Vaalit Venäjällä – valtava koitos

Venäjä on ollut viime viikkojen aikana huomion ja kritiikin kohteena etenkin poliitikko Aleksei Navalnyin myrkytyksen vuoksi.

Navalnyin perhekuva Charité-sairaalan vuoteen ääreltä jää historiaan.

YLEn Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelmassa kysyttiinkin lauantaina: voidaanko sanoa, että poliitikon myrkytys aktivoi Venäjän opposition?

Ainakin kohu aktivoi monet seuraamani mediat. Kysyin myös arvioita suoraan sosiaalisessa mediassa venäläisiltä tutuiltani.

Alueelliset vaalit pidettiin Venäjällä viikko sitten. Berliinin potilas, Navalnyi on se poliitikko, joka haastaa suoraan Venäjän johtajan Vladimir Putinin. Korruptiotutkimuksiin perehtynyt FBK tunnetaan niin maailmalla kuin omassa maassaan.

Mutta kamppailu on vasta alussa, Navalnyi on jaloillaan.

Opposition olisi Venäjällä pystyttävä toimimaan myös yhdessä. Vain laajan koalition logiikka loisi enemmistön, joka voisi kukistaa hallitsevan puolueen ja muuttaa hallintoa.

Tomsk valtuustomafian vankina

Viikko sitten pidetyt vaalit osoittivat taas sen, että protestiäänten kanavoiminen voi onnistua.

Ihmisiin vetoavat aiheet ja alueellisesti äänestysinnostuksen kasvattaminen on saanut aina jonkun verran taakseen voimia,  mutta nykyisellään hajanaisesta nykymenon vastustajien joukosta ei (vielä) ole valtavirran murtajaksi.

Politiikan tutkijat seuraavat Navalnya kiinnostuneena, vaikka uskovatkin, että kun ihmiset vain saadaan äänestämään myös vanhemmat puolueet ja traditionaaliset mekanismit voisivat toimia.

Venäjää vuosikymmenet seuranneena myönnän, että oma ajatteluni lähtee kaukaa. Venäjällä kehitettiin demokraattinen liike voimaksi yli 30 vuotta sitten, ja vetoapua saatiin tuolloin Neuvostoliittoon kuuluneilta Baltian mailta. Näitä innosti itäisen Keski-Euroopan murros kommunismista 1980-luvun lopulla.

Nyt keinoja on muitakin. Navalnyin porukan suunnittelemassa taktiikassa ihmisiä kehoitetaan äänestämään heitä, jotka voivat voittaa valtapuolueen. Vinkin vaihtoehtoisesta ehdokkaasta kertoo sovellus, jonka voi ladata intenetistä.

”Älykäs äänestäminen”

Telegram-kanavien perusteella kiinnostus Navalnyin tiimin kehittämään ”älykkääseen äänestykseen” lisääntyi Navalnyin myrkyttämisen myötä.  Älykäs äänestys on nimenomaan autoritaariseen maahan räätälöity keino vaikuttaa.

Siperian Jekaterinburgista tavoittamani kollega Alevtina Trynova kertoi, että on selvää, että niin kutsuttu ”valtapuolue” (”Yhtenäinen Venäjä”) on menettämässä asemaansa. Tämän osoittaa Trynovan mielestä sekä vaaleissa havaittujen väärennösten määrä että Navalnyin tiimin keksimä ”älykäs äänestys” -projekti.

Älykäs äänestys ei voinut täysin muuttaa kuvaa alueiden ja kaupunkien vaaleista, koska monet ehdokkaat eivät ole saaneet osallistua vaaleihin. Mutta joissakin paikoissa sovelluksella oli roolinsa niin sanotun valtapuolueen eli Yhtenäisen Venäjän ehdokkaiden tappiossa.”

Tätä mieltä on professori Vladimir Gelman, joka opettaa yliopistossa niin Helsingissä kuin Pietarissa Venäjän politiikan tutkimusta.

