Kirja-arvio: Artemi Troitski – Venäläinen Karmageddon

Kulttuurin moniottelija Artemi Troitski piirtää terävästi synkän kuvan naapurista: äärimmäinen tekopyhyys erottaa putinismin ”kehittyneestä sosialismista”.

Totaaliseen valehteluun tottuneita ihmisiä ei edes enää kiinnosta tietää totuutta. Heitä miellyttää paljon enemmän rauhoittava ja kiihottava vale – Venäjän television menestyksen tae.

Miten Venäjän kanssa voi tulla toimeen?

Venäjän presidentti Vladimir Putinin valta ei perustu pelkoon, mutta mihin, sitä eivät osaa tutkijat vielä sanoa. Siksi on syytä kuunnella ja miettiä, mitä sanovat kirjailijat ja yhteiskunnalliset keskustelijat. Venäjällä ei media ole vuosiin synnyttänyt aitoa keskustelua, vaikka maassa toimiikin muutamia partisaaneina itseään pitäviä julkaisuja ja jokunen televisiokanavakin pyrkii välittämään monipuolisesti tietoa. Blogeissa on kuhinaa. Silti marginaaliin ajetut puhuvat ennen muuta keskenään. Hyvä puoli on tietysti se, että ihmiset löytävät toisensa helposti koko venäjänkielisestä maailmasta ja aineiston jakaminen onnistuu kätevästi. Mutta vaikutus on mitätön.

Into-kustantamon Venäläinen Karmageddon on Anton Nikkilän toimittama ja suomentama kiinnostava kooste Troitskin kirjoituksia viime vuosilta: blogeja, luonnoksia seminaarien teksteiksi ja haastatteluja. Perheenisän ja venäläisen rokin tuntijan tuntoja Pussy Riot –ryhmästä, taistelusta arktisen luonnon puolesta ja masentavasta nyky-politiikasta 2010-luvulla. Vuosi sitten vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Tallinnaan muuttaneen Troitskin kirja on vahva elämys.

Nykyinen sensuuri synnyttää Troitskin mukaan ”menestyviä” pelkureita, takinkääntäjiä ja luovan itsekastraation virtuooseja, ja ne taiteilijat, joilla on niin sanotusti munaa, se työntää määrätietoisesti pois valtavirrasta erilaisiin gettoihin – internetiin, pienkustantamoille, art house –festivaaleille, kodeissa pidettäviin konsertteihin.

Höh. Eikös näin tapahdu kaikkialla?

Salakavalaa on Troitskin mukaan se, että Leonid Brežnevin 1980-luvun aikojen malliin taidetta eivät pidä kurissa keskusvirastojen kerberokset vaan toimittajat, ohjaajat ja taiteilijat itse virka-asemiensa valta-istuimilta.

”Venäjä on autoritaarinen valtio, joka on jättänyt jäähyväiset orastavalle demokratialla ja liikkuu kovaa vauhtia kohti totalitarismia, vaikka tie onkin mutkikas. Listaan kuuluvat yhtenäinen ideologia, kulttuurin ja median totaalinen kontrolli sekä valtion sekaantuminen kansalaisten yksityiselämään. ”

Virallisesti kirjallisuuden ja kustannustoiminnan keskusvirastoa ei tietenkään ole, mutta sen sijaan Troitski muistuttaa, että maassa säädetään mielipuolisia lakeja (esimerkiksi uskovaisten tunteiden varjelemisesta), joita voi tulkita miten lystää.

Huomio joka kannattaa muistaa on se, että Venäjällä on valppaita kansalaisia ja aktivisteja, jotka panevat lakeja täytäntöön otsa hiessä ahkeroivien virkamiesten rinnalla.

Keväällä kahdessa maaseutukaupungissa saatiin aikaan skandaalit – jotka johtivat jopa pidätyksiin – teinityttöjen twerkatessa. Ideologisten dogmien vaaliminen ylittää yhä useammin absurdiuden rajat.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=K6OvElYnaZA&w=560&h=315]

Miten tähän on tultu ja liu’uttu kohti totalitarismia?

