Trump-farssin karvas kalkki

Yhdysvaltojen presidentti on onnistunut lyömään kaikki ällikällä. Hän on mielestään syystä tyytyväinen: Saksaa on ojennettu, Kiinaa kovisteltu, Natoa ohjattu. Mutta Venäjän johtajaa Donald Trump varoo ärsyttämästä.

Presidenttien tapaamisessa heinäkuun helteessä Helsingissä Putin pystyi tekemään Yhdysvaltain puolustusvoimien ylipäällikölle julkisesti mielettömiä tarjouksia, kuten sen että se voi osallistua venäläisten sotilastiedustelun upseerien väitettyjen hakkerointi-iskujen tutkintaan.

Aiheellisesti kysytään, millä Putin kiristää Trumpia, joka kaiken järjen mukaan johtaa teknologisesti ylivoimaista maata. Lisäksi Yhdysvaltain sotilasmahtia on vahvistettu, ja Venäjä puolestaan on taloudellisesti heikentyvä, ei vahvistuva – ”eristetty” vanhanaikainen valtio.

Media ja varsinkin televisio on herkutellut Helsingin tapaamisella. Ristiriita Venäjän ja Yhdysvaltojen median välillä on tietenkin valtava jo muutenkin, mutta amerikkalaisten ajankohtaissatiirien presidenttiä kohtaan osoittama pilkka tuntuu myös Venäjällä. Kun Yhdysvalloissa asiantuntijat kauhistelivat ja huumoriohjelmat pilkkasivat presidenttiä, ne loukkasivat siinä samalla tietysti välillisesti Putinia.

Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajat vaikuttavat puhuneensa Helsingissäkin ennen muuta omille kotimaisille yleisöilleen. Mutta vaikutelma voi olla petollinen.  Trumpin heittäytyminen pelleksi voi tuudittaa meidät väärään turvallisuuden tunteeseen.

”Elämme ennalta arvaamattomassa ennalta-arvaamattomuudessa”, sanoo Anatoli Antonov, Venäjän suurlähettiläs Yhdysvalloissa.

Venäjällä on huomattu, että Trump on haukuttu Putin kanssa veljeilystä. Venäläisnäkemyksen mukaan Helsingin hengen ovat haukkuneet samat russofobit, jotka eivät voi sietää Trumpia, joka on luvannut panna asiat tärkeysjärjestykseen. Putin on omia rivejään jo ojentanut.

”Tapaaminen oli siis onnistunut”, kuittaa presidenttien tapaamisen ajankohtaisohjelmassa kansanedustaja Vjatšeslav Nikonov.

”Toisaalta kukapa ei olisi hermostunut esimiehensä edessä”, nauratti yleisöään Jimmy Fallon, joka on yksi amerikkalaisista iltaohjelmien vetäjistä.

Ennen lähtöään Euroopan-kierrokselle presidentti Trump ei yksiselitteisesti vastannut kysymykseen, onko Venäjän johtaja hänen ystävänsä vai vihollisensa. Matkan aikana selvisi, että Helsingin keskusteluihin valmistautuva Trump kutsui mieluiten Putinia kilpailijakseen.

Helsingissä presidentti Donald Trump sanoi luottavansa Vladimir Putiniin ja kotona Yhdysvalloissa täsmälleen päinvastoin. Aika noloa venäläisille, jotka ulkoministerinsä suulla kertoivat kokouksen Helsingissä olleen parempi kuin super!

Arveluja noin kahden tunnin mittaisen Trumpin ja Putinin kahdenkeskisten keskustelujen sisällöstä on vaikka kuinka paljon: aseriisunta, uudet sopimukset, kansanäänestyksen edistäminen Itä-Ukrainassa. Putinin mukaan Syyriasta puhuttiin, Trump sanoo esillä olleen Pohjois-Korean.

Yksi tarkimmin keskusteluista puhunut on Antonov, joka kertoi Venäjän ulkomaisia asiantuntijoita varten joka vuosi Sotšissa pidettävässä Valdai-tapaamisessa presidentti Putinin keskustelleen Yhdysvaltain presidentin kanssa konkreettisista ehdotuksista Itä-Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi.

