Kirja-arvio: Juha Räikkä – Salaliittoteorioiden filosofia

Jokainen haluaa olla (joskus) oikeassa. Huomata itse. Olla muita fiksumpi.

“Monet salaliittoteoriat kumpuavat epäluottamuksesta valtiovaltaa, viranomaisia ja asiantuntijoita kohtaan, ja salaliittoteorioiden levittäminen puolestaan vähentää luottamusta näihin tahoihin.”

Teoksen lopetus sopii minun blogini aloitukseksi:

“Järkevä ja ennakkoluuloton kansalainen näkee salaliittoteoriat peileinä, jotka heijastelevat ihmisten murheita, ja käyttää niitä heuristisina vihjeinä pohtiessaan, mitä ilmiötä kannattaa sittenkin miettiä tarkemmin vielä kerran.”

Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori Räikkä käsittelee kirjassaan muun muassa seitsemää yleisintä koronasalaliittoteoriaa.

Minä nostan listalta kaksi, koska voisin uskoa näihin “teorioihin” helpommin kuin muihin salaliittoihin.

Nämä kaksi ovat uskomukset siitä, että virus on laboratorioissa kehitelty ase tai vaihtoehtoisesti lääkeyhtiöiden ahneuden tulosta.

Tai propagandaa.

Muut teoriat, kuten vaikka uuden 5G-verkon ja koronan yhteys tai etninen puhdistus, ovat minusta ilmiselvästi asenteellisia, eivätkä herätä minussa muuta kuin myötähäpeää.

Mutta kuten muistan Turun Sanomissa töissä ollessani 1980-luvulla kuulleeni: tajusin kun ajattelin.

Hain rokotukset korona-virusta estämään heti sen tultua mahdolliseksi. En epäröinyt hetkeäkään. Ilman sosiaalista mediaa olisin tuskin edes välittänyt päinvastaisista väitteistä.

Kyse on henkilökohtaisesta luottamuksestani viranomaisiin, jota eivät ole toistaiseksi mitkään salaliitot horjuttaneet sen jälkeen kun täytin 12 vuotta. Tämä ei tarkoita, etteikö epäilyn aiheita olisi ollut.

Sokea usko auktoriteetteihin on typerää: hyvinkin kunnioitettavan ihmisen näkemykset voivat olla yhteydessä salaliittoihin, jos tämän näkemykset ovat ristiriidassa esimerkiksi tutkivien toimittajien, historioitsijoiden ja muiden tutkijoiden selvän enemmistön kanssa.

Huomattavaa on kuitenkin se, että jos tutkija (tai toimittaja) sanoo, “ettei ilmasto ole lämpenemässä ihmisten toimien takia vaan tutkimusverkosto on tehnyt laajan salaliiton tutkimusrahoituksen varmistamiseksi, hän kannattaa salaliittoteoriaa. Hänen kantansa on ristiriidassa yleisen näkemyksen kanssa.”

Salaliittoja tutkineen Räikän mielestä ei ole lainkaan selvää, voidaanko salaliitot eettisessä mielessä niputtaa ja arvioida niitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Jotkut niistä on tehty rahan vuoksi. Toiset huumorimielessä, ja kolmannet tavoittelevat totuutta.

Räikkä arvioi, että tuskin “Suomea ei ole olemassa” -salaliittoteorian luoja on tehnyt mitään erityisen pahaa, vaikka teoriaa on levitetty.

Tutkimusten mukaan salaliittoteorioiden kehittäjät ja kannattajat yliarvioivat sen, kuinka hyvin he ymmärtävät yhteiskuntaa ja politiikkaa. He pitävät itseään kriittisinä sieluina, joita ei jymäytetä samalla tavalla kuin vakiintuneita tietolähteitä seuraavaa tavallista kansaa.

He eivät miellä itseään salaliittoteoreetikoiksi, koska sanalla on huono kaiku, vaan ”rationaalisiksi skeptikoiksi” tai ”kriittisiksi vapaa-ajattelijoiksi”.

Yhteen tai useampaan salaliittoon uskova saattaa vastata kyselytutkimuksiin, että hän jos joku luottaa tieteeseen.

Mutta – yksittäistä salaliittoteoriaa ei voida pitää epätotena vain siksi, että se on salaliittoteoria.

Asenteeni on lukittu

Minun on helppo olla samaa mieltä siitä, että kritiikki on merkittävää vasta, kun se on uskottavaa. Salaliittoihin kuuluu aina joku perustelematon asiavirhe.