”Älykkään äänestämisen” saama huomio on helppoa ymmärtää, koska ihmiset, jotka epäilevät vaaleja yleensä, ovat valmiita äänestämään ehdokasta, joka näyttäisi olevan kaikkein uskottavin vaihtoehto hallinnolle. Näin varsinkin jos vaikuttaa siltä, että Navalnyin tiimin ehdottamilla ihmisillä oli mahdollisuus voittaa enemmän ääniä kuin niillä ehdokkailla, joita maan johto haluaisi ihmisten äänestävän.

Politiikan tutkija Kirill Rogov pitää ”älykästä äänestämistä” mutkikkaana strategiana. Hän suhtautuu Gelmanin tapaan varauksellisesti siihen, miten paljon tekniikka vaikutti äänestystuloksiin. On huomattava, että vaaleissa menestyneilla oli myös hyvät kampanjat.

Joka tapauksessa valtapuolueen kannatuksen hupeneminen tiedetään Moskovan Kremlissäkin, ja siksi äänestys venytettiin kolmen päivän mittaiseksi. Vaaleja tarkkailevan Golos-järjestön laskujen mukaan yli puolet ihmisistä äänesti ennakkoon.

Äänestyspaikaksi kelpasivat jälleen siirrettävät kojut ja rappukäytävät. Samaan tapaan kuin Putinin vallan jatkumisen takaavan perustuslakiäänestyksen aikaan kesällä.

Trynova kertoo myös olevansa ylpeä siitä, että on saman Jekaterinburgin yliopiston kasvatti kuin Navalnyin ykkösavustaja Leonid Volkov.

On selvää, että ensi vuonna venäläiset käyttävät Navalnyn ”älykästä äänestystä” aktiivisemmin päästäkseen eroon yhtenäisestä Venäjästä sekä alueilla että liittovaltion tasolla.”

Valtapuolueen äänisaalis vähenee

Gelman sanoo, että Navalnyin ja laajemmin opposition kannatuksen onnistuminen näkyi muutamissa kaupungeissa.

Yleisesti voidaan todeta, että valtapuolue Yhtenäinen Venäjä sai aluevaaleissa noin  10 prosenttia vähemmän ääniä kuin vuoden 2019 vaaleissa.”

(Kommersant vaaleista)

Samaan aikaan on tietysti huomattava se, että viime vuonna vaalit pidettiin muilla alueilla, joten suoraa vertailua ei ole mahdollista tehdä.

Suomessa tunnettu žirinovskilaisten Liberaalidemokraattinen puolue LDPR ja muutkin duumassa olevat puolueet saivat näissä vaaleissa hieman enemmän ääniä.

Kaupunginvaltuustojen osalta Tomskissa, Tambovissa, Novosibirskissa – Yhtenäinen Venäjä menetti enemmistönsä. Novosibirskissa puolueelta katosi enemmistöasema puolueena, mutta se sai läpi kolme omaan piiriinsä kuuluvaa sitoutumatonta ehdokasta.

Karismaattisia poliitikkoja tarvitaan

Navalnyin porukat saivat näissä vaaleissa läpi alustavien tietojen mukaan 7 edustajaa.

Yhdistyneiden demokraattien riveistä valittiin edustajia uusista yhteenliittymistä kuten ”Kaupunkiprojektit” ja ”Elävä politiikka”. Nämä saivat läpi 5 edustajaa.

Demokraattien taustahahmo,  poliitikko Julia Galjamina, joka muuten oli myös yksi Putinin elinikäistä asemaa pohjustaneen perustuslain muutosten vastustajien EI (NET) -projektinjohtajista laski, että nykyisten vallanpitäjien systeemin ulkopuolelta tuli valituksi noin 120 valtuutettua.

Suurin ryhmä ovat Jabloko-puolueen edustajat. Heitä on 46.

Opposition kolme merkittävintä ”voittoa” toteutui  Tambovissa, Tomskissa ja Novosibirskissa. Navalnyin tukijoiden menestys juuri Novosibirskissa ja Tomskissa ei ollut sattumaa.

(Kuvassa punainen Yhtenäinen Venäjä 2015 ja 2020. Muut ja ”älykäs äänestäminen” sinisenä.)

Molemmissa kaupungeissa Navalnyin verkosto on toiminut aktiivisesti jo pitkään, ja juuri näissä kaupungeissa Navalnyi vieraili ennen myrkytystään. (YLEn kirjeenvaihtaja Erkka Mikkosen raportti Tomskista.)

