Suomi-syöjä Žirinovski väläytti Baltiaan kansanäänestystä
Putinin lomaillessa Italian entisen pääministerin kanssa muualla ahkeroidaan. Hyvänä uutispäivänä puhutaan ydinvoimasta ja Baltian itsenäistymisen kieltämisestä. Lähes käsittämättömän kokoisia asioita jo itsessään, mutta selitysten kera reilusti yli ymmärryksen meneviä juttuja.
Liike-elämän päätökset ovat loogisia. Täytyy vain ymmärtää, mihin perustuvat Fennovoiman ja Rosatomin yhteiset tavoitteet. Fennovoiman on määrä tuottaa sähköä suomalaisille kunnille ja yrityksille. Rosatomin myydä ydinvoimaloita maailmalle. Joidenkin taloudelliset intressit ja ihmisten muodostamat porukat eivät vaan pysy oman maansa rajojen sisäpuolella.
Suomalaisten jättäytyminen pois hankkeesta voi nyt olla moraalisesti aivan oikein, mutta mitä merkitystä päätöksellä on Venäjä-suhteisiimme. Siitä asiassa tuntuu olevan kyse. Ihan niin kuin Neuvostoliiton kanssa kauppaa tehtäessä. Energiapolitiikkamme isoon kuvaan kuuluu yhteys Venäjään ja Euroopan sähkömarkkinoihin.
Emme ole tässä tilanteessa rajalla, mutta päätöksillä on vaikutusta pidemmälle kuin lastenlasten lapsiin.
Baltian itsenäisyystutkinta röyhkeää vedätystä
Ymmärrä vihollisesi. Ystäväsi ajatuksista ei ole niin suurta lukua, kun ne eivät tarkoita mitään harmillista.
Venäjän yleisen syyttäjän saama tutkintapyyntö Baltian maiden itsenäisyyden laillisuudesta on järkyttävää ajankuvaa.
Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė reagoi välittömästi ja painotti, että maan itsenäisyydestä päättävät vain liettualaiset itse.
Vanha Suomi-syöjä Vladimir Žirinovski ehti jo ilmoittamaan, että jos Viron, Latvian, ja Liettuan todetaan saaneen itsenäisyytensä laittomasti, on niiden järjestettävä kansanäänestys Venäjän yhteyteen paluusta. ”Olemme hyljänneet maanmiehemme. Eivät he ole koskaan halunneet elää itsenäisissä maissa. He olivat neuvostokansalaisia ja halusivat sellaisina pysyä”, Žirinovski ilmoitti uutissivusto Lenta.ru:n mukaan.
Pontta vaatimuksille itsenäisyystutkinnasta on tietenkin saatu siitä, että Krimin liittäminen Ukrainaan vuonna 1954 on todettu laittomaksi. Ihan riippumatta siitä, että Ukrainan kohdalla kyse oli jo kartalta kadonneesta Neuvostoliitosta ja aikanaan muun muassa Krimin vesihuoltoon liittyvästä päätöksestä.
Venäjän federaation syyttäjäviraston toimintaa voi sanoa mielenkiintoiseksi. Duuman jäsenen kysymykseen, oliko Korkeimman neuvoston puhemiehistöllä oikeus siirtää Krim Venäjästä osaksi Ukrainan SNT:aa, virasto vastasi, että ei ollut. Virasto ei sen sijaan maininnut, että lopullisen päätöksen teki itse Korkein neuvosto muuttaessaan Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslakia. Vuosina 1977-1978 tämä muutos todettiin uudistettaessa Neuvostoliiton, Venäjän SFNT:n ja Ukrainan SNT:n perustuslakeja.
Absurdeja aloitteita hyväksytään
Se että presidentin lehdistöpäällikkö sanoo, ettei hän ymmärrä mihin tutkintapyynnön tehneet kansanedustajat pyrkivät, riipaisee lisää. Saattaa siis olla niin, että kyseessä on kansanedustajien julkisuustemppu. Syyttäjänvirasto toppuutteli Tassin sivulla, että se saa kaikenlaisia ehdotuksia tutkittavakseen.
Kollega Laura Halminen muistutti Jevgeni Fjodorov ja Anton Romanov vaikuttavat yritteliäiltä parlamentaarikoilta. Vuonna 2012 toivat duumaan kolmannen edustajan kanssa lakiluonnoksen, jolla haluttiin rajoittaa Venäjällä toimivien medioiden ulkomaista omistusta. Seuraavaksi vuorossa oli aloite, jolla haluttiin kieltää venäläislasten adoptiot ulkomaille.
Mitä oudoimpia lakiehdotuksia ja tutkintapyyntöjä on esitetty. Niistä teki luettelon The Moscow Times. Fjodorov on kunnostautunut mm. väittämällä rokkia amerikkalaisten juoneksi, ja halunnut riistää Andrei Makarevitšilta tämän kulttuurin parissa ansioistaan saamansa palkinnot natsien kanssa juonittelun vuoksi. Makarevitš esiintyi viime vuonna Ukrainassa konsertissa lapsille.
