Säälittävää, Medvedev!
Venäjän entinen presidentti – pitkäaikainen pääministeri, menetti hermojensa hallinnan.
Arvokkuutensa Dmitri Medvedev kadotti jo aiemmin, mutta lopullisesti hän tekee itsestään hylkiön kirjoituksellaan Telegram-kanavallaan ja hyökätessään töykeästi ulkomaita vastaan.
Tekstin voi tiivistää: VIHAAN!
Aivan kaikille ei selvinnyt kenen vihaamisesta on kyse, mutta hänen julmisteluunsa suhtaudutaan monissa venäjäläistenkin kommenteissa, kuten aikoinaan miehen toimiin maan johdossa.
Säälittävää.
**
**
Medvedev nostettiin sijaistamaan itsevaltiutta rakentavaa Vladimir Putinia vuonna 2008.
Laillisuutta korostavassa maassa tarvittiin sijaispresidentti ja pidettiin pakollinen tauko: Venäjän perustuslain mukaan Putin ei voinut jatkaa suoraan enempää kuin kaksi kautta presidenttinä.
Myöhemmin on toimittu yhtä määrätietoisesti – laillisuuden nimissä. Ensin pidennettiin presidentin virkakausi neljästä vuodesta kuuteen, ja viime vuonna muutettiin lakeja niin, että diktaattori voi hallita vuoteen 2036.
Venäläisessä keskustelussa pohditaan sitä, miksi Medvedev trollaa omia kirjoituksiaan ja vaikuttaa niin katkeralta.
Onko kyseessä alkoholismi vai turhautuminen, jonka “erikoisoperaatio” aiheuttaa.
Sodan vuoksi Medvedevin ulottumattomiin ovat liukuneet niin Toscanan viinitarhat kuin maailman meriä tai vähintään Itämerta seilanneet “jahdit”. Perheen pojan piti palata Yhdysvalloista kotimaahansa, vaimon lennot yksityiskoneella loppuivat.
“Dmitri Medvedev, teidän ei pidä vihata länsimaita, vaan Putinia, joka on pääsyyllinen siihen, mitä teille tapahtui. Ehkä vihaattekin häntä taloudellisten menetystenne vuoksi, mutta pelkäätte ja olette siksi vihainen ulkomaalaisille.”
**
Viha on ollut Medvedevin postauksissa esillä ennenkin. Toukokuun lopussa tämä kirjoitti Telegram-kanavallaan, että länsimaiden Venäjää kohtaan tuntema viha on inhottavaa ja järjetöntä, mutta ettei Venäjän tarvitse sitä sietää.
Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja oli varma, että pakotteet eivät rankaise presidenttiä, maan poliittista ja sotilaallista johtoa – koska kenelläkään Venäjän eliitin edustajista “ei ole ulkomaista omaisuutta, tilejä ja merkittäviä etuja ulkomailla”.
Medvedev kirjoitti olevansa varma, etteivät pakotteet ole kohtalokkaita hänelle. Tavalliset kansalaiset kärsivät eniten.
“Tämä johtopäätös on masentava, mutta valitettavasti se on totta. He vihaavat meitä kaikkia! Näiden päätösten ytimessä on viha Venäjää – venäläisiä, kaikkia maan asukkaita kohtaan. Vihaa kulttuuriamme kohtaan. Tämän vuoksi kielletään Tolstoin, Tšehovin, Tšaikovskin ja Šostakovitšin teokset. Vihaa uskontoamme kohtaan. Tästä johtuu halu tuhota Venäjän ortodoksinen kirkko ja määrätä pakotteita patriarkkaa vastaan.”
Medvedevin vuodatus on lähtökohdaltaan tilannetta vääristelevä. Hän on menettänyt paitsi kunniansa rippeet myös taloudellisesti paljon.
Venäläismedia on suhtautunut Medvedevin omaisuuksien käsittelyyn julkisuudessa hyvin kaksijakoisesti. Virallista linjaa tukevan median vähätellessä yleisesti tiedettyä korruptiota ja valtavia omaisuuksia, useat tutkivaa journalismia tekevät sivustot vyöryttävät tosiasioita julkisuuteen.
Oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin Korruptionvastaisen säätiön (FBK) video herätti muutama vuosi sitten valtavan huomion. Videota ei ole onnistuttu poistamaan YouTubesta.
Tutkimukset Medvedevin väitetystä salaisesta omaisuudesta ovat olleet korutonta kertomaa: luksusasuntoja, huviveneitä ja viinitarhoja.
Telegram-kanavilla muistutetaan länsimaiden hyväksyneen hiljaisesti Venäjän eliitin omistukset ja korruption. Ajankohtaista mietittävää kaikille on se, voidaanko “Toscanan viinitarhojen” menetystä verrata asuintalojen pihoille kaivettuihin hautoihin Mariupolissa?
