Loukkaavat pakarat #venäjä

Sovinnaisuuden rajat ovat aina määrittelykysymys. Mutta mikä on niin (kauhea) uhka, että Venäjällä vedetään esille vanhoja valokuvia, vakavien rikosten tutkintakomitea kuluttaa voimiaan, tuomioistuimiin käytetään rahaa ja ihmisiä vangitaan joksikin aikaa.

Toisen näistä kuvista sanotaan loukkaavan uskovaisia.

Vanhoja loukkauksia kaivetaan internetin kätköistä. Nämä kuvat ovat Punaiselta torilta Moskovasta.

Vastikään Venäjän kansalaisuuden saanut laulaja – Uruguaista kotoisin oleva telenovela-tähti, Natalia Oreiro (vas) kuvattuna vuonna 2001. Oikealla on Lolita Bogdanova, suurinpiirtein samassa paikassa muutama vuosi sitten. Hän näytti rintansa Pyhän Vasilin katedraalin edustalla. Bogdanovalle kyse on oman Lola Bunny -sivustonsa markkinoinnista.

Oreiron kuvan ovat kaivaneet esiin he, joiden mielestä valtiovalta holhoaa jo aivan liikaa.

Mediavaikuttaja Ksenja Sobtšak uskoo, että Venäjän sensuuriviranomaisten ja oikeusministeriön toimet johtavat YouTuben eristämiseen Venäjällä. Sensuuri ja valvonta halutaan ulottaa myös markkinoilta tulonsa saaviin.

Sobtšak arvioi Dožd-kanavalla median tilaa aiheutettuaan hämmennystä, koska hänen omalle kanavalleen haastattelemansa räppäri epäili Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa saamien voittojen juhlinnan merkitystä ja kustannuksia.

YLE/ Erkka Mikkonen: ”Kun Kreml markkinoi yhä voimakkaammin perinteisiksi kutsumiaan perhearvoja, se ajautuu yhä kauemmaksi nuorten arvomaailmasta. Ratkaisuksi tähän se tarjoaa somevaikuttajien vainoamista.”

Valokuvien etsintää, ja syytteitä ”uskovaisten tunteiden loukkaamisesta” edelsi kohu, joka ei voinut jäädä huomaamatta.  Blogistin valokuvistaan saama 10 kuukauden leirituomio on poliittinen.

IS/ Arja Paananen: ”Uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta tuomittiin vastikään ensimmäiset ehdottomat vankeusrangaistukset, kun somevaikuttajat Ruslan Bobijev ja Anastasija Tshistova lähetettiin 10 kuukaudeksi työleirille.”

Viimeisin ”loukkaantumisten” sarja on monen mielestä sikäli outo, että osa julkisuuteen viime aikoina tulleista kysymyksistä  on noussut esiin vasta vuosia kuvien ottamisen jälkeen.

Instagramissa _cyperbabe_ sivustoaan ylläpitävä Aljoša Jefremova pyysi anteeksi videota, jossa hän suutelee naista Kremlin lähistöllä. Video kuvattiin kolme vuotta sitten.

Lyhyesti sanottuna: negatiivista ”alastomuutta” käsitellään valikoiden, mutta ei sattumanvaraisesti. Arvostelijoiden mukaan ratkaisut osoittavat, että Venäjän rikoslaki on hyvin valikoiva. Vaikeampaa onkin esittää varmaksi se, miten arvioidaan loukkaus, ja miten loukkaajaa pitää nyky-Venäjällä rangaista. Kyse on linjauksesta – kurin kiristämisestä.

Tuomioita varten tarvittavat työkalut on olemassa: sillä ei ole väliä edustatko jotain äärisuuntausta, tai oletko jonkun toisen uskontokunnan edustaja.

Myös kolmekymppinen Irina Volkova julkaisee itsestään kuvia Instagramissa. Hänetkin veivät kuvat oikeuden eteen.