Yksinkertaisinta on puhua televisiosta. Troitski muistuttaa, että Putin on kärsinyt perinpohjaisen tappion – ja hän tietää sen. Ulkomaailma on hylännyt hänet eikä enää koskaan hyväksy häntä. Televisiopropagandalla ostetun vaalikarjan osoittama ihailu on laiha lohtu.

Troitskin kirjoituksiin on helppo yhtyä. Merkkejä on näkyvissä. Harvat osaavat ja pystyvät näkemänsä yhtä terävästi kirjaamaan. Sosiologisten selvitysten mukaan Venäjä on lähestynyt monessa suhteessa Neuvostoliittoa. Monelle se tuntuu sopivan.

Luonnollisestikaan kukaan ei usko mielipidekyselyjen anonymiteettiin, ja täysin ymmärrettävä epäluuloisuus pakottaa – aivan kuten neuvostoaikoina – vastaamaan kysymyksiin ”oikein”. Troitski epäilee ja arvioi, että nykyisen hallituksen kannatusluvut ovat silti korkeita jossain 40 ja 60 prosentin välillä, mutta eivät siis lähelläkään yleisesti toistetun 85 prosentin lukua. Hallinnon menestystä voi selittää yksinkertaisesti sillä, että niin monet eivät halua nähdä ongelmia.

Troitski kirjoitti kuluvan vuoden toukokuun Voiton päivän juhlinnan aikaan venäjänkielisen BBC:n kolumnissaan saattaneen olla, ettei Putin ymmärtänyt länsimaiden reagoivan niin voimakkaasti hänen tekoihinsa. Kun johtajat jäivät pois Punaiselta torilta, heidän päätöksensä motiivina saattoivat Washingtonin kulissien takaisen vehkeilyn sijaan olla ymmärrettävät inhimilliset tunteet.

”Olipa ihminen kuka tahansa, hänen on syytä muistaa, että tietämättömyys kansainvälisen yhteiselon laeista tai niiden noudattamatta jättäminen ei vapauta vastuusta, jos niitä jättää noudattamatta.”

Hyvin palkatut vaikuttaja-agentit huseeraavat vapaasti

Kirjoittaja lopettaa teoksensa kolmeen ohjeeseen siitä, miten toimia Venäjän kanssa. Kannattaa lukea. Nimittäin, mitä mieltä on istua pelipöytään, jos tiedätte varmasti, että siinä istuu huijari, huligaani ja kiristäjä. Vastapeluri, jolla ei ole kunniaa eikä moraalia, joka antaa arvoa vain voimalle ja rahalle ja näkee kaikissa yrityksissä rakentaa rauhaa ja kompromisseja vain merkin heikkoudesta.

Hyvä kysymys on sekin, jonka Troitski esittää aiemmin kirjassa pohtiessaan sitä, kuinka yksinkertaisesti venäläiset unohtaen mietitään valtavan maan kehitystä. Ehkä lähinnä toivoen, että sen jatkuva laajentuminen voidaan estää. Samaan aikaan lännellä ei ole lihaksia asettaa sanktioita ex-kansleri Schröderille ja muille korkeasti palkatuille vaikuttaja-agenteille.

Olen tuntenut Artemin kolmisenkymmentä vuotta. Tapasimme 1980-luvulla YLEn kirjeenvaihtajapisteessä Moskovassa. Kriitikkona ja useiden valtakunnallisesti suosittujen televisio-ohjelmien juontajana ollut Troitsky on edelleen aktiivinen tarkkailija. Viime vuodet ovat osoittautuneet hyvin raskaiksi. Jututan Artemia myöhemmin lisää.

Into tuo yhtenä kustantajana lokakuun lopulla kirjailijoita Helsinkiin.

Helsingin kirjamessujen (22.-25.10.2015) teemana on tänä vuonna venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri, mikä näkyy vahvasti Into Kustannuksen syksyn tarjonnassa. Uutuuskirjojen joukossa on useita merkittäviä venäläisteoksia. Innon venäläiset kirjailijavieraat Artemi Troitski, Boris Akunin, Roman Sentšin, Sergei Lukjanenko ja Jevgeni Vodolazkin ovat tavattavissa Helsingissä lokakuussa. Lisäksi palkittu brittitoimittaja Luke Harding vierailee hänkin kirjamessuilla.