Washington Post -lehden toimittajat eivät pitäneet missään vaiheessa itseään salaliittoteoreetikkoina, vaan aiheellisesti asiansa osaavina journalisteina. Watergate-skandaali johti presidentin eroon Yhdysvalloissa.

Blogini lukijalle on selvää, että vaikka tietty yksioikoisuus ohjaa ajatteluani,  pidän itseäni terveen yhteiskuntakriittisenä.

Vihjailut ja ilmaan heitetyt harhaanjohtavat kysymykset ovat harhaanjohtajan työkalupakin sisältöä.

Myös HIV-virusta väitettiin aikoinaan aseeksi.

Tarinan juuret ovat kylmän sodan aikaisissa valeuutisissa. Niiden takana oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB.

Perustelemattomilla salaliittoväitteillä somisteltu politiikan arvostelu vain helpottaa mahdollisen salaliiton tekijöiden hanketta.

Välttämättä kyse ei ole missään vaiheessa suoranaisesta valehtelusta tai edes asiavirheiden levittämisestä vaan vain tavasta, jolla asioita esitetään ja jätetään tarvittaessa kertomatta.

“Periaatteessa teorioita voidaan kuitenkin hylätä irrationaalisesti, vaikkapa siksi, että niissä epäillään jotain korkea-arvoista tahoa. Tämä merkitsee sitä, ettei yhteiskuntakriitikon kannata sotkea kritiikkiään salaliittoteoriaan: kritiikki saatetaan hylätä vain siksi, että siinä on mukana salaliittoteoria.”

Juonittelevia ihmisiä

Salaliittoteoriat voisivat olla hyvä apuväline yhteiskuntakritiikille, mutta usein ne ovat pikemminkin yhteiskuntakritiikin kohde.

Professori pohtii myös kirjassaan kysymystä siitä, onko journalismi, toimituksen ratkaisu tiettyjen teemojen sivuuttamisesta – yhdenlaista propagandaa. Sama koskee myös monien tieteenalojen tutkijoita.

“Yhtä kaikki, on olennaista, ettei propagandan yhdistäminen yhteiskuntakritiikkiin ole useinkaan erityisen hyvä idea. Juuri näin (myös vakavissaan kehitetyissä) salaliittoteorioissa kuitenkin tehdään, ja teorioiden mahdollinen kriittinen terä tylsyy.”

Räikkä muistuttaa, ettei salaliittoja kehitetä aina oman (tai yhteisön tai valtion) vuoksi. Salaliitot palvelevat yleviä päämääriä, kuten viisas Machiavelli sanoi.

“Sikariportaan toverillisuus voi kalskahtaa menneeltä maailmalta, mutta ei se aivan kadonnutta kansanperinnettä ole. Asioista sopiminen hiljaisesti ei tietenkään merkitse aina eikä ehkä edes kovin usein salaliiton solmimista. Mutta se voi merkitä salaliittoa: kaikki riippuu siitä, mistä sovitaan.”

Osa salaliitoista on viihdettä

Ohjaaja Oliver Stone sanoi elokuvastaan,  JFK – Avoin tapaus (1991) sen kertovan “sisäisen totuuden” amerikkalaisesta yhteiskunnasta, vaikka juoni sinänsä on fiktiota.

En voi olla vertaamatta Stonen “artistista salaliittoteoriaa” hänen tarinaansa – propagandaansa nyky-Venäjältä.

Stonen tekemien haastatteluiden pääviesti on suunnattu venäläisille – Venäjän eristäminen muusta maailmasta on myytti. Presidentti Putin tekee kaikkensa maailman hyväksi.

Taustalla salaliitoista innostumiselle on meille kaikille tuttuja asioita. Psykologisesti palkitsevaa on saada tuomita, vaikka kaikille ikäville asioille ei aina voida löytää yksittäistä syyllistä tai syyllisten joukkoa.

Viime vuosina erilaiset uskomukset ovat levittyneet keskustelunaiheiksi myös journalistiseen mediaan.

Toki ammatikseen toimittajan töitä tehnyt, ja historiaa yliopistossa opiskellut on tietävinään, mistä oikea tieto voidaan ainakin tarkistaa.

