Absurdi Venäjä

“Kun Putin lähtee, Dzeržinskistä tehdään vihdoinkin metalliromua.”

Mutta sitä ennen ehtii tapahtua vaikka mitä. Neuvostoliiton salaisen poliisin perustaja Felix Dzeržinski on osa jättivaltion historiaa. Siksi hänen patsaansa oikea paikka olisi monen mielestä – muistuttamassa – totalitaarisen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin entisen päärakennuksen edessä.

Monet haluaisivat muistaa vain sankarit – vaikka kuvitellut, kuten televisiosta tutun neuvostovakooja Max Stirlizin.

Venäläisille valtion vastustaminen ei ole mikään pieni juttu. Ihmiset kokoontuvat joka vuosi kunnioittamaan valtion johtamissa vainoissa kuolleita Lubjankan aukiolle.

Siinä missä useimmat tutkijat ovat edelleen hyvin varovaisia arvioidessaan Venäjän kehitystä, voimme me toimittajat esittää reippaita näkemyksiämme. Kuulun heihin, joiden mielestä on perusteltua etsiä tunnusmerkkejä ja ääniä totalitaarisen yhteiskunnan paluusta.

Kieltämättä joskus myös epäsuhtaisesti. Massamurhat ovat tietenkin asia erikseen, mutta mitä sanotte siitä, että “tuntematon” artisti palkitaan sankarin tunnustuksella Venäjälle tekemästään taiteellisesta työstä.

–Jälki on harrastelijan, arvioidaan taiteilijan työtä Doždin lauantain uutislähetyksessä.

Kommentit ovat tylyjä. Presidentin palkitsema sankari ei innosta eikä ole kommentoijille entuudestaan edes tuttu.

Syy palkintoon on miehen isän, Vladimir Kiseljovin ja Venäjän presidentin vuosien taakse ulottuvassa ystävyydessä. Kumpikaan, ei isä eikä poika, ei suostunut kommentoimaan  Doždille tunnustusta. Mieluummin lyötiin puhelin kyselijälle korvaan.

Valtion johdolle naureskelu ei tietenkään ole tavatonta, mutta syö kunnioitusta ja polarisoi, jakaa yhteiskuntaa.

Yksi Venäjää nakertava ilmiö on oikeuslaitoksen rapautuminen, jollaisena voi pitää oikeudenkäyntiä, jossa sotaveteraanin loukkaamisesta syytetty Aleksei Navalnyi on jälleen valokeilassa.

Oppositiopoliitikon syyttäminen on osa näytelmää, joka osoittaa, että kuka vaan voi saada samanlaisen syytteen ja tuomion.

Siksi venäjäläisten sen enempää kuin meidänkään ei pidä unohtaa Dzeržinskiä ja muita Moskovasta maataan aiemmin johtaneita, ja sitä valtiota, jonka nykyiset vallanpitäjät ovat – käytännössä kaikki, tšekistien perillisiä ja ylpeitä siitä.

Moskovassa on paljon heitä, jotka nostaisivat murhaajan kuvan entiselle paikalleen, vaikka toki myös heitä, joille kävisi tsaarinvallan aikana paikalla ollut suihkulähde.

Venäjän johtaja tapasi suljetussa kokouksessa 35 päätoimittajaa, ja media on tietenkin kertonut sopivin sanankääntein puhutusta.

Venäjän johtaja vakuuttaa kansalaisille, että Donbassia – Itä-Ukrainaa ei jätetä  yksin. Meille muille viesti ei voi olla muuta kuin, että tarvittaessa Venäjän käyttää väkivaltaa myös maansa rajojen ulkopuolella.

https://www.youtube.com/watch?v=ttH51KaneW0

Myös Komsomolskaja Pravda siteeraa Vladimir Putinin sanoneen, että tämä “yksilö”, tarkoittaen Navalnyia, käyttää hyväkseen ajankohtaa, jolloin kaikissa maailman maissa, omassa maassammekin, ihmiset ovat väsyneitä, ärsyyntyneitä, tyytymättömiä, myös asuinolosuhteisiinsa ja tulotasoonsa… Vallitsevaa tilannetta yrittävät tietenkin hyödyntää erilaiset vastavoimat, ja ovat hyödyntäneetkin. Tietysti.

– Mitä vahvemmiksi me tulemme, sitä vahvempaa on tämä eristämispolitiikka, Putin sanoi  Rossija-televisiokanavalla esitetyssä haastattelun osuudessa.

Täysin tarpeetonta blogaajaa seurataan tarkkaan

Dožd-kanavan FakeNews -ohjelmassa luodaan katsaus valtiollisen propagandan pahimpiin ylilyönteihin viikon aikana. Juuri kun Venäjä on lähes selättänyt isot ongelmansa, ilmestyi pahanilmanlintu.