Amerikkalaiset virkamiehet ovat kertoneet olevansa pimennossa. Tuskin ketään yllättää se, että Trumpin mukaan mistään muusta ei sovittu kuin turvallisuudesta vastaavien neuvonantajien tapaamisista.

Kansainväisen politiikan asiantuntija on tyly. Vaikuttaakin siltä, että Trump tuli Helsinkiin edustamaan Donald Trumpia, ja Moskovasta Suomeen lensi Putin edustamaan Venäjää.

”Siksi me kaikki olemme nyt tässä surrealistisessa tilanteessa”,  sanoo kansainvälisen politiikan professori Nina Hruštšova, joka muistutti turvallisuuspolitiikan seminaarissa Aspenissa ymmärtävänsä, ettei vanha KGB-Putin voinut uskoa, että Trump on nähdyn kaltainen esiintyjä.

”Putin on pelaaja. Olemme nähneet sen Syyriassa, Ukrainassa ja Georgiassa.”

Kun Putinilta kysyttiin, onko tällä kenties Trumpista jotain raskauttavaa aineistoa – kompromaattia, tämä pystyi vastaamaan, ettei edes ole erottanut Trumpia satojen Venäjällä käyneiden liikemiesten joukosta. Raskauttavaa aineistoa voi silti olla. Ei välttämättä videota pissaleikeistä, mutta jotain liiketoimiin liittyvää. Kenties Miss Maailma-kilpailuista, jos ei rakennushankkeista tai varojen siirroista?

Putin tunnusti suoraan, että kannatti Trumpia presidentiksi mieluummin kuin Hillary Clintonin valintaa. Tiedotustilaisuudessa Putin teki tiettävästi vain yhden virheen tunnustamalla Venäjän organisoineen Krimillä sen Ukrainasta eroamista koskevan kansanäänestyksen.

Valtiosalissa esiintyneistä miehistä huokui heidän julkisuudessa usein nähty luonteensa. Putin pitää siitä, että ihmiset ovat hiljaa ja kuuntelevat. Trumpia katsoessa tuli mieleen, että tämä mies yritti saada lojaaliuslupauksia liittovaltion poliisin johtajalta – onnistumatta.

Maailmanrauhan osaltaan taanneet järjestelmät eivät Trumpille kelpaa niin kuin eivät sovi autoritaarisesti Venäjäänsä johtavalle vakoilijallekaan. Kansainvälinen kauppa on moniulotteista. Tietenkin otsikoissa ovat olleet myös mafiayhteydet, mutta harmaalla alueella operoimista ei pidetä varsinaisena valtiomiestaitona.

Arvioidessaan keskusteluja Helsingissä hyvin Venäjää tunteva entinen apulaisulkoministeri Victoria Nuland sanoo Putinin olevan juuri oikea mies tekemään vaihtokauppoja Ladasta ja Cadillacista ja saamaan kumppaninsa uskomaan hyvään yhteiseen diiliin, joka saattaa tekniikkaa tuntemattomalle vaikuttaakin ihan mukiin menevältä ehdotukselta.

-Putin tarvitsee rahaa ylläpitääkseen kleptokraattista yhteiskuntamalliaan, sanoo Nuland. Venäjää ei voi ruokkia vain nostalgialla.

Yli 30 vuotta Yhdysvaltojen ulkoasiainhallinnossa palvelleen Nulandin mielestä Helsingin tapaamisessa selkeimmät pulmat olivat valmistelujen riittämättömyydessä ja siinä, ettei presidenttien kahdenkeskisellä tapaamisella ollut todistajia.

Maailman talouden isoja kuvioita ravistellaan rajusti. Taloudesta on tulossa politiikalle alisteista. Venäläisarvion mukaan Trumpin on vielä pitkään kamppailtava sisäisen vihollisensa kanssa, varsinkin Helsingin tapaamisen aiheuttaman hysterian vuoksi.

