Kolme menovinkkiä tänään alkavaan Night Visionsiin

Night Visions käynnistyy tänään klo 16.40, kun Korean sotaa käsittelevä, Liam “jokapaikanhöylä” Neesoninkin tähdittämä Operation Chromite lähtee pyörimään Korjaamo Kinossa. Tässä kolme poimintaa genre-elokuvaan keskittyvän festivaalin laadukkaasta ohjelmistosta. 

 

The Transfiguration (2016)

Yhdysvaltalaisen Michael O’Shean debyyttiohjaus sai ensi-iltansa Cannesin Un Certain Regard -sarjassa, siis samassa, jonka Juho Kuosmasen Hymyilevä mies lopulta voitti. 44-vuotias ohjaaja tulee festivaalille myös vieraaksi.

George A. Romeron Martinille (1977) paljon velkaa oleva, sen ohella ainakin Henry: Portrait of a Serial Killeriin (1986) ja Ystäviin hämärän jälkeen (2008) viittaava The Transfiguration on vuoden hienoimpia kauhuelokuvia. Se kertoo teini-ikäisestä, New Yorkin pahamaineisella vuokra-asuntoalueella asuvasta Milosta (Eric Ruffin), joka uskoo olevansa vampyyri. Milo tutustuu isoisänsä kaltoin kohtelemaan Sophieen (Chloe Levine) ja ystävystyy.

O’Shea sanoo kuvailleensa elokuvaansa välillä ennemmin kauhuesseeksi kuin -elokuvaksi. Tämä kertoo ensinnäkin siitä, että vaikutteet ovat pinnassa, ja liki jokaisessa kohtauksessa viitataan vähintään yhteen genreklassikkoon. The Transfigurationia voi helposti lukea nimenomaan tutkielmana kauhugenrestä.

Toiseksi O’Shean kuvailu tarkoittaa sitä, että hänen elokuvassaan on selvä poliittinen taso. Tekijä näkee kotimaansa synkkänä paikkana, ja debyyttiohjaus on kuin kuvaus kapitalistisesta hierarkiasta, jossa pohjaan painetut joutuvat tarttumaan äärimmäisiin keinoihin. Jos vampyyrit ovat kukkulan kuninkaita, musta ja köyhä Milo on niille paperilla liki vastakohta.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=sLXiyMbLR30]

The Transfiguration NV:ssä ke 19.4. klo 16.45 ja to 20.4. klo 21.15.

 

Jovanka Vuckovic, Annie Clark, Roxanne Benjamin, Karyn Kusama: XX (2017)

Kun konsepti ei kanna pitkän elokuvan mittaan, kannattaa suosiolla tähdätä varttiin. Neljästä kauhulyhäristä koostuva antologia on epätasainen, mutta tarjoaa joitain hauskoja oivalluksia.

Paras episodeista on heti ensimmäinen, Jovanka Vuckovicin ohjaama The Box, jonka jälkeen ei välttämättä ole nälkä. Lapsi kurkkaa metrossa istuvan muukalaisen sylissä olevaan lahjapakettiin ja näkee jotakin, joka saa hänet lopettamaan syömisen. Hiljalleen viesti laatikon sisällöstä leviää perheessä, ja pian äiti (Natalie Brown) on ainut, jolle maistuu ruoka.

Vuckovic mässäilee herkuista notkuvilla illallispöydillä ja hiljaa nälkään nääntyvillä perheenjäsenillä. Lopussa puhti vähän loppuu, eikä hyvästä premissistä tiristetä sittenkään ihan kaikkea irti.

Toinen hyvä on The Birthday Party, jonka tekijäjoukko on melkoinen indienörtin dream team. Lyhärin on ohjannut St. Vincentinä paremmin tunnettu Annie Clark, ja pääosassa kuollutta miestään lastenjuhlien alla piilottelevana perheenäitinä esiintyy Melanie Lynskey. Taivaallisista olennoista (1994) ja Miehen puolikkaista (2003–15) tuttu Lynskey lataa hahmoonsa samaa turvan ja pettymysten lähiöäiticocktailia, joka teki hänestä tv-sarja Togethernessin (2015–16) parhaan palasen. Tiimin huipentaa cameossa nähtävä Joe Swanberg, jolta Lynskeyn hahmo lunastaa juonen kannalta olennaisen asusteen.

Lyhäristä ei voi päätellä liikoja, mutta mieluusti näkisin Clarkilta lisääkin. Hänellä on esteettistä silmää ja komedian tajua, ja hän osaa myös löytää ympärilleen oikeat ihmiset.

Antologian muissa osissa Karyn Kusama (Girlfight, The Invitation) kertoo omituista perhekulttihirviötarinaa jota en edes osaisi spoilata, ja Roxanne Benjamin vie lauman pössytteleviä nuoria keskelle autiomaata. Näilläkin elokuvilla on hetkensä.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=LGH-zJ9_uFs]

XX NV:ssä ke 19.4. klo 20.45 ja to 20.4. klo 19.15.

 

Alice Lowe: Prevenge (2016)

Äitiys ja lapsensaanti ovat kauhuelokuvien perusmotivaattoreita, mutta tuskin koskaan on syntymätön muksu ollut näin elimellisesti mukana tapahtumissa kuin Alice Lowen debyyttiohjauksessa Prevenge. Se on kamalan hauska ja hauskasti kamala kauhuhitti raskaana olevasta naisesta, joka kostaa miehensä kuolemaa, koska sikiö käskee.

Prevenge on sysimustan brittiläisen komedian pieni helmi. Sitä on helppo verrata Ben Wheatleyn Sightseersiin (2012), jossa reppana pariskunta lähti asuntovaunuilemaan ja päätyi tappamaan läjän ihmisiä, ja jossa Lowe näytteli toisen pääosan. Molemmat elokuvat pitävät hauskaa brittiläisen peräkammarijantterin perityypeillä ja nauravat itselleen sekä koko kansakunnalle.

Prevenge seisoo kuitenkin omilla jaloillaan, eikä vähiten Lowen kokonaisvaltaisen roolisuorituksen vuoksi. Lowe oli oikeasti seitsemännellä kuulla raskaana kuvatessaan, ja jokainen ähkäisy ja vaivalloisesti maasta nostettu veitsi tuntuu täten tuplasti työläältä. Sivuosissa nähdään tuttuja kasvoja Gemma Whelanista (GoT:n Yara Greyjoy) Jo Hartleyyn (This is England, Eddie the Eagle). Parhaiten mieleen jää Tom Davisin afroperuukkiin pukeutuva pubi-dj, jota sikamaisempaa naistenmiestä en muista hetkeen nähneeni.

Tehokkaasti leikatun elokuvan kruunaa UNKLE:n jäsenistä kootun Toydrumin konemusiikki, joka sykkii.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=ymAyVqMlCEg]

Prevenge NV:ssä ke 19.4. klo 18.45, pe 21.4. klo 17 ja la 22.4. klo 14.30.