Itseluottamus

Venäjän vahvuus on sen itseluottamuksessa. Meidän suomalaisten osana on tunnustaa naapurimme vahvuudet ja sopeutua kulloiseenkin Venäjään ja muuttuvaan maailmaan, jossa rajanaapurillamme on aina merkittävän tekijän osa.

Mutta jos naapurimme johtajan rooli muuttuu, miten me sen otamme ja ymmärrämmekö riittävän nopeasti mistä tuulee?

Putinin jokavuotisen toimittajatapaamisen aikana todistimme torstaina Venäjän presidentin ainakin käyttävän edelleen kieltä, jota ei ole totuttu presidenteiltä kuulemaan.

Moskovan Carnegien sivustolla Tatjana Stanovaja muistuttaa, että Putinin johtajuuden laadun muutos kävi ilmeiseksi jo hänen viime keväänä tekemänsä suoran linjauksen yhteydessä.

Silloin oli selvästi nähtävissä, kuinka presidentti lisäsi etäisyyttä kansaan, ”tavallisiin venäläisiin”, joiden kannattamana Putin oli rakentanut koko valtansa vuosien 2000 – 2013 aikana. Vieraantuessaan ”tavallisesta ihmisestä” Putin läheni nopeasti eliittiä, mikä oli suoran linjan tärkein johtopäätös: johtajan, yhteiskunnan ja eliitin suhteiden muodostaman kolmion sopimuksen kohtien kirjoittaminen uusiksi.

-Nyt tuo kaikki saa yhä monimutkaisemman luonteen, Stanovaja kirjoittaa ja sanoo, että Putin tuntee psykologisesti saavuttaneensa sisäisessä varmuudessaan sellaisen tason, että hän voi viitata kintaalla kaikkein rutiininomaisimmille asioille, jotka eivät erityisesti kiinnosta häntä ammatillisesti tai poliittisesti.

**

Maailmanhistoriaa voi selittää monin tavoin. Historiassa on jatkumonsa ja murtumakohtansa. Murroskohdassa on, jos mahdollista, vieläkin vaikeampaa sanoa, mihin ollaan menossa kuin silloin kun on muutaman rauhallisen vuosikymmenen aikana voitu ajatella rauhassa.

Oman henkilöhistoriani vuoksi olen taipuvainen pitämään hyvänä näkemystä, jonka mukaan suuret linjat muuttuvat 20-25 vuoden sykleissä. Venäjä muuttuu nyt vääjäämättä siihen suuntaan, jonka näimme alkavan 2000-luvun alussa.

Tämän sanoessani olen vakuuttunut siitä, että kaikki yritykset arvioida Venäjän politiikkaa ovat tuhoon tuomittuja, jos ei ota huomioon sitä, kuinka maa elää: se ei toimi rationaalisesti eikä sen toimia voi selittää meille tutulla tavalla. Allekirjoitan väitteen siitä, että Venäjä on irrationaalinen ja uskonnollinen. Maassa ei ole poliittista kulttuuria sellaisena kuin me sen ymmärrämme.

Venäjällä sosiologisia tutkimuksia tekevän Levada-keskuksen johtajan Lev Gudkovin mielestä venäläiset tukevat hallintoa, josta he eivät oikeastaan pidä.

Tsaari on kaukana ja ihmiset ovat pieniä. Ihmisillä ei ole käsitystä vallanpitäjien vastuusta eikä siitä, miten heihin pidetään yhteyttä. Eurooppalainen demokratia on omanlaisensa valtiorakenne. Se ei ole vain poliittinen vaan erityinen kulttuurin luomus, jonka puitteissa omanarvon tuntevilla ihmisillä on oikeus olettaa, että valtio on heistä riippuvainen. Venäjällä tilanne on täsmälleen päinvastoin: ihmiset ovat kuluerä ja näin kansalaiset itsekin asemansa kokevat

**

Nyky-Venäjää johtaa viimeinen ikäluokka, jolle neuvostotodellisuus oli tosi. Neuvostoliiton synnyttämässä rinnakkaisessa maailmassa, jossa me suomalaisetkin elimme, myötäileminen aiheutti myös vakavaa pahoinvointia kaksoispuheen vuoksi.

Venäjän eliitti on johtajansa Putinin kanssa toisessa todellisuudessa kuin kansa.

