Kirja-arvio: Jelena Tšižova – Naisten aika
Isoäidin ääni jää mieleen etenkin kun heitä on kolme. Jokaisella on tarinansa. Yhdessä he ovat kuva menneestä ja tuulahdus entisestä; yhtä totta kuin kertojansa elämä.
Ihmisten tarinat kiehtovat aina. Hyvä pitää erottaa pahasta ja siihen pystyvät babuškat, jotka ovat olosuhteiden pakosta yhdessä. Maailma leningradilaisen (pietarilaisen) asunnon ulkopuolella on etääntynyt, mutta naisten keskinäinen suhde muodostaa tiiviin yhteisön – turvan, tytölle joka ei halua puhua vaan piirtää mieluummin.
Kirjailija Jelena Tšižovan (s.1957) Naisten aika (Into) on yhtä aikaa sekä kuvaus 60-luvun alun leningradilaisesta yhteisasumisesta että ihmisten sopeutuvaisuudesta ja maailmankuvan laajenemisesta kertova selviämisen kirja.
Antonina myöhästyy abortista. Onnekseen hän saa huoneen Jevdokia, Glikeria ja Ariadna -mummojen asuttamasta huoneistosta. Periaatteessa tehdas pitää huolta tarvitsemistaan työntekijöistä myös sodan jälkeen maalta kaupunkiin muuttaneista, mutta tiukan sosialistisen maailmanjärjestyksen sääntöjen mukaisesti. Asuminen on säänneltyä, televisiota jonotetaan.
Yhteiskunta huolehtii siitä, että se paitsi viihdyttää myös ohjaa. Poliittisen propagandan mukaan pian koittaa aika, jolloin kaiken saa kaupasta eikä rahaa tarvita. Vaatteitakin on monenlaisia: kenkänsä voi valita tšekkilaisistä tai unkarilaisistakin.
Naisten aika kertoo olennaisia asioita Neuvostoliiton historiasta. Puhumaton Suzanne, oikeasti mummojen ja jumalan kesken Sofia, avioliiton ulkopuolinen lapsi, saa kasvaa mummojen parissa hänen äitinsä käydessä töissä tehtaassa.
Puhumattomuuskaan ei haittaa, kun osan päivää omissa muistoissaan elävät naiset kasvattavat tyttöä kuten parhaaksi taitavat. Elämänviisautta, tapoja ja uskoa ei opita kirjoista. Sen nämä mummot tietävät. Tyttö saa tarvitsemansa. Hänelle luetaan, häntä ulkoilutetaan. Ja opetetaanpa ranskaakin.
Maan kehitystä kummastellaan mutta tsaarinajan perintöä kuljetetaan mukana. Elämä soljuu venäläiseen arkitodellisuuteen kuuluvan kanssakäymisen verkostoissa. Ilman yhteyksiä vuosien varrella tavattuihin ihmisiin, sukulaisiin ja heidän tuttaviinsa olisi elämä vaikeampaa. Orvoksi jäävä tyttö on hyvissä käsissä.
Venäjän Booker-palkinnon vuonna 2009 voittanut teos kannatti suomentaa. Käännöksen tehnyt Kirsti Era on onnistunut suomentamaan elävästi ja moniulotteisesti teoksen eri kertojaäänien osuudet. Eri ikäisten ihmisten kielen sävyt erottuvat ja tuovat lisän monikerroksiseen kerrontaan.
Teoksesta on tehty useampikin näyttämösovitus. Niiden arvostelut ovat olleet hyviä niin Moskovassa kuin Pietarissakin.
Suzannen äidin muutto tehtaan asuntolasta yhteisasuntoon, kommunalkaan onnistui vaikka tytöt olivat pelotelleet. Mielessä pyöri mitenkä sitä pärjääkään tuntematon, maalta, lapsen kanssa. Työpaikan Sytinin vaimon ohjeistus oli paikallaan.
“Älä pelkää muoreja. Pääasia että otat tiukan linjan, älkööt luulko että voivat emännöidä. Otat keittiössä minun paikan, sain vallattua hyvän paikan ikkunan eestä.
Ja jos jotakin tulee niin otat ja kiljaset niille, niin ne ryömii nurkkiisa. Sääli ettei sulla oo miestä, meiän ukkoa ne pelkäs…”
Muutin asuntoon. Kaikki oli ihan hyvin, muorit oli hiljaisia.
Kuitenkin pelotti.
Sytina on vankka muija, leveyttä enempi kuin pituutta. Se kun karjaisee niin karstat karisee laipiosta.”
Venäläistä kirjallisuutta arvioineet tutkijat ovat huomanneet naisten kirjoittaneen viimeisten vuosikymmenten aikana itsensä aivan uudella tavalla venäjänkielisen kirjallisuuden historiaan.
Tutkijat muistuttavat, että Neuvostoliiton romahdettua syntynyt ideologinen tyhjiö on täyttynyt paitsi viihteestä myös nationalismin ja uskonnon tarjoamista aineksista. Uskonnollisuuden lisääntyminen ja kirkon aseman vahvistuminen näkyvät sekä arkielämässä että kirjallisuudessa. Neuvostovalta ei ole pyyhkiytynyt ihmisten mielistä.
Yksi lähihistoriasta ammentanut kirjailija on Tšižova, joka kertoo tänäkin syksynä Suomessa useissa tilaisuuksissa työstään. Nykyisin myös kirjailijoiden sananvapausjärjestön Pen-klubin Pietarin osaston puheenjohtajana toimiva kirjailija aloitti kirjoittamisen 1990-luvulla tehtyään sitä ennen töitä opettajana ja liike-elämässä.
**