Toimitukset seuraavat sitä, mistä ihmiset puhuvat

Mitä enemmän keskustellaan, sitä useammat näkevät tarinoita, joita levitettiin aiemmin pienessä piirissä tai kehitettiin oman tavoitteen saavuttamiseksi ja isommassa julkisuudessa nämä asiat olivat vasta kohun synnyttyä perinteisessä mediassa.

Pandemia lisäsi sosiaaliseen mediaan sisältöjä. Julkaisujen määrät saivat kasvaa, kunnes mediajätitkin tajusivat, ettei ole niille itselleenkään eduksi, jos kertomukset saavat levitä täysin villeinä.

Absurditkin salaliitot voivat toimia oman poliittisen pääoman vahvistajana. Ihmisille on tärkeää kuulua johonkin heimoon. Joskus ryhmään kuuluminen on niin tärkeää, että syyllisiksi löydetään täysin vääriä tekijöitä.

Polttavat yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaista syiden ja seurausten verkostoa.

Räikän kirjan runko syntyi hänen tutkimusvapaansa aikana keväällä 2020. Kirja perustuu pitkälti vuosina 2009–2020  tieteellisissä teoksissa julkaistuihin artikkeleihin. Internetistä löytää aiheesta paljon myös tutkittua tietoa ja kiinnostavia keskusteluja, joihin Räikkäkin on osallistunut.

**

Räikkä bloginsa keskustelussa vuonna 2020:

“Salaliittoteoreetikoiden ei tiedetä paljastaneen yhtään oikeaa salaliittoa. Historioitsijat ja tutkivat journalistit ovat paljastaneet niitä paljonkin.”

“Salaliittoteorioita koskevassa tutkimuskirjallisuudessa puhutaan toisinaan ‘uudesta salaliittoajattelusta’.  Siinä ihminen omaksuu salaliittoteorian liputtaakseen omaa identiteettiään ja sitä, mihin ryhmään hän mielestään kuuluu tai haluaisi kuulua. Kyse on tribalismista. Kannatettavan teorian totuudella tai epätotuudella ei ole mitään merkitystä. Kannattamisen syy ei liity uskomukseen, että jokin teoria pitäisi paikkansa. Se on yhdentekevää.”

**

Räikkä YLEn jutussa:

– Ihmisillä on tietysti vapaus pohtia yhtä ja toista. Mutta jos kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä, niin silloin on syytä huoleen, Räikkä pohtii.

– Hyvä esimerkki on rokotepelko. Missä määrin salaliittoteoriat ovat herättäneet pelkoa? Räikkä kysyy.

**

Turun yliopiston blogi : Uskotaanko salaliitttoihin oikeasti?

“Salaliittoteorioita tehtaillaan myös poliittisen päätöksenteon hankaloittamiseksi. Strategiset salaliittoteoriat perustuvat havaintoon, että päätöksentekijät katsovat usein parhaaksi jatkaa toistaiseksi vanhaan malliin, jos asiat ovat epäselviä. Tässä tilanteessa muutosta vastustavat voimat kylvävät julkisuuteen kiistanalaisia asiantuntijalausuntoja, huhuja ja suoranaista disinformaatiota, esimerkiksi ilmastonmuutoksen kiistäviä salaliittoteorioita.”

“Tällaisessa maailmassa salaliittoteorioita vastaan voi olla hankalaa taistella, jos joku sellaiseen haluaa ryhtyä. Me täällä yliopistolla usein ajattelemme, että kun ihmisille vain jaetaan oikeita tietoja ja kriittisen ajattelun taitoja, niin sitten asiat hiljalleen korjaantuvat. Tämä on suloinen kanta, mutta todellisuuden kanssa sillä on vain vähän tekemistä – ainakin salaliittoteorioista puhuttaessa.”

**

Keskustelua salaliitoista YLEn kanavalla:  Horisontti – Onko vaarana jo demokratian rapautuminen?

Horisontissa salaliittoteorioiden syvempiä yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia merkityksiä ovat valottamassa Salaliittoteorioiden filosofia –teoksen (Gaudeamus 2021) kirjoittanut käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä ja Salaliittoteorioiden politiikka -hankkeen toinen johtaja, median ja uskonnontutkimuksen apulaisprofessori Katja Valaskivi. Ohjelman toimittavat Hilkka Nevala ja Mikko Kurenlahti.

HS: Mikä saa ihmiset uskomaan järjen­vastaisiin salaliitto­teorioihin lisko­ihmisistä tai maan litteydestä? Professori selittää syitä salaliitto­ajatteluun.