Kuvaavia ovat pressitilaisuuden vastaukset, joissa Putin kertoi itsekin olevansa työläisperheestä ja näin ymmärtävän muun muassa lakkoilevia rekkamiehiä. Kuin kruunuksi presidentti kiersi kysymyksen tyttärensä osallisuudesta Moskovan valtionyliopiston hankkeeseen ja pidättäytyi näin yhdistämästä Putinin tyttäreksi väitettyä Jekaterina Tihonovaa sukulaisekseen.

Ulkopuolista tarkkailijaa ihmetyttää se, kuinka kauan Venäjällä oletetaan voitavan peitellä julkisuudessa olleita tietoja siitä, että Putinin tyttären poikaystävän isä on saman Ozero-kollektiivin jäseniä, joka on viime vuosina kaapannut itselleen yhä suuremman aseman Venäjän talouselämässä. Ozeron puitteista ovat suomalaisille tuttuja Rotenbergit.

Putinin lähipiiriin kuuluvien nimiä on tullut julki ja venäläisille yllätyksenä sen jälkeen kun alettiin kerätä nimiä EU:n pakotelistalle Krimin miehityksen vuoksi vuonna 2014. Pakotelistalle joutumista on perusteltu sillä, että vanhempi Shamalov kuuluu Putinin lähipiiriin ja on yksi Ozero-mökkiosuuskunnan perustajia.

**

Liike-elämän ja poliittisten ratkaisujen yhteensovittamisen perinne kansalta enempiä kyselemättä on arkea, mutta ei sovi Suomessa valittuun läpinäkyvyyden ihanteeseen. Putinin viittaukset Venäjän onnistuneesta sijoituksesta Suomeen kertovat osaltaan maittemme välisestä suhteesta. Vaikka Fennovoiman voimalaa ei erikseen kysytty, Putin puhui aiheesta korostaen suomalaisen eduskunnan suoraselkäisyyttä ydinvoimalan rakentamishankkeen tukena, vaikka toisenlaisiakin pyrkimyksiä voimalaitoksen torppaamiseksi on ollut.

Suomi on Venäjän luotettava naapuri, joka toteuttaa Euroopan unionin jäsenenä itsenäistä politiikkaansa. Venäjällä ymmärretään hyvin, ettei EU ole yhtenäinen möhkäle. Se voi toteuttaa omaa politiikkaansa valikoiden oikeiden ihmisten kanssa. Venäjä on luonut toimivan talouden verkoston. Se vaikuttaa päättäjiin.

Ukrainaa koskevissa vastauksissaan Putin koetti olla toimittaja Vitali Portnikovin mielestä rakentava ja maailmoja syleilevä. Putin ei voi taistella kahdella rintamalla – ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa – eikä ylipäätään voi sotia. Putinin ei kykene kieltäytymään kaasun kauttakuljetuksesta Ukrainan läpi. Kaasuputkien rakentamiset ovat vastatuulessa niin etelässä kuin pohjoisessa. Eikä Putinilla näytä olevan käsitystä siitä, mitä hän tekee miehitetyillä alueilla.

Silmiinpistävää oli Portnikovin mielestä se, ettei toimittajatapaamisessa mainittu Krimiä. Voi olla että Krimin osalta vuosi on ollut pettymys. Sen sijaan Putin lähes tunnusti venäläisten sotilaiden läsnäolon Donbassissa – ilmeisesti muistuttaakseen, että rauhasta on neuvoteltava hänen kanssaan. On kuitenkin selvää että ongelmat Ukrainan kanssa ovat lakanneet olemasta pääasia. Liian paljon on tapahtunut.

Vankien vaihto on odotettavaa. Mitä muutakaan enää voidaan tehdä.

**

Venäjä on asettunut Turkkia vastaan. Näyttää tutulta.

Sillä aivan kuin Putin olisi henkilökohtaisesti kurkkuaan myöten täynnä presidentti Erdogania aivan kuten hän inhosi vuonna 2008 Georgian johtajaa Saakashvilia. Eikä inho nykyisin Ukrainan kansalaista, Odessan kuvernööriä, kohtaan ole laantunut.

Sen todistivat syytökset, joiden mukaan Georgian ex-presidentti on lähetetty Ukrainaan, koska tämä ei saanut työtä Yhdysvalloista. Saakashvili vastasi syytökseen esittelemällä Facebookissaan Pohjois-Amerikkaan matkustamista varten saamaansa viisumia.