Propagandassa käytetään aikaa ja kekseliäisyyttä, jotta Navalnyi saadaan mustamaalattua. Hänestä ei haluta Mustaa joutsenta eli yllättävää kaiken muuttavaa tekijää. Voima, jolla häntä vastaan hyökätään, kertoo tietenkin yhdenlaisesta paniikista.

Lauantaina raportoitiin mikroblogeista, joissa jaettiin Navalnyin kannattajien henkilötietoja. Kommersant-lehden mukaan Telegram-kanaville ilmestyi noin 30 000 nimeä ja ihmisten puhelinnumeroita.

Heidän joukossaan oli muun muassa Navalnyin alueellisten toimistojen koordinaattoreita. Oppositiopoliitikoille tällainen tietää luonnollisesti välitöntä uhkaa. 

Venäjällä yksityisen ja julkisen raja on häilyvä. Kaikki on kaupan, mutta kaikki julkinen ei ole yksilöiden saatavissa. Tietosuojalainsäädännön rikkomuksista on Venäjällä tullut maan tapa.

Samaan aikaan kun on ihan selvää, että Kreml haluaisi oppositiopolitiikon kuolevan, tätä syytetäänkin kunnianloukkauksesta, ja maan ulkoministeri Sergei Lavrov kovistelee Euroopan päättäjiä tekemään Venäjälle vähemmän haitallisia päätöksiä.

Näin sanoo Putinin valtaan nousua mukana suunnittelemassa ollut politologi Gleb Pavlovski.

Venäjä muutoksessa

Kehityksen taustalla vaikuttaa yksittäisiä muutoksia laukaisevien tekijöiden lisäksi hitaasti etenevä yhteiskunnallinen muutos. Venäjää ja sen suhdetta muihin maihin ei kyetä tietenkään varmasti ennustamaan, mutta tutkimus pystyy avaamaan syitä paremmin kuin yksittäisiä haastatteluja ja tv-ohjelmia katsomalla.

Helsingin yliopiston Aleksanteri instituutin johtaja Markku Kangaspuro arvioi tuoreessa kirjassa Sandarmohista Skolkovoon – Historiapolitiikan pitkä varjo (INTO 2020 336 s.) Venäjän kehittyneen kohti keskittyneempää, autoritaarista vallankäyttöä.

Putinin kaudella presidentille on vahvistettu erittäin laajat valtaoikeudet; demokraattiset instituutiot ovat olleet heikkoja. Kun puoluejärjestelmä sekä kansalaisyhteiskunta on heikko,  vallan on helppo ottaa käyttöön autoritaariset ja laillisuuden rajaa hipovat tai sen ylittävät hallitsemismenetelmät. Viimeisin esimerkki on perustuslain uudistaminen.

“Puhun poliittisen historian tutkijana. Näen taustalla pikemmin historian kuin Putinin ‘pahuuden’. Pelkistetysti sanottuna hän toimii niin kuin kuka tahansa poliitikko, joka täyttää poliittisen tyhjiön ja kamppailussaan vaikutusvallastaan laajentaa sitä niin pitkälle kuin pystyy. Putinille on hänen pitkän uransa aikana kertynyt poikkeuksellinen määrä niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa hänen oman lähipiirinsä kautta. Me emme tiedä, miten paljon hänellä oikeasti on omaisuutta erilaisten järjestelyjen kautta. Taloudellisesta poliittisesta, hallinnollisesta ja institutionaalisesta vallan keskittymisestä Putinin ympärille on vähitellen kehittynyt totaalinen piiri.”

Kangaspuron mielestä nyt aletaan olla siinä pisteessä, josta on vaikeaa irrottautua. Se lienee syy, miksi Putinista ollaan mahdollisesti tekemässä vuonna 2024 alkavalla kaudella uudestaan presidenttiä. Tai vaihtoehtoisesti nostamaan tilalle joku muu lähipiiristä, niin että valta pysyy hallitsevan piirin sisällä.

Tutkija Vladimir Pastuhov kirjoittaa Republic-sivuston kolumnissaan siitä, miten Venäjä on 4. vaiheessa yhteiskunnallisessa kehityksessään sitten Neuvostoliiton murtumisen, jota edeltäneissä tapahtumissa patsaskin kaadettiin jalustaltaan Moskovassa.

Puhutaan siirtymisestä ”demokraattisen jäljitelmän” -mallista ”uus-totalitaarisen diktatuurin” -malliin.

”Saattohoitovaiheeseen siirtyminen on käytännössä väistämätöntä. Se lisää sotilaallisen seikkailun todennäköisyyttä, kun hallitus haluaa kompensoida ‘korkeuksista putoamisensa’. Todennäköinen kehityskulku tarkoittaa sotilaallista puuttumista Valko-Venäjällä jatkuvaan vallankumoukseen.”