Eri sosiaalisen median palvelusta kuvat löytyvät edelleen. ( vftdy, Ирина Волкова )

Kohun aiheuttanut kuva on toki poistettu, vaikka eihän internetistä käytännössä saa enää mitään pois. Kuva otettiin kesällä, mutta se julkaistiin vasta lokakuun lopulla ja alkoi levitä sosiaalisessa mediassa. Volkova kertoo saaneensa uhkauksia ja poistaneensa kuvan tililtään.

Holod-sivuston Liza Millerin mukaan Iisakinkirkon lehdistöpalvelu kertoi jo ennen rikosasian vireillepanoa, etteivät he aikoneet ottaa yhteyttä valvontaviranomaisiin valokuvan takia. Museo ei pidä tarpeellisena valvoa sitä, mitä tapahtuu katedraalin ulkopuolella.

”Olemme museo! Harjoitamme aineellisen ja henkisen kulttuurin tallentamista, tutkimista, varastointia ja esittelyä sekä koulutus-, julkaisu- ja popularisointitoimintaa, restaurointia ja muuta. Annamme asiantuntevien palvelujen hoitaa asiaa!”

”Volkova loukkasi, viranomaisia, kirkkoa, valtiota ja yhteiskuntaa paljailla pakaroillaan.”

Siis. Kuka loukkaantui?

Maan tunnetumpiin propagandisteihin kuuluva Vladimir Solovjev ihmetteli ohjelmassaan sitä, miksi takapuolen näyttämisestä pitää puhua niin paljon, ja Volkovalle hän suositteli psykiatria.

Sukupuolisiveellisyys on poliittinen asia. Jonkun on aina paheksuttava.

Novaja gazetassa kirjoittava Boris Višnevski muistaa piispa ystävänsä sanoneen, että Herra suojaa uskovaista, ei rikoslaki.

Poliitikko sanoo, että on mahdotonta luotettavasti määrittää ja mitata, ovatko tunteet ”loukkaantuneita” ja missä määrin: sellaista laitetta ei ole eikä voi olla. Tunteet ovat henkilökohtaisia. Niitä ei voi arvioida millään mittarilla.

”Rankaisu ’uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta’, on järjetön. Se on periaatteessa mahdotonta – vain kansalaista voidaan loukata.”

Komsomolskaja Pravda on usein Venäjän virallisen linjan selkeä tulkki. Mutta se voi olla myös kriittinen.

Ongelma ”siveettömistä” valokuvista syntyy kun valtio ei  pysty selviytymään joistakin ongelmistaan, joita se käsittelee. Silloin tapahtuu ylilyöntejä.

Internetissä julkaistujen valokuvien tapauksessa haitta on suurempi kuin hyöty.

Kysymys uskovaisten tunteiden loukkaamisesta vaikuttaa samanlaiselta propagandistien markkinoimalta asialta kuin ulkomaiset agentit, jotka mainittiin ensi kertaa (uudelleen) kymmenkunta vuotta sitten.

Komsomolskaja Pravdan kolumnisti pohtii sitä, onko Venäjällä jo ratkaistu vakavammat rikokset ja ovatko Venäjän virkamiehet  ​​menettäneet kaiken itseironiansa ja järkensä.  Kolumnissaan Vladimir Borsov päätyy ajattelemaan ironisesta, että ennen pitkään Venäjä päätyy tilanteeseen: ”meillä ei ole seksiä”.

Jokaisena aikana kirjoitetaan omat sääntönsä. Vuonna 1986 irvailtiin, ettei Neuvostoliitossa ole seksiä.

Nykyajan inkvisiittorit

Kyse on professori Dmitri Travinin mukaan siitä, että ihmisten luottamusta kirkkoa kohtaan voidaan loukata.

Jos joku heikentää hänen silmissään kirkon auktoriteettia, se on loukkaus.  Kirkko, joka on menettänyt auktoriteettinsa, ei voi enää auttaa ihmistä. Apu perustuu ”ihmeeseen, mysteeriin ja auktoriteettiin”.