Menestys alueilla osoittaa jälleen kerran sen, että oppositio tarvitsee menestyäkseen organisaatiota, joka on puolestaan pitkälti riippuvainen kyvykkäistä johtajista.

Äänestettävänä liki 80 000 mandaattia

Tutkija Jekaterina Šulman sanoi radioasema Eho Moskvyn Status-ohjelmassaan, että vaaleissa haettiin edustajat melkein 80 000 paikkaan kunnanvaltuustojen varajäsenistä kuvernööreihin.

Luku kuulosti minusta niin suurelta, että tarkistin yksityisviestillä Šulmanilta oliko luku oikea vai ohjelma mahdollisesti purettu tekstiksi väärin.

Šulman täsmensi vastauksessaan, että kaikkiaan mandaatteja oli vaaleissa 78 000.

Professori Gelman  muistutti minua maan valtavasta koosta: Venäjällä on 22 000 kuntaa. Maassa, jossa asuu 146 miljoonaa ihmistä, ei edustajien määrä sittenkään ole mitenkään mahdoton.

Vaalit ovat kaikille iso ponnistus. Jotain Venäjän johdon tuntemasta epävarmuudesta kertoo myös se, että vaalien tulosten analysointia on vaikeutettu.

Facebookissa keskustellaan siitä, kuinka keskusvaalilautakunnan järjestämä vaalien jälkeen pidetty taustatilaisuus on monen tutkijan mielestä turha.

-Kiitos, mutta en ymmärrä mitä järkeä osallistumisessani olisi. Vuoropuhelun jäljittely rumien vaalien jälkeen näyttää kyyniseltä. Eikä mikään muutu, kirjoittaa politiikan tutkija Konstantin Kalatšev.

Tutkijan mielestä ei ole tarpeen puhua keskusvaalilautakunnassa ehdokkaiden valinnasta, kotiäänestyksestä, kuolleista sieluista ja äänestäjien tahdon vääristämisestä.

”Silloin kun ne, joiden kanssa sinun pitäisi keskustella, eivät kuuntele eivätkä kuule kriitikoitaan.”

Kalatšev kirjoittaa vastustavansa epäkunnioitusta vaalien periaatteita ja äänestäjiä itseään kohtaan. Valtiovaltaa kiinnostaa vain täydellinen kontrolli ja taattu lopputulos. Vaaleja ei tarvita muutoksen välineenä vaan valtion tuen ja suojelumekanismin rituaalina.

Moskovan miehet johtavat alueita

Venäjää seuraavat tietävät, että keskushallinto on antanut mielenosoitusten jatkua Kaukoidässä ja näitä seurataan Moskovassa huolestuneena. Pelkona on levottomuuksien laajeneminen.

Ilman muuta, mutta toistaiseksi Habarovskin mielenosoitukset ovat yksittäisiä tapahtumia, jotka syntyivät Kremlin tekemistä virheistä, Gelman arvioi.

Kuvernööri tuli Venäjän Kaukoidässä valituksi vastoin Kremlin tahtoa. Näin on tapahtunut joillakin muillakin alueilla, mutta politiikan suunnittelussa on otettu Kremlissä opiksi.

Viikonvaihteessa päättyneissä vaaleissa Yhtenäisen Venäjän ehdokas valittiin kuvernööriksi 16 alueella. Kaikkiaan heitä valittiin 18.

Eho Moskvy -radioaseman ohjelmassaan Šulman muistutti, että 12 uusista aluejohtajista sai ennätyksellisen paljon ääniä. He siis asettivat oman ”kunnianhimonsa” ohi Putinin. Yli 80 prosentin äänivyöryt ovat luonnottoman suuria.

Kiinnostavaa on Šulmanin mukaan myös se, että kaikki alueidensa korkeimmat virkamiehet valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Niissä paikoissa, joissa oli pelättävissä mielenosoitusten ja muun tyytymättömyyden näkyminen vaaleissa – valittiin tehtävään virkaa jo jonkun aikaa hoitanut mies.

Habarovskin merkitys 

Professori Gelmanin mielestä Habarovskin mielenosoitukset voivat toimia esimerkkinä muille mielenosoituksille.

