Iso rakettimies

Venäjällä on missio, tavoite. Selvimmin se näkyy Krimin miehityksessä. Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti muutama vuosi sitten sen, mitä hänestä kirjoitetaan historian oppikirjoissa. Sen takaa Krimin miehitys.

Venäjää tunteva politiikan tutkija, toimittaja Aleksandr Morozov päätteli Facebookissa Putinin uudelleenvalinnan tarkoittavan, että Venäjän federaation äänioikeutetut kansalaiset antavat Putinille luvan käyttää epäkonventionaalisia aseita siellä, missä hän niitä katsoo tarvittavan.

 

 

Venäjä ei ole enää pehmeän autoritaarinen maa. Tästä on osoituksena Putinin saama kannatus. Kyse ei ole luvuista. Autoritaarisessa maassa ei kysellä kansan kannatusta eikä oppositiota sallita. Vaalien kaltaisen tapahtuman näytösluonteeseen kuuluu myös se, että ne on vedettävä läpi – koko maassa, ilman skandaaleja.

**

Venäjästä puhuttaessa keskustelua käydään väistämättä maan ulkopolitiikasta ja geopoliittisista tavoitteista. Venäläiset tuntevat paremmin Yhdysvaltojen tuen pettureiden Ukrainalle tai Yhdysvaltojen harhauttamaksi joutuneiden syyrialaisten Venäjältä saaman avun kuin konsanaan oman maansa suuret kysymykset. Tai ainakin näin voi päätellä television ohjelmatarjonnasta.

Kiinnostavaa on se, että ulkopolitiikan roolista vaalien tulokseen ei pysty kukaan sanomaan varmasti mitään. Tutkimusta ei ole tehty.

Tärkeää oli tällä kertaa saada näyttämään siltä, että pääehdokas (käytännössä ainoa) sai enemmän todellisia ääniä kuin vuonna 2012. Sillä, miten paljon enemmän pääehdokas sai ääniä suhteessa muihin ehdolla olleisiin, ei ollut tapahtuman järjestäjille merkitystä.

 

 

Vaalien tapaisen näytöksen toteuttamisessa käytettiin hyviä vanhoja keinoja, mutta mukana oli myös uusia, koska pääasia oli äänestysvilkkauden nostaminen.

Puheen kansalaisten elinolosuhteiden parannuksista voi tulkita vaalitempuksi, aseet puhuttelevat maata joka on yhtä kuin johtajansa.

Se, ettei vaaleja ole ikinä voitettu puhtaasti, ei tunnu haittaavan. Tarkoitus pyhittää keinot, eikä maan riitaisallakaan johdolla ole mitään hätää, koska parlamentin alahuoneen duuman ulkopuolinen todellinen oppositio ei toistaiseksi ole kyennyt yhdistämään voimiaan.

Kun maan suurin öljy-yhtiö Rosneft päättää pakottaa palkollisensa äänestämään presidentinvaaleissa, uutiseen suhtaudutaan kuin mihin tahansa asiaan, johon ei voi vaikuttaa.

Venäjän kannalta on tärkeämpää ollut saada läpi viesti vahvasta valtiosta ja pystyvästä johtajasta. Maa on ennenkin ollut tilanteessa, jossa vaalien tulos on kohtalonkysymys istuvan johtajan vallan legitimiteetille, mutta Putin on tehnyt aiemmin selväksi vahvistamansa paitsi omaa valtaansa myös luomalla yhä selkeämmät edellytykset autoritaarisuudelle.

Mikään ei viittaa pyrkimykseen vallan jakamiseksi.

**

Isänmaallinen innostus ei ole laantunut. Mielipideselvityksiä tekevän Levada-keskuksen mukaan valtaosa haastatelluista pitää Krimin miehitystä maalle hyödyllisenä.

Kuka voisi olla se rohkea, joka vaatisi linnoituksen komentajan vaihtamista.

 

 

Muurmanskista Pietariin muuttanut akateeminen nainen, yliopisto-opettaja, tietää millaista nuorisoa hän kasvattaa englannin tunneillaan.

Kuvaus on karu. Opetus ei ole tasolla, johon pystyttäisiin. Mutta ei hänkään ole valmis vaihtamaan maan johtajaa. Oma isä sai edellisten presidentinvaalien aikaan korotuksen palkkaansa eivätkä upseerit ole edelleenkään huolestuneita. He eivät jää osattomiksi. Isä ei petä isänmaataan, tytär on uskollinen isälleen.