Pohjimmiltaan kysymys on ihmisten välisistä suhteista, joiden ratkaisemiseen valtion ei pitäisi puuttua rikoslain pykälillä.

Dožd-kanavan Fake News -ohjelmassa apotti Aleksandr Borizov sanoo, että hän huomauttaisi valokuvista, mutta antaisi korkeintaan sakot.

Rabbi Dovid Karpov puolestaan ajattelee, että uskonto on jotain syvällisempää, eikä jonkun idiootin teko siihen vaikuta.

Kun vuonna 2012 kolme Pussy Riotin jäsentä tuomittiin, alettiin heidän oikeudenkäyntinsä yhteydessä käsitellä uskovaisten tunteiden loukkaamista. Naiset tuomittiin huliganismin perusteella.

”Eilen annettu tuomio vahvistaa epäluuloja Venäjä kohtaan keskiaikaista kirkkokäsitystään ylläpitävänä valtiona, jonne kaikki paha tulee ulkomailta. Satojen vuosien ajan maa on kuitenkin pystynyt suojautumaan; kohdannut kulttuurinsa ja perinteittensä viholliset taipuen mutta voittajina. Tunnettu venäläinen mielipidevaikuttaja, päätoimittaja Mihail Leontjev pitää koko esitystä normaalina propagandana, jossa tavoitteet on naamioitu taiteeksi.”

Maailmanlaajuista huomiota ”yhtye” sai vuonna 2012, jolloin he vaativat  kirkossa kuvatulla videolla Putinia jättämään paikkansa.  Naiset tuomittiin  ”punkrukouksesta” kahdeksi vuodeksi vankeuteen uskonnonvastaisesta huliganismista. Pussy Riotiin suhtaudutaan Venäjälläkin ristiriitaisesti. Monen on vaikea varsinaisena rikoksena pitää 40 sekunnin mittaista mekkalaa ortodoksisen kirkon alttarilla Moskovassa ja tämän spektaakkelin levittämistä Youtubessa.

Usko on henkilökohtaista

Ortodoksisen kirkon julkisuuskuvasta usein puhuva protodiakoni Andrei Kurajev muistuttaa kysyttäessä, että patriarkaatti oli  valmis rankaisemaan Pussy Riotin jäseniä.

Vuosikymmen sitten poliittinen tilanne oli erilainen. Kurajev sanoo, että silloin myös patriarkalle oli tärkeää näyttäytyä kansallisen johtajan roolissa. Presidentti Dmitri Medvedev oli lähdössä ja Vladimir Putin ei vielä ollut palannut.

Patriarkka halusi tulla kolmanneksi henkilöksi tässä triumviraatissa. Hän vaati ankarasti, että uskonnollisten tunteiden loukkaamista koskeva muutos otettaisiin lainsäädäntöön.

YLE (Marja Manninen 2012) ”Hänen mukaansa tavoitteena oli varmistaa presidentti Vladimir Putinille niidenkin uskovaisten äänet, joita politiikka ei kiinnostanut.”

Venäjän median ylilyönneistä ja propagandasta aiheensa ammentava Dožd-kanavan ohjelma on jälleen ajan hermolla. [Pyydän anteeksi, koska näen sen, kuinka joitakin katsominen satutti oikeasti…]

Uskovaiset näyttävät ottavan propagandistien ylilyönnit vastaan rauhallisesti. Kaikkien tunteita voidaan loukata.

Tässäkään tapauksessa kyse ei ole loppujen lopuksi siitä, kuka loukkaa ketä, vaan siitä, miten loukkaantumiseen sitoutunutta voimaa käytetään hyväksi.

Poseerauksista kirkkorakennusten, museoiden edessä on tehty varoittavia esimerkkejä.

Me sosiaalisen median käyttäjät olemme kaikki riippuvaisia huomiosta. Klikeistä. Aamusta iltaan.

Paljaat pakarat uhkaavat kykyämme keskittyä oleelliseen. Erityisesti vanhempien ihmisten, jotka tottuvat nopeasti klikkaamaan kaikkea kiinnostavaa.