Vaikka lukuja luetteleva Putin voi vaikuttaa hyvältä talousjohtajaltakin, on sille syynsä, että hän on mieluummin ylpeä vakoilijan taustastaan kuin muistelee epäonnistumistaan 1990-luvulla Pietarissa. Elintarvikkeiden maahantuontiin liittyy hämäriä kuvioita eikä Putin menestynyt kasinobisneksen järjestäjänä. Valtio ei onnistunut saamaan villinä rehottavaa rahantekoa aisoihin, mutta miljoonat katosivat.

Samoihin aikoihin Trump teki konkurssinsa, koska epäonnistui kasinoiden kanssa pelatessaan.

Tämän jälkeen Trump on myynyt nimeään.

Se, että Putin epäonnistui ylimpänä ulkomaankaupan lisenssejä hallinnoivana virkamiehenä 1990-luvun Pietarissa, ei estänyt häntä nousemasta hyvin mahdollisesti ennakkoon KGB:ssa laaditun suunnitelman mukaan Venäjän johtoon. Ihmissuhteiden erikoismiehenä hänet onnistuttiin tuomaan sopivalla mediaan tarjoillulla julkisuudella alennustilassa olevan maan johtoon.

Ei ole liioiteltua sanoa, että viime viikolla Helsingissä vihdoin kasvotusten pidempään jutelleita miehiä yhdistää kovan liike-elämän lisäksi tositelevisio. Putin on useiden ”mukadokumenttien” tähti. Niitä ovat tehneet niin amerikkalaiset kuin venäläisetkin.

Trump olisi varmaan lopulta ollut valmis vaikka  hieman maksamaan saadakseen pitää Diili-ohjelmansa, jonka tallenteista hän on voinut katsoa itseään jakamassa tuomioita.

Tositelevision tarina voi näyttää aidolta, mutta se on käsikirjoitettu. Ihmiset eivät pidä siitä että heitä aliarvioidaan, mutta suurkuluttajien ja rehellisiä valheita ymmärtävien on helppo olla välittämättä pienistä klaffivirheistä.

Voisi tietysti ajatella Putin on pikkuhiljaa tunnustanut  ”mukadokumenteissa” olleensa niin monen tapahtuman päätöksentekijänä, että kansanäänestyksen järjestäminen voidaan sivuuttaa, mutta samalla hän söisi asemaansa laillisuusihmisenä. Käytännössä se olisi mahdollista, koska Putinin päätöksiä ei rajoita lainsäädäntö tai edes ihmiset samassa suhteessa kuin Trumpia mahdollisuus sopia ”salaa” – kahden kesken, asioista.

https://www.youtube.com/watch?v=vZROsdW7FOI&t=2s

Venäjän parlamentin ylähuoneen ulkoasiainkomitean puhemies Konstantin Kosatšev sanoi ajankohtaisohjelmassa, että Venäjän ja Yhdysvaltojen johtajan tapaamisen avaamisen niukkuudessa kyse on yksinkertaistaen siitä, että presidentit kertoivat julkisuuteen niistä asioista, jotka koskevat suoraan Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteita.

Yhdysvaltojen vaaleihin sekaantumista voidaan arvioida julkisuudessa. Ukrainan tilannetta ei voida sen enempää ruotia ääneen kuin MH17-tapausta eli malesialaiskoneen alas ampumistakaan. Edes Syyriasta ei ollut tarvetta puhua julkisesti, mutta tietenkin kaikesta on voitu vaihtaa mielipiteitä ja omia näkemyksiä avata.

Varapuolustusministerinäkin ollut aseriisunnan asiantuntija Antonov on yksi Trumpin Helsingissä tavanneista Venäjän johtavista ulkopolitiikan tekijöistä. Tunnollisesti mielestään työtään tekevää Antonovia sieppaa Trumpin kieputtaminen mediassa ja kohun jatkuminen tämän kotimaassa.

Asioiden toiseksi nimeäminen ei ole diplomaatin mieleen. Trump uskoi Helsingissä Putinia. Nyt luotettavia ovatkin Yhdysvaltojen omat turvallisuuselimet. Trump-farssi tuntuu karvaalta.

Pakotelistalla jo vuosia olleen Antonovin mielestä asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Tietenkin kokouksessa puhuttiin muutakin kuin amerikkalaisten vaaleihin vaikuttamisesta.