Tuntuu siltä, että Putineita oli aiemmin useita. Nyt näemme vaan sotaisen autoritaarisen johtajan. Aiemmin esillä oli myös eurooppalainen Italian ystävä ja Saksan liittokanslerin kanssa suoraan juttuun tullut Putin. Lähes kaikki Putinia seuranneet ovat sitä mieltä, että eurooppalaisuus ei ole ollut pelkkä tehokeino, vaan Putin on uskonut tähän vankasti. Ja sitten pettynyt karvaasti.

Putinin kannattajien, etenkin niiden, jotka kannattavat häntä tavan vuoksi tai vahvistaakseen perinteitä, on ymmärrettävä, että nykyinen Putin on aivan eri ihminen kuin ennen.

 

 

Putinista on kuoriutunut varma esiintyjä. Häntä ei voi välttämättä pitää hyvänä puhujana ja kansan villitsijänä, koska Putin esiintyy ylitsevuotavan varmana vain tilaisuuksissa, joissa häntä ei päästä haastamaan.

Pietarin Eurooppalaisen yliopiston professori Grigori Golosov sanoo, että aluksi Putinia oli jopa hieman säälittävää katsoa. Näin ei ole enää. Paitsi esiintyminen, myös Putinin tapa johtaa on muuttunut. Ensimmäiset muutokset näkyivät silloin, kun Venäjän yhteiskunnallista järjestelmää alettiin viedä kohti autoritarismia.

Vuonna 2000 presidenttinä aloittanut Putin korotti aluksi ympärilleen henkilökohtaisesti hänestä riippuvaisia ihmisiä – heitä kutsuttiin ”pietarilaisiksi”.

Pian Putin ei Golosovin mielestä enää ollut riippuvainen entisen presidentin Boris Jeltsinin tukijoista, jotka hänet nostivat valtaan. Siihen asti Putin toimi monesti heidän neuvojensa tai mahdollisesti jopa käskyjensä mukaan.

Syksystä 2003 alkaen hän alkoi toimia huomattavasti itsenäisemmin. Liikemies Mihail Hodorkovskin pidätyksestä alkoi toinen aikakausi.

Viime vuosina Putin näyttää jo jättäneen alkuaikojen tukijansa ja nojautuneen rekrytoinneissaan nuorempiin pääasiassa voimaministeriöiden kouluttamaan väkeen.

**

Radioasema Eho Moskyn päätoimittaja Aleksei Venediktov opetti 20 vuotta historiaa neuvostokouluissa. Nyt hän on seurannut saman verran Putinia Venäjän johdossa.

 

 

Oppilailtaan Venediktov on joutunut pyytämään anteeksi sitä, ettei hän aina tiennyt mitä oli tapahtunut. Ei hän tuntenut Vankileirien saaristoa tai voinut opettaa muitakaan myöhemmin historian valkeiksi kohdiksi sanottuja tapahtumia.

Pari vuosikymmentä jatkuvasti hyvinkin lähellä Putinia seuranneen päätoimittaja Venediktovin mukaan Putin ei ole lähipiirinsä panttivanki. Musta-valkoisesti ajatellen hän tekee itse tärkeät päätökset.

Venediktovin mielestä Krimin tapauksessa kaikki eivät suinkaan sanoneet, että mahtavaa isäntä, vaan oli niitäkin, jotka muistuttivat seurauksista.

Venäjä ei ole enää entisensä

Krimin kansanäänestys niemimaan palauttamisesta Venäjän yhteyteen on malliesimerkki Venäjän tavasta hoitaa asioita. Kansanäänestys rikkoi kansainvälisiä käytäntöjä, mutta tapausta juhlittiin Venäjällä saavutuksena.

Äänestyksen tuloksena 96,77% Krimillä äänestäneistä ja 95,6% sotilastukikohtakaupungin Sevastopolin asukkaista halusi liittyä Venäjään.

Eivätkä monet poliitikot saati tavalliset kansalaiset muualla Venäjän näkemykseen yhdy: Krimin kaappaamista on seurannut kiihtyvä sota Syyriassa.

Nyt viimeistään entisen venäläisvakoojan ja tämän tyttären murhayritys Englannissa ovat saaneet maailman entisestään varuilleen.

Venäjän mielestä tällaisessa ilmapiirissä tehdyissä päätelmissä Venäjän aggressiivisesta politiikasta muita valtioita kohtaan on kyse muualla lietsotusta Venäjän vastaisesta ilmapiiristä, johon se on valmis vastakin puuttumaan omilla toimillaan.

