Italia: ensin Rooma, sitten pieni, nimettömäksi jäävä rannikkokylä. Siellä vastaan tulee salaperäinen Louise (Nadia Hilker). Evan rakastuu ja alkaa liehitellä aluksi vastahakoista Louisea.

Vastahakoisuudelle on syy. Louisella on salaisuus, jota hän pitää piilossa piikittämällä itseään mystisellä seerumilla, sekä syömällä vähän pupuja.

Spring etenee rauhassa, mutta ei verkkaisesti. Evanin ja Louisen tutustuminen ei ole ihan linklatermaista sanamagiaa, mutta sen uskoo ja siihen sitoutuu. Upea, kevään kellertävää agraaria korostavin sävyin kuvattu Italian rannikkoseutu (Spring on kuvattu Barin maakunnassa Etelä-Italiassa) muodostaa romanttisen miljöön kertomukselle, joka leikkaa lopulta vuosisatojen ja -tuhansien halki, aina länsimaisen kulttuurin varhaisvaiheisiin saakka.

Benson ja Moorhead, joista jälkimmäinen kuvaa kaksikon elokuvat, eivät ole kiinnostuneita katsojan säikyttelystä. Spring on enemmän koskettava kuin pelottava. Bensonin käsikirjoitus toimisi puhtaasta parisuhdedraamasta, jos hirviöpuolen vaihtaisi mihin tahansa toiseen salaisuuteen – vaikka syöpään.

Ohjaajat kuitenkin pitävät genrejutuista. Sen osoitti jo heidän debyyttiohjauksensa Resolution (2012). Siinä kaksi ystävystä viettävät aikaa mökissä, toisen yrittäessä saada toista eroon huumeista, ja kohtaavat kaikki mahdolliset kauhuelokuvan kliseet. Mielisairaalasta paenneen naisen, väkivaltaiset huumediilerit, salaperäiset valokuvat ja filminpätkät joita “joku” on jättänyt päähenkilöille löydettäväksi. Muinaiselle intiaanien hautuumaalle sijoittuva kertomus oli metakommentaarina hauska ja kauhuelokuvana kylmäävä.

Siinä oli myös ikimuistoinen antagonisti. Sellainen, jonka näkemistä odotti kauhulla, ja jonka lopulta ymmärsi olleen läsnä alusta asti.

Kun Spring käyttää värinään historiallista, lovecraftilaisen mytologista kauhukuvastoa, Resolution on modernin yhdysvaltalaisen kauhuviihteen lapsi.

Kuten jo aiemmin sanoin, Resolution löytyy jenkki-Netflixistä ja se kannattaa katsoa.

Benson ja Moorhead ovat mukana myös VHS-sarjan kolmannessa inkarnaatiossa VHS Viral. Springin tapaan sekin nähdään Night Visionsissa.

Nopeaan tahtiin etenevän sarjan ensimmäinen osa VHS (2012) oli yksi uuden yhdysvaltalaisen kauhun merkkiteoksista. Se otti kaiken irti jo kuolleeksi luullusta found footage -genrestä ja leikki riemastuttavasti VHS-kasetin ainutlaatuisella kerrosluonteella. Yhden nauhoituksen alta löytyi jotain alati vanhempaa ja rosoisempaa.

VHS oli karkea, muodoton ja tyystin anarkistinen. Siinä oli tyhjäkäyntiä kuten millä tahansa kotivideolla, ja tämä teki siitä autenttisen oloisen artefaktin. Kaksi vuotta sitten sitä Kino Engelin pienessä teatterisalissa katsoessa tuntui siltä kuin joku olisi oikeasti laittanut VHS-kasetin nauhuriin ja painanut play.

VHS 2 oli jo hiotumpi ja siten tylsempi, vaikka siinä olikin sarjan paras yksittäinen segmentti, Timo Tjahjaton ja Gareth Evansin (The Raid) ohjaama Safe Haven. Pätkässä uutisryhmä tunkeutuu indonesialaisen kultin päämajaan hetkiä ennen joukkoitsemurhan alkua. Aihe ja estetiikka muistuttavat Ti Westin myöhemmästä mainiosta The Sacramentista (2013), jonka taustalla on tositarina.

VHS Viralin parasta antia on juuri Bensonin ja Moorheadin osio Bonestorm, jossa skeittiporukka löytää Tijuanasta aution skeittispotin, joka sattuukin olemaan kirottu. Pian GoPro-kameroilla varustetut nuoret miekkailevat luurankohirviöitä vastaan.

Oivalluksia on kaksi. Ensinnäkin kuvaaminen on motivoitua – yksi found footage -genren keskeisistä vaatimuksista. Taistelun taltioivat kamerat on kiinnitetty nuorten kypäriin ja dekkeihin. Kuvayhteys säilyy siis pakostakin, ja ihan loppuun saakka.

Toinen, vielä tärkeämpi oivallus on avaran tilan käyttö. Nuoret ovat keskellä ei mitään, aavikolla, mutta hirviöitä tulee yhtäkkiä joka suunnalta eikä pakotietä löydy. Vaikutelma on vähän sama kuin Serious Sam -videopeleissä, joissa isot areenat täyttyvät joka suunnalta hyökyvistä monstereista. Toisaalta The Sacrament pelasi samalla jännitteellä: kuvausryhmä oli valtavan siirtolan keskellä ja ihmisiä lakosi vasemmalta ja oikealta.

VHS Viral on muilta osin aika kehno, ideoiltaan köyhempi ja halvan oloinen. Se luottaa liikaa kökköihin tietokone-efekteihin ja POV-kuvalla kikkailuun. Se ei ole pelottava, parhaimmillaan toki Bonestormin kohdalla painostava. Sarjan ystävien kannattaa se silti tarkastaa, on siellä yksi toinenkin kekseliäs lyhäri.

Elokuva osoittaa silti hyvin sen, että Benson ja Moorhead pystyvät tiivistämään ideansa tiiviiseen ja hauskaankin muotoon. Bonestorm menee suoraan asiaan siinä missä Resolution ja eritoten Spring nauttivat matkalla maisemista.

IMDb listaa ohjaajille kaksi tulevaa projektia, joista ei tosin lisätietoja juuri ole. Ensimmäinen on nimetön Aleister Crowley -projekti. Crowley oli viime vuosisadan alussa vaikuttanut brittiläinen okkultisti, joka perusti pakanallisen Thelema-uskonnon ja josta Iron Maidenin keulahahmo Bruce Dickinson kirjoitti jo vuonna 2008 oman elokuvansa.

Toinen projekti on “nimetön UFO-kulttikomedia”. Lupaavalta kuulostaa sekin.

Kolmen näytteen pohjalta on helppo väittää, että Bensonilla ja Moorheadilla on kaikki mahdollisuudet nousta yhdysvaltalaisen kauhun uusiksi kärkinimiksi. Seuraavat projektit näyttävät, pystyvätkö he pitämään langat omissa käsissään. Resolution ja Spring näyttäisivät tuottajien tai rahoittajien leikkaamina aika erilaisilta.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=enr8pbgs0Jk]

Spring Night Visions -festivaaleilla to 16.4. klo 17.50 ja la 18.4. klo 18.15. Näytöksissä vieraana päätähti Lou Taylor Pucci.

VHS Viral Night Visions -festivaaleilla to 16.4. klo 22.30 ja pe-la yönä 17.–18.4. klo 00.15.