Queen of Earth syntyi reaktiona uteliaalle internet-sukupolvelle – haastattelussa Helsinkiin saapuva ohjaaja Alex Ross Perry ja tuottaja Joe Swanberg

Elisabeth Moss (Mad Men, Top of the Lake) menee mökille ja menettää järkensä Alex Ross Perryn huimassa Queen of Earthissa. Tapasin R&A:ssa vierailevan Perryn ja elokuvan tuottaneen Joe Swanbergin Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa heti filmin maailmanensi-illan jälkeen.

Uuden yhdysvaltalaisen pienelokuvan kiinnostavimpiin tekijöihin lukeutuva Alex Ross Perry istuu sohvalla hartiat lysyssä. Hän on väsynyt, mutta kohteliaan kiinnostunut kaikesta. “Narisevalla älykköäänellä” (kollegani osuva kuvaus) puhuva Perry valittelee Berlinalen lippurumbaa.

“Tarkoitus oli mennä katsomaan Terrence Malickin uutta elokuvaa [Knight of Cups], mutta hukkasin lippuni, eivätkä he suostu antamaan minulle uutta!”

Berlinalen värikoodatut näytöslärpäkkeet ja loputon jonottelu ovat festarikävijöille tuttu ja rakas riesa, mutta ensikertalais-Perry ei ole niihin vielä tottunut.

“Rakastan elokuvissa käymistä, mutta olen käynyt varmasti 50 elokuvafestivaalilla, enkä ole nähnyt mitään vastaavaa.”

Perryn neljäs pitkä elokuva Queen of Earth nähdään R&A:ssa peräkkäisinä päivinä 21., 22. ja 23. syyskuuta. Se kuvaa kahden ystävyksen välistä suhdetta. Catherine (Elizabeth Moss) ja Ginny (Katherine Waterston) saapuvat kesämökille, eristyksiin ulkomaailmasta, työstämään itseään ja toisiaan. Kateellisuus, mustasukkaisuus ja kaikki järjettömät inhimilliset tunteet rakentavat kehikon jonka sisällä todellisuus alkaa saada uusia sävyjä.

Perryn ohjaama, itsekeskeisestä wannabe-kirjailijasta kertonut Listen Up Philip sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 2014. Siinä nähtiin isot nimet Jason Schwartzman, Elisabeth Moss, Jonathan Pryce sekä Krysten Ritter, ja se otettiin vastaan ilolla. Perry lunasti statuksensa lupaavana indieohjaajana, ehkä Duplassin veljesten, John Cameron Mitchellin tai Noah Baumbachin seuraajana.

Ystävä ja tuottaja Joe Swanberg ehdotti välittömästi, että tehtäisiin jotain pienempää ja nopeampaa.

Tämä on Swanbergille mieluinen modus operandi: yhdysvaltalaisen “muminacoren” (mumblecore) ehkä ahkerin ohjaaja pysyttelee tietoisesti kaukana “isoista projekteista”.

“Olen aina tykännyt vaihdella elokuvieni kokoa ja budjettia. En halua joutua siihen putkeen, jossa jokaisen filmin täytyy olla edellistä isompi. Sellainen on rajoittavaa niin monella tapaa.”

Esimerkki: Vuonna 2013 Swanberg ohjasi Olivia Wilden ja Anna Kendrickin tähdittämän aika lavealle yleisölle suunnatun ihmissuhdekomedian Drinking Buddies. Sitä seurasi vielä samana vuonna eroottinen trilleri 24 Exposures, jota juuri kukaan ei nähnyt.

Hän on työskennellyt Lena Dunhamin, Greta Gerwigin sekä Jay ja Mark Duplassin kaltaisten indie-supertähtien kanssa, mutta pysytellyt itsepäisesti poissa valtavirrasta.

Queen of Earth lähti liikkeelle paitsi halusta tehdä pientä, myös halusta käsitellä sitä maailmaa johon Perry läpimurtotyönsä myötä oli itsensä ajanut. Yhtäkkiä hänen tekemisistään oltiin kiinnostuneita.