Antonov kertoi Venäjän tehneen Helsingissä Yhdysvalloille kiinnostavia ehdotuksia Syyrian eteläosien rauhoittamiseksi. ”Mutta kuten myös Vladimir Vladimirovitš sanoo, me olemme Yhdysvaltojen sisäpolitiikan panttivankeina.”

Diplomaatin mielestä Yhdysvaltojen poliittisessa eliitissä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että Venäjä tietää huonoa. Suurlähettiläs joutuu toteamaan, että vaikka hän yrittääkin sanoa hyvää Venäjä-suhteista, on jatkuvasti todettava, että ilmapiiri ei ole hänen asemamaassaan muuttumassa. Vaikuttaa siltä, että Venäjää pidetään erittäin todennäköisenä syyllisenä, vaikka todisteita ei olisikaan.

Yhdysvalloissa Venäjää kohtaan tunnettu epäluulo on suurlähettiläälle tuttua. Hänen ollessaan nuori neuvostodiplomaatti heillä oli määräys raportoida tarkasti jokaisesta kontaktistaan amerikkalaisten kanssa. Nykyään Antonov saa aina kongressissa käydessään seurakseen sekä demokraatin että republikaanin, koska kummatkaan eivät halua näyttäytyä yksin venäläisen kanssa. Antonov vakuuttaa Venäjän pyrkivän yhteistyöhön.

**

Historia on tuomitseva, sanotaan ennen muuta siksi, että valmis tarina on helpompi tehdä kun on alku ja loppu. Nyt meillä ei ole kumpaakaan.

Suurvaltajohtajien tapaamiset muistetaan. Vuonna 1986 Ronald Reagan esitti mahdottomia – ydinaseista kokonaan luopumista. Ja niin vain altavastaaja Mihail Gorbatšov ponnisti julkisuuteen.

Kun Reagan vaati kaikista ydinaseista luopumista, emme tienneet tavoitteesta. Mutta Euroopan yleinen mielipide ei välttämättä ollut Islannin tapaamisen jälkeen Reaganin puolella. Historioitsija Roy Medvedev kirjoitti, että Gorbatšov oli selvästikin tehnyt vaikutuksen maailmaan, jolla oli ydinaseriisunnassa todellakin paljon pelissä. Reagan osoitti olevansa konservatiivisempi johtaja, joka kieltäytyi tekemästä, mitä oli luvannut eli tulemaan puolitiehen vastaan aseriisuntasopimuksessa.

Reykjavikin kokous teki Gorbatšovista “maailman johtajan” ja onpa jopa väitetty, että kokous paransi hänen mahdollisuuksiaan lujittaa omaa valtaansa Neuvostoliitossa, koska hän osoitti, että hän osaa olla päättäväinen, rohkea sekä joustava ja että hän pystyy toimimaan nopeasti ratkaistakseen koko maailmaa koskevat ongelmat.

Nykyään tiedämme, että maa oli todellisissa vaikeuksissa, ja kun vuonna 1990 Gorbatšov tapasi Bush vanhemman, katastrofi oli jo tapahtunut. Rahat olivat loppu, Baltian maat, Ukraina ja Georgia omilla teillään. Lopulta sotilaat eivät suostuneet ampumaan omia. Vuonna 1991 alkoi kokeilu demokraattisista uudistuksista, ja se lopetettiin vuonna 1993 Venäjän parlamenttia ampumalla.

Vaikka Putin on Kremlin ja 11 aikavyöhykkeen kokoisen valtion johtaja, hän on edelleen Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttaman trauman kokenut mies.

-Kuka tahansa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa jatkossa hoitaakaan on hänen muistettava, että jännitys on aina olemassa, Hruštšova muistuttaa.

Niin tain näin. Trump ei ole Reagan eikä Putin Gorbatšov. Trumpia ja Putinia näyttää yhdistävän maailmankuva, jossa johtajalla on erityinen asema. Kysymys kuuluukin, onko muu maailma liikkunut yhä kauemmaksi tyrannian henkisestä ilmapiiristä.