Neuvostotodellisuus näyttääkin jo olevan Valko-Venäjällä läsnä. Viikon lopulla itsevaltias Aljaksandr Lukašenka johdatteli kokousta, jossa vanhaan järjestykseen tukeutuva johtaja muun muassa muistutti kokousväkeä välttämään älypuhelimia, jos aikovat pysytellä Yhdysvaltojen vakoilijoiden ulottumattomissa.

Venäjälläkin on otettu käyttöön jatkuvat viittaukset ulkoiseen viholliseen ja mielenosoitusten tukahduttamisen ja massavangitsemisten koetellut keinot.

Pampuilla ja etälamauttimilla pehmitettyjä ihmisiä on pidätetty tuhatmäärin, vaikka heillä ei olisi ollut mitään tekemistä oppositiopoliitikon ja poliittisten vankien vapauttamista varten järjestetyn liikehdinnän kanssa.

Massapidätykset 1930-luvun ilmiö

Ihmisiä haettiin kodeistaan ja pidätettiin. Heille tekaistiin kuulustelupöytäkirja ja lätkäistiin sakot, kuten YLE:n Erkka Mikkonen ja HS:n Jussi Niemeläinen jutuissaan kertovat.

Kremlissä on alettu varautua seuraavaan yhteiskunnalliseen vaiheeseen. Populismi toimii väkivallan rinnalla, mutta oikeaan suuntaan katsominen on varmistettava.

Kouluihin on jo määrätty ideologista ohjausta antavia erityisvirkamiehiä. Opetuksessa yhteenkuuluvuutta haetaan historiaa painottamalla. Oppikirjat on standardoitu uudella tavalla muutama vuosi sitten.

Entisen kulttuuriministerin historian oppikirjoissa palautetaan mieliin, miten suuri järjestelijä Stalin hoiti Neuvostoliiton kasvun mahtavaksi.

Järjestelmän paluuta diktatuuriin kuvastaa, että turvallisuuspoliisin edustaja on nyt kaikissa korkeakouluissa. Eikä niinkään vahtimassa ulkomaankontakteja vaan opettajia ja oppilaskuntaa.

Vaikuttaa siltä, että Venäjä lähestyy väkivaltaorganisaatiota vuosia johtaneen Juri Andropovin kehittelemää komentoa. Maan johtajat ovat juuri tämän 1970-luvun suuntauksen oppilaita. Ei siis ihme, että totalitaarinen malli näyttäytyy sopivalta.

Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen tilaa voidaan selittää monin  tavoin ja maan suhdetta muuhun maailmaan.

–Stalinin aikaan on vielä matkaa, sanoo historian professori Andrei Zubov Eho Moskvyssa. Tietenkään Andropov ei ollut mikään kyyhkynen.

Internetin aikaan Venäjän yksinvaltiaalle ei ole mahdollista rakentaa samanlaista henkilökulttia kuin Stalinille. Yksittäisiä asioita voidaan hyvinkin juhlia: Euroopan etupiireihin jakanut Neuvostoliiton ja Saksan Molotov-Ribbentrop-sopimus on nyky-Venäjän tulkinnassa hieno diplomaattinen voitto.

Pyhän aseman saanutta suurta isänmaallista sotaa ei saa Venäjällä loukata. Rikkomukset sodan kunniaa vastaan ovat federaation, siis valtion johdolla hoidettavia asioista.

Näytelmä oikeussalissa

Siitä on kyse myös oikeudenkäynnissä, jota käydään Navalnyia vastaan veteraanin kunnian loukkaamisesta.  Oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien mielestä Navalnyi esiintyi oikeudessa itsevarmana ja haastoi toistuvasti tuomarin puheillaan.

Oikeudenistunnossa Navalnyi pyrki esittämään häntä vastaan tehdyn todistusaineiston olevan puutteellista, koska hänen ei ole voitu osoittaa kohdistaneen sanomisiaan suoraan kenellekään.

Venäjän perustuslakiin tehtävien muutoksien varmistamiseksi julkaistua videota arvostellessaan Navalnyi tweettasi ja nimitti videolla esiintyviä vallan lakeijoiksi. Hän vertasi kirjoittamaansa valtapuolueesta käyttämäänsä sanontaan “huijareiden ja varkaiden puolue”. Puolue ei ole nostanut syytettä häntä vastaan.

Oikeudenistunnossa katsottiin neljään kertaan viime keväänä julkaistu video perustuslain muuttamisen puolesta.

Sen enempää venäjänkielen asiantuntijat kuin Navalnyin puolustus eivät nähneet tweetin kohdistuneen 95-vuotiaaseen veteraaniin.

Loukkaantuminen vaikuttaa kaukaa haetulta ja tarkoituksenmukaiselta.