Swanberg ja Perry alkoivat Sundance-mylläkän jälkihöyryissä miettiä sitä, miten yksityisyys on tekijöille nykyään vaikeasti saavutettavaa luksusta, ja kuinka internet on vääntänyt tietämisestä nopeuskilpailun.

“Ihmiset haluavat niin hanakasti päästä siihen ‘ensimmäiseen aaltoon’, jossa tiedetään jotain mitä muut eivät vielä tiedä. Siitä tulee eräänlaista valuuttaa: olet coolimpi, jos olet nähnyt elokuvan ennen muita, ja sinulla on mielipide siitä ennen muita”, Perry sanoo.

Hän ei juuri puhu projekteistaan ennen kuin ne ovat valmiita. Sitä ennen kenenkään ei tarvitse tietää niistä, eikä kenenkään pitäisi olla niin kiinnostunut.

Ehkä yhtenä vaarana tekijälle on se, että olemalla näkyvissä yleisön mielenkiinto alkaa kohdistua myös yksityiselämään. Swanberg kertoo ihmetelleensä Drinking Buddiesin aikaan sitä, kuinka Olivia Wilde puffasi elokuvaa ahkerasti ympäriinsä, mutta ainut mistä oltiin kiinnostuneita oli tämän suhde näyttelijä Jason Sudeikisiin. Ulkoelokuvalliset rönsyt vievät helposti tilan itse asialta.

Queen of Earth ei suoraan kommentoi yksityisyyden kaipuuta tai internet-aikaa, mutta sen eristetyssä klaustrofobiassa näkyy ajatus siitä, kuinka oma tekeminen ja omat ajatukset suojataan toisilta. Elokuvan päähenkilö Catherine muodostaa oman kuplansa jota muut eivät pysty läpäisemään.

Eräänlaiseen kuplaan astuivat tekijätkin. Alle vuodessa ideasta valmiiksi elokuvaksi valmistuneen Queen of Earthin budjetti on mitätön eikä kuvauksissa ollut läsnä yhtään studiopomoa. Yhtäkkiä tekeminen oli ihan erilaista.

“Elokuvaan oli valmis käsikirjoitus, mutta en halunnut sen rajoittavan meitä liikaa. Kenenkään ei pitäisi joutua sokeasti lukemaan repliikkejä, jotka kirjoitin itsekseni puolta vuotta aiemmin”, Perry sanoo.

Kullekin kohtaukselle määriteltiin siis kuvauksissa päämäärä, mutta keinot sinne pääsemiseen jätettiin vapaiksi. Kirjoitettua dialogia ei tarvinnut noudattaa orjallisesti, vaan kokeiluille jätettiin sijaa.

“Improvisoinnin myötä kuvauksiin syntyi ilmapiiri, jossa kuka tahansa saattoi sanoa: ‘hei, kokeillaan tätä!’ Tuo on lause, jota tv-sarjoissa työskentelevät tekijät eivät koskaan pääse sanomaan”, Perry sanoo.

Mad Meniä kahdeksan vuoden ajan tehneelle Elisabeth Mossille Queen of Earth oli erityinen tilaisuus vetäytyä valokeilasta ja tehdä työtään puhtaimmassa mahdollisessa muodossa, häiriöttä. Se on näyttelijälle harvinaista herkkua.

“Elokuvalla oli neljä tuottajaa: Joe, minä itse, Elisabeth, sekä Adam [Piotrowicz]. Meistä Adam oli ainut jolla ei ollut miljoonaa muuta asiaa käsissään. Saimme todella tehdä asioita rauhassa”, Perry sanoo, ja jatkaa:

“Uskon, että näin tekemällä syntyy jotain aidosti henkilökohtaista ja idiosynkraattista. Ja sitten sitä vaan toivoo, että yleisö samastuu näkemäänsä.”

Jos olet Helsingissä, mene katsomaan Listen Up Philip ja Queen of Earth. Muista myös keskiviikon ilmainen masterclass Alex Ross Perryn ja toimittaja Kalle Kinnusen kanssa!

Listen Up Philip R&A:ssa 22. ja 23.9.
Queen of Earth R&A:ssa 21., 22. ja 23.9.
Masterclass ohjaaja Alex Ross Perryn kanssa 23.9.