Kaunotar ja hirviö
Viikon Ukraina-uutisissa on yllätys, josta puhutaan. Äkkiseltään Ukrainan presidentin siunaamat tuoreet virkanimitykset tuntuvat absurdeilta. Venäjällä on jopa loukkaannuttu. Yhtenä Georgian sodan tavoitteena vuonna 2008 saattoi olla Venäjän johdon halu päästä eroon naapurimaan presidentistä Mihail Saakašvilista. Hän ei ole kadonnut vaan on edelleen karkea piikki Venäjän kyljessä. Venäjän median pilkkaama mies on Odessan maaherra Ukrainassa Mustanmeren rantaan rajoittuvassa maakunnassa.
Kun Saakašvili ilmoitti viikolla ottavansa varakuvernööriksi Maria Gaidarin, liberaalin poliitikon Venäjältä, alkoi luonnollisesti vilkas pohdinta valinnan mielekkyydestä ja vaikutuksesta. Voisivatko Venäjän ja Ukrainan välit enää huonontua?
Maat ovat nyt sodassa keskenään, mutta eivät ikuisesti.
-Silloin voi olla eduksi, että Ukrainassa on enemmän ihmisiä kuten Masha, kirjoittaa Venäjän palamentin alahuoneen duuman jäsen Dmitri Gudkov.
Saakašvili kertoi uuden avustajansa esittelyssä tämän työskennelleen hänen läheisten ystävien Boris Nemtsovin ja Aleksei Navalnyin kanssa. Nemtsov on murhattu ja Navalnyi tekaistujen syytteiden vuoksi kotiarestissa.
Ei vain Putinia, vaan Venäjää vastaan
Talousasiantuntija Sergei Aleksašenko kirjoitti blogissaan terveisiä niin Gaidarille kuin tämän nimitystä arvioineelle Gaidarin entiselle esimiehelle kuvernööri Nikita Belyille. Kirovin alueen kuvernööri Belyi leimaa Gaidarin kääntyneen Venäjää vastaan.
On kuitenkin erotettava valtio ja ihmiset. Ukrainalaisuuden sanotaan olevan on monimuotoisinta juuri Odessan yli 130 kansallisuuden maakunnassa.
Venäläisten suhtautuminen ukrainalaisiin on mutkikkaampi kuin ennen, mutta jokainen Ukrainassa tai Georgiassa käynyt voi todistaa, ettei kansalaisten tasolla ole kaunaa ja vihaa, jota Venäjän valtamedia lietsoo Ukrainaa kohtaan. Siksi ei sen enempää Saakašvilin maaherran pestiä kuin Gaidarin vastaanottamaa työtä pidä Aleksašenkon mielestä arvioida sen mukaan, miten heihin suhtaudutaan Venäjällä.
Venäjä on seitsemän vuoden aikana käynyt naapuriensa kanssa kaksi sotaa. Napannut molemmissa itselleen palan maata ja aiheuttanut naapurimaissaan pelkoa ja ahdistusta. Aleksašenko muistuttaa, että itsekin kuvernöörinä vuosia Kirovin alueella työskennellyt Belyi ymmärtää varmasti venäläistä todellisuutta, mutta ei ilmeisesti erota poliitikkoja kansalaisista ja maata valtiosta. Tällaista ajattelua kirjoittajan käy sääliksi. ”Jos valtionne ei halua, että ratkaisette sen ongelmia, ei se ole teidän ongelmanne.”
Läpimätä on perattava
Ukrainan kannalta uudet nimitykset korruption riivaamassa maassa ovat luontevia. Saakašvili näytti kykynsä pystyessään pitämään työnsä ja työssä ihmisiä, jotka uudistivat Georgiassa poliisin. Porua tietenkin syntyi. Saakašvili hävisi vaalit, ja joutui lähtemään maasta virkarikos syytösten saattelemana. Vaalitappioon vaikutti se, että media nosti vaalien alla esiin karmean todellisuuden maan täpötäysistä vankiloista. Saakašvilin kampanneita vaaleja kutsutaan luudanvarsi vallankumoukseksi.
Saakašvilille on povattu merkittävämpää asemaa Ukrainassa, jos hän onnistuu Odessassa.
Äkkiseltään Ukrainan valinnat tuntuvat oudoilta, mutta on muistettava, että Neuvostoliiton aikaan Ukraina oli YK:n jäsen ja maassa koulutettiin diplomaatteja. Saakašvili on kyseisen Kiovan opinahjon käynyt juristi.
Masha Gaidar on osoittanut kykenevänsä nousemaan parlamentin ulkopuolisessa oppositiossa poliitikkona ja taistellut oikeudestaan ajaa ihmisten asioita. Aluksi hän sai julkisuutta Venäjällä näyttävillä Kremliä arvostelevilla tempauksilla.
Viime aikoina Kremlin trollit ovat yrittäneet saada hänet vastuuseen muun muassa liikenneonnettomuuden aiheuttamisesta. Uskottavuutta poliitikkona Gaidar on saanut myös perhetaustallaan: Marian isä Jegor Gaidar oli jo Jeltsinin ensimmäisessä hallituksessa vt. pääministeri, ja kuolemaansa asti liberaalimman Venäjän puolestapuhuja. Gaidar kuoli vuonna 2009.