Veteraani näyttää huijatulta sairaalta vanhukselta varsinkin kun syyttäjä katsoi tärkeäksi kerrata sitä, kuinka veteraani oli taistellut vuonna 1942, ja luki oikeudessa sivukaupalla tämän sotamuistoja toisen maailmansodan kokemuksistaan Valko-Venäjällä.

Navalnyin raportoidaan raivostuneen.

– Lopettakaa itsenne häpäisy ja ilmoittautukaa joillekin kursseille, jotta voisitte parantaa tietojanne Venäjän federaation lainsäädännöstä, Navalnyi evästi tuomaria.

Oppositiopoliitikko syytti myös veteraanin pojanpoikaa siitä, että tämä oli myynyt isoisänsä hallinnolle. Tuomari huomautti toistuvasti Navalnyita oikeuden halventamisesta.

Valoa taskulamppumielenosoituksista

Sunnuntaiksi odotetaan Venäjälle mielenosoituksia. Tällä kertaa tarkoitus on, että ihmiset sytyttäisivät taskulamput vaikka puhelimistaan, ja toisivat valoa iltaan muistaen poliittisin perustein pidätettyjä ihmisiä.

Valoilla kannanottoa ei ole ainakaan kaikkialla voitu  etukäteen kieltää. Tempauksen nimeksi on annettu:  Rakkaus on pelkoa voimakkaampi.

– Navalnyin tiimi kehottaa kaikkien suurten venäläisten kaupunkien asukkaita tekemään sunnuntaina kello 20.00 yhden yksinkertaisen asian. Menkää talonne pihalle. Sytyttäkää puhelimenne taskulamppu, nostakaa se korkealle ilmaan ja seisokaa niin muutaman minuutin ajan, kehotti Navalnyin avustajiin kuuluva Leonid Volkov Telegramissa. (Suomennos Arja Paananen IS.)

Moskovassa kokoontui sunnuntaina jo päivällä joukko naisia antamaan tukensa oppositiopoliitikon vaimolle Julia Navalnajalle.

Vladivostokissa valoa

Jotain varautumisesta tulevaisuuteen kertovat uutiset siitä, kuinka Pietarissa palkittiin mielenosoitukset kovilla otteilla tukahduttaneita poliiseja: nämä saivat lahjaksi rannekellot.

Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kutsuu Navalnyin puolesta järjestettyjen luvattomien mielenosoitusten järjestäjiä neukkutyyliin ”provokaattoreiksi”.

Joku toinen voisi sanoa, että kyseessä on edelleen jatkuva poliittisen aktivisuuden hiljaisen liekin ylläpito.

Professori Vladimir Gelman nimittäin arvioi jo aiemmin mainitussa kirjassa, että ensi silmäyksellä, 2000-luvun romahduksensa jälkeen, “demokraatit” näyttivät löytäneen tiensä ihmisoikeustoiminnan parista.

“Aatteiden kapeus ei jätä kuitenkaan heille paljon mahdollisuuksia siinä tapauksessa, että demokratialle ilmaantuisi Venäjällä uutta kysyntää. Aleksei Navalnyin yritykset muuntaa 2010-luvulla ‘demokraattien’ aatteet populismin keinoin näyttävät epäselviltä. Vaikeampaa on arvioida venäläisten ‘liberaalien’ tulevaisuudennäkymiä. Myös heidän aatteidensa kysyntä jäi kansalaisten keskuudessa lyhytaikaiseksi. ”

Uuden sukupolven tulo ei ole Gelmanin mielestä vielä muuttanut ideologista maisemaa, eikä uusia aatteita ole vielä muotoiltu siinä määrin, että ne johtaisivat vakavampaan taisteluun venäläisten mielistä ja sydämistä.

“Joka tapauksessa 1900-luvun lopun “demokraattien” ja “liberaalien” edistämiä aatteita ei pidä haudata arkistoon. Uusia yrityksiä Venäjän modernisoimiseksi tulevaisuudessa ei voi tehdä ilman reformistisia aatteita, joskin ne eroavat niistä, jotka määrittelivät ideologisen agendan 30 vuotta sitten. Uuden uudistuskierroksen agenda riippuu suurelta osin reformististen aatteiden menestyksestä. Ideologiset kokemukset, ja niistä saadut opit ovat edelleen ajankohtaisia Venäjän tulevaisuuden kannalta.”

@jekaterinburg

Tutkija Kirill Rogovin mielestä Putin ei ymmärrä nykyistä maailmaa, kuten nuoremmat.

Dzeržinskin kaatamisesta on kulunut 30 vuotta. Väkivallan laajuus osoittaa, että Venäjä on vailla tulevaisuutta sellaisena kuin muun maailman kehitys juuri nyt antaa odottaa. Hidasteeksi heittäytyneiden populistien linja muualla Euroopassa voi saada voimaa hajaannuksesta.