Kyselykratia – kyynistä ajattelua
Mahtaako Venäjän johdolla olla enää mitään käsitystä maastaan, vai onko peräti niin, ettei asia kiinnosta pientä sisäpiiriä. Uhkaako Venäjä Eurooppaa? Huolestuneita puheenvuoroja on kuultu usein. Kansa tuskin lähtee kadulle. Mutta mistä sen voi tietää? Ei kai mistään, vaikka mielipidetiedusteluja julkaistaan taajaan.
Ammattilaiset lukevat kyselyistä paljon. Me tiedämme, että melko suuri osa venäläisistä on ihan tyytyväisiä vaikkapa siihen, etteivät he voi matkustaa ulkomailla entiseen malliin. Tuoreen selvityksen mukaan puolestaan suomalaisissa aiheuttavat eniten huolta työllisyystilanne ja kansainvälinen terrorismi. Myös Euroopan talouden näkymistä ja turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisestä ollaan huolissaan.
Raha-asiat huolettavat myös Venäjällä. Novaja Gazeta –lehdessä haastateltu ekonomisti Jevgeni Gontmaher muistuttaa siitä, että monet talousoppineet ovat varoittaneet öljyn hinnan joskus laskevan. Yllätyksenä sen ei olisi pitänyt tulla. Rupla on vajunut ennätyksellisen alas suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja euroon.
Mielipidetiedustelut ovat oiva keino tiedontasaukseen, mutta kyselyjä voidaan käyttää myös oman päämäärän ajamiseen. Meillä on harvoin arvioitavana koko kyselypatteria, ja eipä kovin moni maallikko edes ymmärrä yksityiskohtia, jotka kyselyihin liittyvät saati ole kiinnostunut niitä vastauksia lukemaan. Valtaosa ihmisistä menee prosenteissakin sekaisin.
**
Venäjää on vuosia kuvattu teatrokratiaksi, jossa imitoidaan poliittista päätöksentekoa. Maata voi myös kutsua kleptokratiaksi, koska valtion omaisuutta on kaapattu yksityiseksi käsittämättömät määrät tai maata voi nimittää “kyselykratiaksi”, jossa manipuloiduilla kyselytutkimuksilla ja kansanäänestyksillä haetaan kansalta allekirjoitus avainkysymyksiin, kuten kollega Anneli Ahonen suomensi ja tiivisti Vedomosti-lehden artikkelin.
Venäjän valtiojohdon huimat kannatusluvut puhuvat selkeää kieltä. Maxim Trudoljubov kirjoittaa, että Kremlin ”suoran demokratian” tehtävänä onkin juuri saada kansalaisilta allekirjoitus miltei mihin tahansa.
”Tällä lähestymistavalla ylimmän johdon kaikki päätökset näyttäytyvät yleisesti suosittuina ja vaikka ne johtavatkin kriisiin, niiden takia pitää tuomita kaikki eli ei ketään. Jos tehdään vain yleisesti hyväksyttyjä päätöksiä, voidaan päätyä loppujen lopuksi hyvin ei-populääriin tilanteeseen. Se on populismin ikuinen kohtalo eikä siinä ole mitään periaatteellisesti venäläistä.”
Jotta tämä kuitenkin tunnustettaisiin, venäläisen yhteiskunnan on peruttava allekirjoituksensa Kremlin tärkeimmistä päätöksistä viimeisen 15 vuoden ajalta. Se on helppoa, jos käsitetään, että allekirjoitus on väärennetty. Mielipidetiedustelut, jotka tehdään muokkaamalla propagandalla jatkuvasti väestöä ja mielipidetiedustelut, joiden ainoa päämäärä on suojautua yleisen tuen taakse poliittisia päätöksiä tehtäessä, ovat alusta loppuun vääristelyä.
Trudoljubov pohtii sitä, että yhteiskunnallisen tietoisuuden selvittämiseen johtaa muun muassa se, että tunnustetaan, oikeudellisella tasolla, uhka maan turvallisuudelle.
”Tuo uhka lähtee siitä tosiasiasta, että suuret valtiolliset tiedotusvälineet täyttävät markkinat. Lisäksi on tunnustettava, että poliittisiin tarkoitusperiin käytetyt mielipidetiedustelut yleisen mielipiteen selvittämiseksi ovat luonteeltaan manipuloivia.”
Tämän ”kyselykratian” tehtävä ei ole tiedustella kansan mielipidettä, vaan saada sen ”allekirjoitus”, dokumentoitu vahvistus sille, että venäläisten enemmistö osallistuu Kremlin tärkeisiin päätöksiin, myös rikollisiin.
”Tällöin jopa kansainvälisen oikeuden normien rikkominen näyttäytyy eri valossa. On eri asia, kun lakeja rikkoo hulluksi tullut diktaattori verrattuna siihen, että niitä rikkoo koko kansa”, Trudoljubov kirjoittaa.
Venäjä on monikansallinen maa, jonka pitäminen koossa vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Presidentti Vladimir Putinin porukan johtama linja näyttää myös edistävän Euroopan hajottamista itsekkäisiin ja toisaalta yhtenäisyyttä puolustaviin. Yhtenäisyyttä puolustavat niin kadunmiehet kuin virkamiehetkin.