Suositun kuvernöörin Sergei Furgalin pidättämisen jälkeistä kuohuntaa ei ole vielä tukahdutettu, mutta toistaiseksi ei ole merkkejä protestien leviämisestä muille alueille. (Aiheesta aiemmissa Koponen-blogeissa)

Paikallisia mielenosoituksia ovat aiheuttaneet muun muassa Arkangelissa kysymys moskovalaisten jätteiden tuonnista alueelle. [Linkki ulkolinjaan kaatopaikan vastustajista – Roskasota]

Duuman ulkopuoliset menestyjät

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila kirjoittaa vaalianalyysissaan, että protestien voimaa koetetaan kanavoida pois duuman eli Venäjän parlamentin alahuoneen ulkopuolisilta puolueilta Kremlille kuuliaisille ryhmittymille:

Seuraavissa duumanvaaleissa  todennäköisesti tarjolla [on] kolme uutta valtapuolueen `spoileria´ keräämässä mahdollisia protestiääniä niin neuvostoimperiumia nostalgisoivilta kuin ympäristöliikettä tai yrittäjien huolia sympatisoivilta kansalaisilta.”

Kremlin tuella perustetut uudet puolueet saivat paikallisiin lainsäädäntöelimiin edustajansa. Kuten Lassila toteaa:  ”Yksikin läpipääsy takaa puolueelle oikeuden ehdokasasetteluun vuoden 2021 duumanvaaleissa ilman allekirjoituksia.

Puolueita pidetään kouluesimerkkeinä Kremlin politiikasta kotimaassa. ”За правду” (Totuuden puolesta), ”Новые люди” (Uudet ihmiset) ja ”Зеленая альтернатива” (Vihreä vaihtoehto) nimiset puolueet ovat yksinkertaistaen kansallismielisiä, luonnonsuojelua ja yrittäjämyönteisiä ihmisiä äänestäjikseen tavoittelevia.

Valtapuolueen haastamisen vaikeus

Toistaiseksi Venäjän johto on onnistunut siinä, ettei yhtenäistä oppositiota ei ole syntynyt.

Gelmanin kollega Pietarin Eurooppalaisen yliopiston professori Ivan Kurilla toivoi vaalien jälkeen Facebook-kirjoituksessaan, että oppositio hakisi enemmän yhteistä, ja hautaisi erimielisyytensä, joita ”älykäs äänestäminen” on nostanut pintaan.

Vanhoista puolueista aidosti liberaaleimman Jablokon riveissä on ihan aiheesta varoiteltu, että vain valtapuoletta vastustamalla ehdolle saattaa nousta ”vääriä” ihmisiä. Tuskinpa kukaan liberaali ja muutoksia Venäjälle ajava haluaa nostaa valtakunnallisesti (tai muutenkaan) Krimin liittämistä vaatineita, Syyriassa sotimista kannattavia tai Itä-Ukrainan taisteluihin osallistuneita. Tarkoitus ei voi pyhittää kaikkea.

Esimerkkinä yhteisestä tavoitteesta toimivat Habarovskin tai Minskin kadut: ihmiset, joilla on erilaisia ​​näkemyksiä monista tärkeistä kysymyksistä, ovat protestoineet yhdessä viimeisen kuukauden ajan. Mutta heistä tuli voimia vasta, kun he tulivat yhdessä yhteistä vihollista vastaan.

On hyvä, että he eivät aloittaneet yrittämällä puhdistaa rivejään.” Jos ja kun demokratia vakiintuu, voidaan Venäjällä miettiä jotain muitakin keinoja. Nyt niitä ei professorin mielestä ole näköpiirissä.

Valko-Venäjän mielenosoitukset

”Itse asiassa Valko-Venäjän tapahtumien tulos on erittäin tärkeä. Venäjällä ne innoittavat toista ja demoralisoivat toista.” sanoo tuttu politiikan seuraaja Venäjällä  – talouslehden toimituspäällikkö Anton Muhin. Hän muistutti minulle kysyessäni, että tämän päivän tilanne Valko-Venäjällä muistuttaa Venäjää vuonna 2012.

