Onnea uusille apurahan saajille! 🌹
Olga Dovbysh Aleksi Knuutila Minttu Tikka @BPFinland @uniofjyvaskyla @uniofhelsinki @AaltoUniversity @Aleksanteri_UH#tutkimus #media #journalismi #uutisraivaaja #säätiötekojahttps://t.co/CFjxlu7KpN
— Helsingin Sanomain Säätiö (@HSsaatio) December 19, 2022
Joulukortti
Joulun toivotuksista saa yleensä itsekin hyvän mielen. Tänä vuonna on ollut takkuisempaa.
Syy on sota.
Itäisten naapureittemme joulu on meitä myöhemmin, mutta olen silti toivottanut myös heille joulua kuten muillekin ystävilleni.
En ole aiemmin kiinnittänyt kieleen samaa huomiota.
Ajattelin korttia suunnitellessani, että venäjän asema on Ukrainassa niin selvä – ehkä kuten ruotsi Suomessa, etten edelleenkään kirjoittaisi joulunajan toivotukseeni erikseen ukrainaksi.
Onneksi kysyin ystäväni mielipidettä.
Ukrainalainen ystäväni muistuttaa: ajattele, että ihmiset ovat itse saattaneet olla pommisuojassa tai etulinjassa. Heidän ystävänsä ja sukulaisensa ehkä ovat siellä edelleen – kamppailemassa elämästä ja kuolemasta.
Muutin korttiani.
Nyt toivotamme ukrainaksi – vuoden pimeimpänä aikana koteihin valoa – Я сподіваюся на світло у ваших оселях у цю найтемнішу пору року.
Ystäväni kertoo myös, että monet eivät enää missään nimessä sotke venäjää ja ukrainaa keskenään: eivät elämäntilanteissa tai kielellisesti.
Äkkiseltään ajattelin, että kamala tilanne. Voivatko ihmiset mitenkään sopia enää keskenään?
Lyhyen miettimisen jälkeen mieleeni palautuivat kokemukseni nuorena toimittajana Baltian maissa.
Hyvin monen ihmisen kanssa haastattelut hoituivat englanniksi, vaikka molemmat luultavasti puhuimme paremmin venäjää.
Kieli on väline kanssakäymiseen – hyvässä ja pahassa.
Huomaan edelleen, että tuntemattomien korkeasti koulutettujen venäjänkielisten parissa nämä tarjoavat minulle aina yhteiseksi kieleksi englantia, vaikka mieluummin kuulen näiden keskustelukumppaneiden (tai kirjoittavien) käyttävän äidinkieltään.
**
Venäjää käyttäville Venäjällä asuville ja muualla äidinkieltään käyttäville tai muuta kieltä ymmärtäville haluan toivottaa terveyttä.
Ennen muuta mielenterveyttä.
Maassa on valtavasti – ehkä 20 miljoonaa ihmistä, jotka vastustavat sotaa Ukrainassa.
Eivätkä nämä ihmiset ole aikeissa lähteä maasta, vaikka hyvin paljon maasta onkin poistunut.
Yhteistyön mahdollisuudet venäjäläisten kanssa ovat huonontuneet, mutta eivät välit ole vielä sellaiseksi menneet, että kannattaisi heittää kaikki toiveet paremmista ajoista.
Toimittajien järjestöissä – Barents Pressissä ja Toimittajat ilman rajoja Suomen osastossa on mietitty ja jatkettu hankkeita, joilla tuetaan rajat ylittävää journalismia.
Emme kukaan voi mitään sille, että kaikkeen vaikuttaa tällä hetkellä sota Euroopassa.
Maailmankatsomukset eroavat aina toisistaan.
Punainen joukkue katsoo asioita eri tavalla kuin sininen. Ranskalaiset eri tavalla kuin virolainen. Puhumattakaan meistä Suomessa.
**
Kaikki olemme kuitenkin ihmisiä, kuten venäläinen oppositiopoliitikko Ilja Jašin sanoi oikeudenkäynnissään, joka on luettavissa pitkää rauhanpuolesta työtä tehneen Kirsti Eran suomennuksena.
Tiedättekö, Oksana Ivanovna, minulla on periaate, jota olen noudattanut monet vuodet: tehdä kuten kuuluu, käyköön miten käy. Kun sotatoimet alkoivat, en epäröinyt hetkeäkään, mitä minun kuuluu tehdä. Minun kuuluu pysyä Venäjällä, puhua totta kovalla äänellä ja kaikin keinoin lopettaa tämä verenvuodatus. Tuottaa fyysistä kipua, kun ajattelen, miten paljon ihmisiä on menehtynyt tässä sodassa, miten moni elämänkohtalo on pilattu ja perhe menettänyt kotinsa. Tähän ei voi sopeutua. Vannon, etten kadu mitään. On parempi viettää kymmenen vuotta telkien takana säilyttäen itsekunnioituksensa kuin vaieta – läkähtymäisillään häpeään sen veren takia, jota hallituksemme vuodattaa.”
Joulukortin teksti:
Я сподіваюся на світло у ваших оселях у цю найтемнішу пору року
Ystävät, joulunaikaa! God Jul och Gott Nytt År!
We wish you all Merry Christmas and more time
to be with your loved ones
Поздравляем вас всех с Рождеством и удачи и успехов в новом году!