Venäjä osaa junailla hankalia kysymyksiä julkisuudessa. On luontevaa vastustaa malesialaiskoneen ampumisen tuomista kansainväliseen tuomioistuimeen. Ulkoministeriön sivuilla menettelyä on sanottu vanhanaikaiseksi ja epärakentavaksi.
Duuman puhemies jäi Venäjälle
Historiassa on varottava analogioita. Valtion päätöksenteko arvioidaan julkisuudessa omana aikanaan. Venäjä ammentaa historiasta. Ei vain lähihistoriastaan vaan kauempaa.
Venäjän duuman puhemies Sergei Naryškin jäi vaille Suomen-viisumia. Mahtaako sillä ettei puhemies pääse ETYK-tilaisuuksiin olla pidemmässä katsannossa merkitystä? Mene ja tiedä. Pakotteet on sovittu kaikille. Venäjällä tapahtuneesta otetaan julkisuudessa kaikki irti.
Naryškin on monessa mukana. Hän on muun muassa vastikään uudelleenperustetun Venäjän historiallisen seuran puheenjohtaja.
Professori Kimmo Rentola arvioi Hesarissa, että Venäjän historiaprojektin suuntaviivat kiinnostavat. Rentola nosti esiin sen, että Venäjä on elvyttänyt Neuvostoliiton menettelytapoja, ilman aatteen etumerkkejä. ”Nyt kun Bryssel on polttomerkitty, Venäjä tukee EU-vastaisia populisteja eri maissa hieman samoin kuin Neuvostoliitto rahoitti lännen kommunisteja. Suomen perussuomalaisista ei tuolla hillotolpalla ole havaintoja – eikä ehkä tulekaan.”
Vaikuttaa tosiaan siltä, että Putin rakentaa suurta kokonaisuutta sekä keisareiden että bolševikkien historiasta. Rentolan näkemykseen on helppo yhtyä. ”On kiinnostavaa nähdä, miten nämä ainekset yhdistyvät kumousvuoden 1917 satavuotisjuhlinnassa.”
Stalinin aikaa tuskin enää ruoditaan niin syvältä kuin saksalaiset ovat arvioineet Hitleriä ja omia tekojaan. Tai ehkä se aika tulee vielä. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.
TV-dokumentista Elokuun vallankumous,
kuvaaja Kari Ahola
Venäjällä Hodorkovskia epäillään murhasta
Samaan aikaan kun me olemme ihmetelleet Baltian maiden itsenäisyyden tutkimusta ja Hanhikiven voimalahankkeen edistymistä, on venäläinen media nostanut esiin uutisen siitä, kenet Putinin vastustaja, oligarkki Mihail Hodorkovski määräsikään tapettavaksi 1990-luvun lopussa, kun Venäjällä kamppailtiin öljy-yhtiöiden omistuksesta.
Kukaan ei kiistä, etteikö omaisuuden yksityistämisprosessia olisi värittänyt väkivalta, mutta syytteissä voi myös nähdä pyrkimyksen vaikuttaa demokratisoitumisprosesseja tukevan entisen poliittisen vangin mustamaalaukseen.
Lähes päivittäin saamme myös lukea siitä, että Putinin epäillään sopineen jo pari vuosikymmentä sitten mafian kanssa Pietarissa siitä, miten määrättyjä liiketoimia on hoidettava. Jäljet vievät ulkomaille. Oletettavaa onkin, että jos näitä asioita joskus tutkitaan, varsinaiset oikeudenistunnot pidetään muualla kuin Venäjällä. Onko niillä silloin mitään merkitystä, on toinen asia ja kiinni kansainvälisen yhteisön kyvystä ja halusta selvittää monimutkaisia tapahtumia ja sopimusvyyhtejä.
Venäjältä kuultu kommentti on kuvaava: Vääryys – olipa se mikä tahansa – on aina hyvä todeta vääryydeksi. Vääryyden toteaminen on tärkeä asia sinänsä. Millaisiin käytännön toimiin tai seurauksiin tämä johtaa, sitä emme aina osaa ennustaa…
Venäjä on laillisuuden perään
Napoleonkin oli.
Nykyisessä Venäjän ilmapiirissä näyttää olevan paljon niitä, jotka ovat paavillisempia kuin paavi. Niin vain käy autoritaarisissa järjestelmissä.
Maan pääpropagandisti on ollut jonkun aikaa poissa otsikoista, mutta viime sunnuntain esitys oli jälleen tehokas. Vladimir Kiseljov huomasi, että amerikkalaisprofessori oli syyllistynyt epäisänmaallisin tekoihin. Nižni Novgorodissa professorina työskennellyt Kendrick D. White oli riipinyt venäläisille tuttujen tiedemiesten kuvia yliopiston seiniltä.
Tuskin kyseinen toimi riitti antamaan innovaatioita opettavalle Whitelle potkuja, vaan taustalla on kiristynyt asenne ulkomaalaisia kohtaan.