Itsekkäiden joukossa on populisteja, joiden mielestä valtavirran ”oikeinajattelu” on korvattavissa. Räikeintä on itsepuolustusjärjestöjen hiljainen hyväksyminen, joka ei ole jäänyt huomaamatta Venäjälläkään.
Euroopan repeämät ovat Venäjän mieleen, omassa maassa yhtenäisyys on säilytettävä. Neuvostoliiton hajoamisprosessi ja imperiumin katoaminen puhuttaa.
Politiikan tutkija Vladimir Gelmanin mukaan Neuvostoliiton hajoaminen on Putinille neljännesvuosisata myöhemminkin henkilökohtainen trauma.
Puhuessaan presidentinneuvostossa torstaina presidentti toi esiin näkemyksenään, että Neuvostoliiton perustajalla Leninillä oli monia näkemyksiä – muun muassa autonomioiden salliminen.
”Venäjä-nimisen talon alle oli asennettu atomipommi, joka räjähti. Emme tarvinneet maailmanvallankumousta. ”
Voidaan toki ajatella niinkin, että Putinilla ja Leninillä on sama päämäärä – valtion säilyttäminen. Vääriä keinoja on useita, oikeanlainen vain yksi.
”Bolševikkien valtiosta syntyi jonkin ajan kuluttua maailman vahvin valtio. Aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan, myös tämän päivän Venäjä on oikealla tiellä. Tämän voi sanoa Leninin ja Putinin yhdistäväksi piirteeksi,” toteaa politiikan tutkija Mihail Sidelnikov.
Gelmanin mielestä Leninin valtiomallin epäonnistuminen oli seurausta vuosikymmenten pinnallisesta strategiasta. Hallitsija rakensi Neuvostoliton sisällissodan raunioille, tsaarin Venäjän hajottua.
-Oli tehtävä kompromisseja, kertoo professori. Se näkyi erityisesti valtion mutkikkaassa rakennustyössä. Tämä kompromissi saatiin aikaan houkuttelemalla tuon ajan etniset eliitit ja erillisten komentajien joukot bolševikkien puolelle. Monessa mielessä Putin toimii Tšetšeniassa Leninin jäljillä.
Myöhemmin lehdistösihteeri Dmitri Peskov kommentoi Putinin puhetta sanoen, että ne eivät aiheuta suuttumusta vaan erimielisyyttä.
**
Venäjä tekee omaa suvereenia politiikkaansa tilanteessa, jossa sitä syytetään pakolaisten tietoisesta liikkeelle panemisesta. Venäjä on syyttelyyn itse syyllinen. Sen propaganda on niin tökeröä, että syytökset nousevat helposti julkisuuteen.
Putinin apuna kyynisen ajattelun selittäjänä hänellä on usein lehdistösihteerinsä Dmitri Peskov. Kansan tunnoista ei niin tiedetä, mutta niitä voidaan ohjata. Tässä auttavat mielipidetiedustelut.
Lehdistösihteerin tehtäviin kuuluu myös selittää lisää sitä, miten Pohjois-Kaukasuksen itsevaltiaan Tšetšenian johtajan sanomisiin pitäisi suhtautua. Kadyrov hyökkäsi vastikään liberaaleja poliitikkoja ja ylipäätään Venäjän johtajia arvostelevaa keskustelua vastaan. Itsevaltiaan mielestä Venäjän parlamentin alahuoneen duuman ulkopuolinen oppositio yrittää käyttää hyväkseen vaikeaa taloustilannetta. Tällaisiin ihmisiin on suhtauduttava kuten kansanvihollisiin, pettureihin. Itsevaltiaan mukaan liberaalit venäläiset pelaavat läntisten turvallisuuspalvelujen pussiin ja tanssivat heidän pillinsä mukaan. Näihin ihmisiin on sovellettava lakia kovemman mukaan.
”Kiinnittäkäämme huomiota siihen, että nyt puhutaan duuman ulkopuolisesta oppositiosta. Mitä tämä tarkoittaa? Ne ovat niitä, joilla ei ole oikeudellista perustetta poliittiseen toimintaansa. Niitä joiden toiminta ei mahdu lakien puitteisiin ja jotka ovat valmiita niitä rikkomaan, myös maan turmioksi. Näin minä tulkitsen [Kadyrovin] sanomiset, Dmitri Peskov ilmoitti.”
Tšetšenijohtajan puheet herättivät laajaa huomiota ja oppositiohenkisesti ajattelevat järjestivät Flashmobin internetissä otsikolla Kadyrov Venäjän häpeä.
Vastaavasti Tšetšeniassa järjestetään mielenosoituksia Kadyrovin tueksi. Mielenosoituksiin on jo laadittu iskeviä lauseita ja ihmisiä käsketty osallistumaan. Esimakua on saatu julkaisemalla mukana kannettavia iskulauseita.
”Liberaalit kerjäävät kriisejä, protesteja ja kuolemaa!”
”Viidennen kolonnan loiset, syöpä Venäjän rungossa!”
”Navalnyi on Amerikalle ystävä, Venäjälle vihollinen!”
”Viesti sinulle kansalainen on helppo, viidennen kolonnan joukoissa älä seiso!”
”Sillä aikaa kun muut vitkastelivat, Kadyrovin miehet taistelivat Venäjän puolesta!”
”Alas provokaattorit, saatanan lapset!”
”Kadyrov, maan turva!”