Chatham House -ajatuspajan tutkijoiden mukaan Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä tapaus oli Venäjän Britannialle asettama testi. Moskova testaa, kuinka Britannia toimii lähestyessään EU:n ulko-ovea.

Venäjä vaaditaan vastuuseen, vaikka tekijöitä ei kyetä tarkkaan nimeämään. Kilpailevat ryhmät vakoilijoidenkin keskuudessa ovat yleistä tietoa. Likaisten osastojen töitä on paljastunut vuosien aikana laajasti loikkareiden avulla ja arkistojen avauduttua. Rikoksen uusijat ovat aina tarkkailussa.

Ei ole varmaa, että Skripalien myrkyttäminen oli ajoitettu vaalien aikaan, mutta tyylillisesti se on suoraa jatkoa presidentin tavalle viestiä federaation liittokokoukselle ja samalla läntisille ”kumppaneille” sekä niille, jotka ovat onnistuneet livahtamaan ulkomaille. ”Ette kuunnellut meitä, nyt kuuntelette.”

 

Sotilaallisia kysymyksiä hyvin tunteva asiantuntija Aleksandr Goltz epäröi sanoa, että hermomyrkkyä olisi käytetty tietoisesti juuri nyt ja murhaisku ajoitettu täsmällisesti, mutta on selvää, että tapahtunut on linjassa sen kanssa, kun Putin ilmoitti puheessaan molemmille kansanedustuslaitoksen kamareille, että Venäjää on kuunneltava.

”On tunnustettava, että Putin PR-koneistoineen on valinnut idioottivarman lähestymistavan, joka takaa vakuuttavan kansansuosion. (Tosin venäläisten nykyisellä älykkyystasolla kaikki lähestymistavat olisivat todennäköisesti menestyksellisiä). ”

**

Venäjän johtajaa suojelevat organisaatiot tekevät kaikkensa, jotta vaalit sujuvat tarkan suunnitelman mukaisesti. Tähän kaavaan kuuluu muun muassa ehdokkaiden tarkka valvonta ja äänestysvilkkauden nostaminen.

 

 

Politiikan tutkija Jekaterina Shulmanin mielestä varmistettiin, että kaikki valtion varoja käyttävät virkamiehet: poliisi, armeija, valtiollisten pankkien työntekijät, opettajat ynnä muut velvoitettiin tulemaan äänestyspaikoille aikaisin aamulla, jotta he näyttäisivät esimerkkiä, ja olisivat hyvää kuvituskuvaa uutisissa sekä osoittaisivat, että äänestysvilkkaus on noussut edellisestä kerrasta.

Äänestysvilkkautta saatiin nostettua myös sillä, että ihmisiä kuljetettiin äänestämään työpaikoittain.

Alueilta tuotiin ihmisiä Moskovaan ja Pietariin, jotta voitiin esittää, että suurissa kaupungeissakin äänestetään vilkkaasti. Edellisvuosien tapaista ihmisten kierrättämistä äänestyspaikalta toiselle ei tarvittu.

Nuorten esiinnousu saattoi näkyä vaaleissa. Mutta vaikutuksen arviointi on mahdotonta. Edes patistamalla nuoria ei ole saatu liikkeelle Putinin kannatustilaisuuksiin. Kuinka sitten äänestyspaikoille?

 

 

Ratkaiseva valinta voi osoittautua aivan toiseksi kuin miltä se näytti. Näin kävi vuonna 1996, jolloin kommunistien katsottiin olevan niin vahvoja, että nämä olisivat voineet voittaa vaalit: äänestä tai häviät, kehottivat mainokset vaikka selvää oli, kuka nimenomaan on vaarassa hävitä.

Dožd-kanavan Mihail Fisman esitti, että koko suunnan valinta takaisin Neukkulaan vai eteenpäin, demokratian voittoon, näytti vuonna 1996 ratkaisevalta.

”Vasta myöhemmin on selvinnyt, että molemmat suunnat sulautuvatkin seuraavassa käänteessä toisiinsa ja muodostavat tunnelin, jossa kaahataan ilman mitään opasteita. Tätä ei kuitenkaan kukaan tiennyt silloin. Sitä vastoin olemme siitä asti tienneet, että äänemme tarvitaan. Tämä kaava tunnetaan nimellä: Venäjän kansalla on aina lopullinen valinta.”

