En usko terrorismiin

Terroritekojen selittäminen on myös terrorin tavoite. Jälkeen päin suurin osa tapahtumista saa jonkun selityksen. Jotta ymmärrettäisiin, keksitään työkaluja, joilla voidaan selittää vaikka murhia.

Selittämisessä on vaaransa. Selityksiin hukkuvat myös hyvät pyrkimykset ymmärtää tapahtuvaa. Me kaikki tiesimme, että joskus jihadistit iskevät keskellä Eurooppaa. Eikä kukaan väitä, että ihan huvikseen tapetaan ihmisiä, massoittain.

**

Tällä hetkellä tuhansissa poliittisissa ja sotilaiden työryhmissä käydään läpi, mitä tapahtui. Miljoonat ihmiset seuraavat herkeämättä jatkuvaa uutisvirtaa.

Sosiaalisessa mediassa otetaan kantaa ja kuvitetaan päivityksiä. Järkytys on edelleen päällimmäisenä tunteena.

Valtaosa ihmisistä uskoo sen, mitä heille kertovat suurimmat mediatalot. Tänään ja huomenna jaksetaan vielä. Mutta pian on arki. Analyysit korvaavat selittämisen.

**

Sota on tulevaisuus, jossa olemme jo. On täysin määrittelykysymys, mistä ja kenen sodasta puhumme.

Sivilisaatioiden törmääminen on muutakin kuin teoreettista hölinää. Pahimmillaan idän ja lännen kulttuurien yhteentörmäyksestä puhuminen on vain poliittista polttoainetta. Asioita yksinkertaistetaan.

Käytäntö on lasi puhdasta vettä.

Terrorismista on tehty uusi tuntematon. Uskon asia. Terrorismin selittäjille, kilpaileville malleille ja loputtomille syiden ja seurauksien vatvomisille ei pidä antaa lisää valtaa.

Tietenkin terrorismia tutkitaan. Määrätyt edellytykset pitää täyttää, mutta säännöt muuttuvat. 

Muutaman vuosikymmenen takaiset iskut Euroopassa ovat muuttuneet elokuvissa ja kirjoissa tarinoiksi isänmurhaa tehneiden nuorten kapinoinnista yksittäisten johtajien aikaansaamaksi ideologiseksi höynähtämiseksi. Yhdenlaista hulluutta. Ihmisen pää saadaan sekaisin. Helposti.

Väkivalta on osa ihmisluontoa. Kuvista jää jälki kollektiiviseen muistiimme. Sotaa käydään mielissä.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila muistuttaa, että maailman kahdesta miljardista muslimista Pariisin iskuihin osallistui ehkä kahdeksan ihmistä. Ehkä muutama enemmänkin mutta terroristien lukumäärällä ei ole merkitystä. Nyt kyse on siitä, miten me haluamme ymmärtää tapahtuneen.

Toiset meistä käyttäisivät terrorismin kitkemiseen aseita, valtaosalle riittää se, että tehtäviinsä palkatut ihmiset hoitavat työnsä. Kuunnellaan heitä.

Tänään sunnuntaina jokaisen pitäisi tehdä sitä, mitä oli muutenkin ajatellut tekevänsä 15. päivä marraskuuta vuonna 2015.