Mielenrauhaa

Suomalainen infosotakeskustelu on henkilökohtaista. Nykyään on monilla paitsi tahto myös välineet propagandan levittämiseen. Kuka tahansa voi kokea olevansa päätoimittaja vailla vastuuta. Uskon että liika venäläisen propagandan seuraaminen Sputnikin ja RT:n kautta vaarantaa terveyden, mielenrauhan.

Sunnuntaina päättyneillä Helsingin Kirjamessuilla puhunut kirjailija Boris Akunin sanoi kirjoittavansa venäjäksi historiaa, koska häntä on aina kiinnostanut, miksi maassa ei ole opittu virheistä, vaan niitä toistetaan: niin tsaarin ajan yksinvaltaa kuin neuvostoaikojen henkilökulttia.

Ajat eivät ole paljon muuttuneet. Yhdessä hujauksessa on siirrytty takaisin aikaan, jolloin puhutaan yhtä kieltä julkisuudessa ja toista ystävien kesken.

**

Emeritusprofessori Timo Vihavainen on kirjoittanut, että Suomessa vallitsee lustraatiomania (puhdistautuminen kommunistihallintojen jälkeen) ”Juuri tällä hetkellä näyttää vallitsevan suoranainen lustraatiomania, jossa hyvinajattelun mallioppilaat katkaisevat informaatioyhteytensä pahoinajatteleviin.”

Kuin palaisi Neuvostoliittoon. Yhdysvalloista en tiedä. En ole perehtynyt sen pahimpiin ylilyönteihin, esimerkiksi kommunistivainoihin 1950-luvulla, muuten kuin elokuvista ja kirjallisuudesta.

Maailmanpolitiikan jännitys näkyy Suomessakin, jossa myöntyväisyyspolitiikalla on aina ollut sijansa ajattelevien ihmisten parissa.

Agenttitarinoissa, kuvitteellisissa ja todellisissa, kerrotaan vihollisen nousemisesta yhteiskunnassa merkittäviin asemiin.

Kirjailija, kolumnisti Artjom Troitski nosti yhdessä tuoreen kirjansa artikkelissa entisen liittokansleri Gerhard Schröderin nimen. Kaasuputkiyhtiön hallituksessa hänellä on vaikutusvaltaa Euroopan energia-asioissa. Välillistä ja välitöntä.

Uutinen Ukrainan sodan alusta kertoo paljon: ”Sunnuntaina Saksasta kantautui EU:n pitkäaikaista Ukrainan-politiikkaa arvosteleva jyrähdys. Siitä vastasi pitkäaikainen Venäjän ystävä, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder. Hän on edelleen Itämeren kaasuputkiyhtiön Nordstreamin hallituksen puheenjohtaja. Kaasuputki Viipurista Pohjois-Saksaan valmistui vuonna 2012.”

**

Venäjän tapa toimia on provokatiivinen. Näin sanoo Ruotsin uusi puolustusvoimien komentaja Micael Bydén Helsingin Sanomien haastattelussa.

Kyse on vaikuttamisesta mieliin. Avoimuus on demokraattisen yhteiskunnan vahvuus.

Joskus joku haluaa kääntää näkemyksen nurinniskoin ja on jopa valmis luopumaan oikeudestaan ilmaista itseään vapaasti paremman aatteen vuoksi.

Näin on ollut aina. Tiedotusvälineillä on oma roolinsa, tutkijoilla omansa. Välittäjien velvollisuus on jakaa tietoa: välillä tehtävä on mieluisa, toisinaan ei.

**

Kun ihmiset kokevat tuleensa kaltoin kohdelluiksi, heillä on tapana uhriutua. Tämä ei sovi julkisuuden ihmisille. Heidän kynnyksensä vastaanottaa arvostelua pitää olla korkeampi.

Nyt tällaista uhriutumista nähdään puhuttaessa Venäjän vaikutuksesta Suomessa. Presidentti Sauli Niinistön mukaan infosotaa käydään, mutta tämä on muutamien kirjoittajien mielestä harhaa.

Oma blogini on otettu mukaan nokitteluun. Aiheesta enemmän täältä. 

Media-alan ammattilainen Rysky Riiheläinen ruoti mieltäni askaruttanutta kritiikkiä. Tekstin löytää Ryskyn sivulta.

En syytä tai nosta ketään tikun nokkaan. Ei kannata väittää mustaa valkoiseksi. Myöntyväisyys on perinne. Jokainen voi olla uskossaan väkevä tavallaan.
Uskon julkiseen keskusteluun, vaikka tilanne olisi hankala.

**

Toimittaja Arto Nurmi kirjoitti omassa Facebook-päivityksessään tavallisesta tilanteesta.  ”Törmäsin ilmeiseen trollaukseen jo somen ulkopuolellakin. Olin vetämässä keskustelua ja esitelmää ex-kollegan Jarmo Koposen kanssa Venäjän mediasta ja Venäjä-kuvasta Salon Kansalaisopistossa. Yleisössä oli pari osanottajaa, jotka halusivat saada aikaan jännitettä suhteessa luennoitsijaan ja muuhun yleisöön. Mielenkiintoinen kokemus. Eräs paikalle saapunut kuulija sanoi törmänneensä viime aikoina ilmiöön, ja jotkut tilaisuudet olivat olleet suorastaan ikäviä.”

**

Kertauksen vuoksi: Venäjän nykyjohto ei voi sensuroida todellisuutta.

He ovat päättäneet, ettei heidän diskurssiinsa kuulu totuus. Virallinen lehti Rossijskaja Gazeta on oma lukunsa. Televisio toistaa Venäjän arvoja. Arvot ovat Kremlin valitsemia.

Se päättää, mikä sopii yhteiskunnalle ja mistä kerrotaan julkisesti. Venäjällä aiheet päätetään etukäteen, mikä on tietenkin normaalia jossain määrin kaikkialla.

Mutta ei viikoittaisissa kokouksissa tai tarkkailuryhmissä, joihin osallistuvat media-ammattilaiset, virkamiehet ja turvallisuuspalvelut (Kaikki muu on marginaalia.)

Kuka on minkäkinlainen vatnikki? Wiktionaryn mukaan vatnikki on henkilö, joka on typerä ja rakastaa isänmaataan sokeasti. Blogisti Joensuussa tai pääkaupunkiseudulla? Vai EU-asioita käsittelevä valiokuntaneuvos?