 

 

Venäjän sisäpolitiikan seuraamisen haasteet ovat valtavia. Usein kiinnitetään huomiota sivuseikoilta vaikuttaviin asioihin, kuten seuraajakysymykseen. Tämä on tietenkin luontevaa siksi, että kukaan ei elä ikuisesti. Politiikan tukija Kirill Rogov  muistuttaa, että luotettavakin ”seuraaja” kuten Dmitri Medvedev [2008-2012] aiheutti yhteiskunnan polarisaation.

Professori Golosov kertoo Meduzan haastattelussa, että vallan luovuttamisessa eteenpäin on toki aina riskinsä. Pysyykö järjestelmä ehdottomasti muuttumattomana seuraajan käsissä?

”Ehdottomasti ei pysy. Seuraaja on aina eri mieltä. Usein käy niin, että seuraaja ei vain kykene säilyttämään järjestystä. Sanoisin vielä, että varsinkin, kun venäläinen järjestelmä on vahvasti personifioitu, tuo vaihtoehto on melko epätodennäköinen. Käytännössä seuraajuus toteutuu tehokkaasti, jos on rakenteita, jotka kykenevät alkuvaiheessa kannattelemaan seuraajaa, kunnes tämä onnistuu vakiinnuttamaan valtansa. Tämän jälkeen hänen kannattaa hankkiutua eroon näistä rakenteista. Näin juuri tapahtuukin, mutta silloin kun autoritaarinen johtaja on juuri päässyt valtaan, ne ovat hänelle tarpeellisia. Venäjällä on havaittavissa nykyisin kaikkien yhteiskunnallisten laitosten nopeaa siirtymistä ikäänkuin avohoitoon. Tätäkin ajatellen olen sitä mieltä, että seuraajalla on hyvin huonot mahdollisuudet onnistua.”

 

 

Vuonna 2012 Putin valittiin kolmatta kertaa presidentiksi äänekkäiden protestien saattelemana.

Vastaanottaessaan paikkansa sijaistajaltaan, nykyiseltä pääministeri Dmitri Medvedeviltä, Putin näytti itkevän – voitonjuhlassaan.

Voi tietysti olla, että kyse oli viimasta.

Joissain tapauksissa olisi parempi olla hiljaa kuin puhua.

Ainakin diplomaattien olisi. Goltz ihmettelee sitä, että ulkoministeri Sergei Lavrovin koko henkilökunta valehtelee tai ainakin antaa ymmärtää, että eivät hyväksy Venäjää kohden esitettyjä syytöksiä. Ydinaseisiin vetoaminen on diplomatian loppu. Osansa saa tiukkana isännän ääntä edustava Venäjän ulkoministeriön tiedotusjohtaja Marija Zaharova.

”Jos ainoa argumentti on uhata ydinaseiskulla, ei diplomaatteja tarvita lainkaan. Venäjän ulkoministeriö voi mainiosti muuttua sotalaitoksen osastoksi ja Marija Zaharova kenraali Konashenkovin sijaiseksi. ”

**

Henki muuttuu, ei ruumis, niin meillä kuin heilläkin. Silloin on tehtävä muutosta vastaavia johtopäätöksiä.

Ajatus siitä, että Venäjällä voi tapahtua mielenkiintoisia asioita on Venäjän aliarviointia. Kiinnostavaa vaaleista tulee kun aletaan vertailla ehdokkaita toinen toisiinsa. Tärkeä kysymys kuuluu kysyä siitä, miten alueella osataan käyttää heidän hallitsijalleen antamiaan ääniä.

Tunnetuin näistä henkilöistä on luonnollisesti Ramzan Kadyrov, joka on voinut jo sanoa saaneensa rahaa tasavallan kehittämiseen suoraan jumalalta.

Taloudessa tämä tarkoittaa, että Venäjällä edessä on pitkä tuulinen kausi osittaisessa eristyksessä muulta maailmalta.

Politiikan tutkija Dmitri Oreshkinin mukaan nykyisin kuva kehityksestä on samanlainen kuin Neuvostoliitossa: keskusvalta, militarisoituminen ja yhteiskunnan pysähtyneisyys.

Venäjällä on edessä ruplan arvon lasku suhteessa muiden maiden valuuttoihin, devalvaatio, inflaatio, reaalitulojen lasku, valtion budjetin tasapaino-ongelmat ja vaikeudet täyttää sosiaalisia velvoitteita.

On huomattavaa, että niin kauan kuin on jäljellä kansalaisten vapaa matkustusoikeus, eristys on nimenomaan osittainen. Nyt toimitaan myös maan sisällä ja kiristetään ruuvia edelleen.