[Linkki juttuun ”Kremlin sota mielenosoittajia vastaan ” vuonna 2019]

Venäjällä oli jo syksyllä 2011 huomattavaa liikehdintää ja isoja mielenosoituksia vaalihuijauksia vastaan. Monilla – eikä vain hipstereillä  – keitti yli, kun ilmoitettiin Putinin palaavan vuonna 2012 presidentiksi.

Valko-Venäjällä presidenttiehdokkaaksi noussut Svjatlana Tsihounouskaja pääsi kanssasisartensa kanssa esiin ja ehdokkaaksi lähinnä hallituksen virheen takia. Hallinto aliarvioi valkovenäläisten tyytymättömyyden ja heidän vaatimuksensa vaihtoehdosta.

Professori Gelman muistuttaa Facebookissaan, että äänestys ei voinut nostaa Tsihanouskajaa suoraan presidentiksi, mutta se johti siihen, että Valko-Venäjän hallinto menetti legitiimisyytensä, jota ei voida sille enää palauttaa.

Mielipidetiedustelut osoittavat, professori Gelmanin mukaan, että suurin osa venäläisistä (erityisesti vanhukset) kannattavat yleensä Lukašenkaa. He eivät tue Valko-Venäjän mielenosoituksia.

Mutta Venäjällä ei myöskään tueta ajatusta Valko-Venäjän menon omaksumisesta omassa maassa. Väkivalta hirvittää.

Putinin röyhkeä vaalistrategia

Muhin muistuttaa, että vaalien ”suunnittelijat” ovat kokeilleet kolmen päivän äänestysjärjestelmää kahteen kertaan.  Petosten mahdollisuus on laajentunut.

Röyhkeydestä, jolla vaaleja on masinoitu, on ennenkin tullut syy mielenosoituksiin.”

Siten todennäköisyys kasvaa sille, että kansalaisten ohjailuun pyrkivät politiikan konsultit ja Kremlin vaikutusvaltaiset tahot aiheuttavat mielenosoituksia myös Venäjällä.

Lassila arvioi, että: ”Tulevissa duumanvaaleissa opposition haasteena on yhä röyhkeämmäksi muuttuneen vaalivilpin ohella myös kansalaisten silmiinpistävä passiivisuus. Kansalaisten apatia antaa hallinnolle selkeän signaalin vilpin toimivuudesta myös jatkossa, ja vaalit menettävät entisestään merkitystään poliittisten muutosten kanavana.”

Muutos on väistämätöntä, vaikka Valko-Venäjällä on toistaiseksi jatkumassa yksinvaltiaan yhdessä Venäjän kanssa junailema komento.

Toimittaja Trynova sanoo, että valitettavasti Venäjällä ei ole sellaista yhtenäisyyttä kuin Valko-Venäjällä.

Muutosvoimat heiluttavat maata hitaasti, mutta mielialat ovat jo muuttuneet.

Minusta näyttää siltä, ​​että ensi vuonna, kun pidetään duuman vaalit, yhtenäinen Venäjä murenee kuin korttitalo. Haluan uskoa siihen 🙂 Mutta on pelottavaa ymmärtää, että hallitus ei vain poistu ja uusia uhreja voi tulla.”

Kommentit (2)
  1. Hannu Rainesto
    20.9.2020, 18:52

    Näitä ns. ”demokraatteja” eli ”Kremlistä riippumattomia” ehdokkaita valittiin yhteensä 120, josta Navalnylaisia 7, hänen liittolaisiaan 5 ja Jablonkolaisista 46. Yhteensä paikkoja oli jaossa 78.000.

    Koposen tarkastelukulma on sama kuin YLEn eli Suomen valtion tarkastelukulma Venäjän politiikkaan. Tämä tekee siitä jo sinänsä mielenkiintoisen, varsinkin kun EUssa vaaditaan Venäjän täydellistä eristämistä.
    Suomenkin suhteet Venäjään ovat siis vaarassa kiristyä.

    1. jarmokoponen
      20.9.2020, 20:18

      En ymmärrä mikä muu näkökulman pitäisi olla? Venäläiset käyvät keskuudessaan mielenkiintoista debattia vaalien merkityksestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *