Taide-eliitille ja yhteiskunnan hölmöille normeille naureskeleva ruotsalainen The Square on Cannesin hauskin ensi-ilta

Tärkeilevälle nykytaideskenelle naureskelua, rakenteellisen rasismin auki perkaamista ja hurja juhlaväkeä piinaava ihmisgorilla. Cannesin elokuvajuhlilla nähtiin toinen potentiaalinen voittajaehdokas, kun Ruben Östlundin kilpasarjaan valittu The Square esitettiin lehdistölle perjantai-iltana. Turisti-ohjaajan uutuus on pitkä ja ehkä vähän “liian älykäs” Kultaiseen palmuun, mutta ainakin se kirvoitti täydeltä salilta nauruja koko kestonsa ajan. 

Ruben Östlund on Ruotsin tämän hetken kiinnostavimpia elokuvantekijöitä. Turistilla (2014) jurypalkinnon Cannesista vieneen Östlundin tavaramerkkejä ovat staattinen kuva ja terävä yhteiskunnallinen satiiri. Hänen vanhemmissa elokuvissaan (eritoten vuoden 2004 The Guitar Mongoloidissa) on samaa henkeä kuin Harmony Korinen kompromissittomimmissa töissä (Trash Humpers erityisesti), uudemmissa Östlund on jalostunut itävaltalaisen Ulrich Seidlin (Paratiisi-trilogia) hengenheimolaiseksi.

Jos Play (2011) käsitteli rakenteellista rasismia ja Turisti miehen sekä naisen paikkaa yhteiskunnassa, The Square iskee hampaansa taide-eliitin tärkeilevään merkitystyhjiöön. Christian (Claes Bang) työskentelee kuraattorina Tukholman kuninkaanlinnaan perustetussa X-Royal Museumissa, jonka näyttelyissään esittämiä kysymyksiä niiden esittäjät eivät edes ymmärrä – kuten käy ilmi heti hupaisassa avauskohtauksessa, jossa Elisabeth Mossin tv-journalisti Anne kysyy kuraattorilta selvennystä nettisivuilla esitettyyn manifestiin.

Christianin vastaus hoipertelee, ja samaa hoipertelua on koko seuraava 2,5-tuntinen. Kuraattori näyttää aina hyvältä, pukeutuu extra slim -pukuihin ja ajaa mustalla Teslalla, mutta ei saa ihan rokattua asemaansa kulttuurieliitin keskiössä. Jos olisin toinen Christianin tyttäristä, pitäisin faijaa tosi nolona.

Claes Bang on pääroolissa sensaatiomainen. Liki kaksimetrisellä solakalla varrella siunattu Bang on komea ja surullinen samaan tapaan kuin televisiosarja Mad Menin päähenkilö Don Draper. Kuten Don, myös Christian on sulava vain kun hänen ei tarvitse astua oman kuplansa ulkopuolelle.

Kun Christianin puhelin ja lompakko varastetaan työmatkalla, ottaa tarina merkittävän käänteen. Alaisensa (Christopher Læssø) ja muutaman viinilasin rohkaisemana Christian seuraa iPhonensa gps-signaalia rakennukseen, jossa anastettu puhelin on, ja tiputtaa uhkauskirjeet jokaisesta postiluukusta. Seuraavana päivänä hän saa omaisuutensa takaisin, mutta käynnistää samalla pienen pyörremyrskyn.

Pyörremyrskyjä riittää. Elokuva saa nimensä teoksesta, jonka julkistamista Christian miettii tiiminsä ja ulkoa palkatun mainostoimiston kanssa. The Square on maahan rajattu neliö, jonka sisällä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja pitävät huolta toisistaan. Tila jossa saa pyytää ja täytyy tarjota apua.

Kahdelta EDM-dj:ltä näyttävän mainosjantterin mielestä kaikki keinot täytyy sallia, jos museoon halutaan kävijöitä. Pitchissään he sanovat näyttelyn kilpailevan terrorismia ja katastrofeja vastaan – tiedottamisen täytyy olla vähintään yhtä shokeeraavaa.

Play ja Turisti olivat Östlundin tuotannossa suhteellisen tiiviitä ja tarkkaan rajattuja kertomuksia spesifin tapahtuman aiheuttamasta ketjureaktiosta. The Square on samanlainen, mutta Östlund ei malta tällä kertaa karsia rönsyjä pois. Hän haluaa puhua paitsi taidemaailmasta ja siihen liittyvästä maailmanparantamisen sekä rahankerjuun välisestä ristiriidasta, myös miesten ja naisten välisestä merkkien ja merkitysten – ja sperman – vaihdannasta, ja lopulta vielä laajemmin yhteiskunnan erilaisista sosiaalisista sopimuksista. Hän on tavattoman etevä osoittamaan miten absurdisti me käyttäydymme, mutta ehkä välillä olisi tehnyt hyvää, jos tuottaja olisi sanonut väliin “ja, men..”

Onneksi The Square ripottelee koko kestonsa ajalle toinen toistaan hienompia kohtauksia, joista jokaisessa tuntuu olevan uusi älykäs havainto siitä, miten ihmiset ja maailma toimivat. Claes Bang sanoi lehdistötilaisuudessa, että Östlundin elokuvissa kohtaukset itsessään eivät aina tunnu kummoisilta, mutta kun ne laittaa peräkkäin, vaikutus on härnäävä.

Silti The Square saavuttaa loppupuolellaan yhden kohtauksen sisällä kliimaksin, jollaista en ole ennen nähnyt. En spoilaa, mutta kohtaukseen liittyy apinaa ja gorillaa uusissa Apinoiden planeetoissa sekä Kong: Pääkallosaaressa näytellyt Terry Notary, sekä Julian-nimisenä itseriittoisena nykytaiteilijana lyhyesti esiintyvä Dominic West.

The Square tulee Suomessa elokuvateattereihin myöhemmin tänä vuonna.