Tekstit ovat kovia, mutta oikeudenmukaisia. Tarkoitus on muistuttaa siitä, ettei Medvedeville toivota kuolemaa vaan, että hänen saatettaisiin yhdessä suojelijansa kanssa kansainvälisesti hyväksyttyjen lakien mukaan tuomittavaksi.
Medvedev olisi saatava muiden sotarikollisten kanssa tuomittavaksi muualla kuin moskovalaisessa itsevaltiaan ohjailemassa tuomioistuimessa.
Mallia voisi ottaa Nürnbergistä, jossa tuomittiin natseja.
Vastaa
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Suurin osa Venäjällä suutaan aukovia statisteja on tätä samaa sarjaa ressukoita, jotka johtajaa miellyttääkseen antavat näitä länsivihamielisiä lausuntoja ja nauttivat kuullessaan omaa tärkeää ääntänsä. He eivät kaikki ehkä pohjimmiltaan näin ajattele, mutta haluavat miellyttää, sillä nyt käydään jo taistelua seuraajasta ja suosikin paikalle on tunkua.
Seuraaja ei tule olemaan Medvedev, mutta tyhmyyttään hän itse voi näin kuvitella. Samaa sarjaa Medvedevin kanssa on myös Lavrov, mutta hänen sanomisellaan kuvitellaan olevan painoarvoa, koska hän on muodollisesti valtakunnan kakkosmies ja hänen uskotaan puhuvan omalla suullaan. Mutta ei puhu. Hänkin puhuu Putinin suulla.
Tässähän on kyse vain perivenäläisestä ilmiöstä, joka on ollut siellä aina tsaarien ajoista alkaen. Maan ja kansan tapa. Et koskaan voi tietää kuka kukin on, ennen kuin “kukko kuolee tunkiolta”. Kukko ei elä enää pitkään ja hänen jälkeensä alkaa maailmanhistorian mittavin takinkääntökisa ja todennäköinen kaaos. Sieltä sitten joku voimahahmo nousee, mutta se ei tule olemaan Medvedev, hän kun ei ole voimahahmo. Toinen mahdollisuus on, että kukko nimittää seuraajansa ja sitä tyyppiä joudutaan sietämään seuraavat 10-20 vuotta. Sekään ei ole Medvedev. Luultavasti tullaan kokemaan yhtä suuri yllätys kuin Jeltsinin nostaessa pakon edessä seuraajaksi Putinin. Millä Boris tähän painostettiin, siinäpä tutkimuskenttää. Jo Jeltsinin tuodessa seuraajansa framille, hänen ilmeestään näki, että näin ei olisi pitänyt käydä. Millä päätös häneltä kiristettiin, sitä ei tiedetä. Tuskin kuitenkaan laatikollisella votkaa.
Yksi lienee varmaa, seuraajaa ei valita rehellisillä vaaleilla. Ukrainan sota ehkä silloin loppuu, koska se on suuri tyhmyys, mutta nykyvallan aikana peruminen on jo myöhäistä. Seuraaja voi sen tehdä kasvoja menettämättä.
Diktaattorien ja heidän tukijoidensa puheita ei pidä vähätellä vaan ottaa varoituksena. “Taisteluni”-kirjassa oli suuntaviivat tulevalle esille. Putin ja Medjedev eivät ole saaneet aikaan kirjoja ajatuksistaan, joten nämä postaukset lienevät niiden vastine. Putinin puhe 2007 ja essee kesällä 2021 antoivat askelmerkit tälle kriisille.
Koko ajan lisääntyy käsitys siitä, että Kreml ei ole sodassa Ukrainaa vastaan vaan aivan tosissaan haluaa tuhota lännen.
Viisi miljoonaa ukrainalaista pakolaista ei saanut EU:ta kaaokseen. Energialla painostaminen onnistui rajoitetusti, Unkarista löytyi keskeinen tukija. Seuraavana on vuodossa viljalla kiristäminen ja pakolaisaallon aiheuttaminen tällä kertaa Afrikan suunnasta. Naton rivit hajoavat, kun Erdogan pystyy kiristämään etuja niin Kremlistä kuin liittolaisiltaan.
Kremlin sensuurikoneisto pitää huolta, että sieltä ei sattumalta lipsautella julkisuuteen yhtään mitään. Tällä kertaa viesti on, että Kremliä olisi syytä jos ei kunnioittaa niin pelätä. Meidän on itse pääteltävä onko siinä takana oikeita kyvykkyyksiä. Tässä vaiheessa näyttää, että Kremliä peloittelu lähinnä lisää halua vastarintaan. Ei tuollaisille roistoille tehdä myönnytyksiä eikä heidän kasvoissaan ole säilytettävää.