Sota ahdistaa

Siviilien ahdinko Ukrainassa pahenee. Mustanmeren rannalla odotetaan rannikkokaupungin, Odessan pommitusta.

Asovanmeren äärellä, Mariupolissa siviilejä varten ei ole saatu luotua käytäviä, joiden kautta ihmiset voisivat poistua venäläisjoukkojen piirittämästä kaupungissa.

Mariupolissa on loukussa sen 400 000 asukasta. Humanitaarisen käytävän avaamisesta on jouduttu luopumaan useina päivinä.

Maanantaina neuvotellaan jo kolmatta kertaa mahdollisuudesta päästää siviilit pois kovia  kokeneesta kaupungista.

Sotaa on paennut Ukrainasta YK:n tilastojen mukaan jo 1,5 miljoonaa ihmistä. Vastaavaa pakolaisvirtaa  ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.

Venäjän hyökkäyksen valmisteluista kertovat vanhatkin tweetit ovat hyvin informatiivisia. Niissä pyrittiin kertomaan juuri sillä hetkellä saatavilla oleva tieto sellaisessa muodossa kun se oli järkevää kertoa.

Nyt niihin voi suhtautua kuin muistilappusiin tuleville historiankirjoittajille, jotka käsittelevät tapahtunutta jostain omasta näkökulmastaan tai tieteellisen historiankirjoituksen metodien avulla.

Ne ovat vain osa kertomusta, joka muuttuu koko ajan.

Henkilökohtainen tuska

Tohtori Anna Sharogradskaja (s. 1941) on käynyt koulua Mariupolissa – monikansallisessa, ukrainalaisessa kaupungissa Asovanmeren rannalla.

Sinne hän matkusti vuosien ajan lastensa kanssa.

Mustavalkoisessa kuvassa Anna vauvana 21-vuotiaan äitinsä kanssa. (Muissa kuvissa journalisteja kouluttava opettaja.)

Pietarissa tiedotustoimistoa edelleen pitävä, ja satoja journalisteja kouluttanut Sharogradskaja pysähtyi Helsingissä torstaina matkallaan Saksaan seminaariin. 

Tapasimme Suomen Journalistiliiton tiloissa Helsingin Hakaniemessä ja puhuimme Ukrainasta ja Venäjästä.

Helmikuun 24. päivä Anna heräsi pahaan uneen: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ilman syytä.

-Ei kieli ole mikään syy sotaan, Sharogradskaja sanoo.

Järkytys kuuluu Sharogradskajan äänessä tallenteella, jonka hän nauhoitti sodan aloittaneen Putinin tv-puheen kuultuaan.

Venäjäläisillä paljon edessään

Kauhistumisen lisäksi ihmisiä painaa häpeä järjettömyydestä, johon itsevaltias Vladimir Putin on Venäjän vienyt.

-Sota on Venäjän itsemurha, kansallinen häpeämme, Sharogradskaja muistuttaa.

Kokenutta journalistia järkytti se, että itsevaltiaan ilmoituksen jälkeen aamuohjelmaa jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuvaavaa maalle, jossa suuri osa väestöstä pitää syynä hyökkäykseen naapurimaahan Ukrainan uhkaa Venäjää vastaan.

Suomalaisten syytä muistaa se, miten Neuvostoliitto huijasi omiaan sotaan Suomea vastaan vuonna 1939.

–Meille kerrottiin ja niin edelleen ajatellaan, että suomalaiset hyökkäsivät Venäjälle, Sharogradskaja sanoo.

Tuossa sodassa pohjoiseen tuotiin miehiä Ukrainasta.

Talvisodan tappiot peiteltiin Neuvostoliitossa. Venäjä tuskin pystyy samaan vaikka sitä varmasti yrittääkin.

(Olen tavannut Shagarodskajaa usein Pietarissa käydessäni pysyäkseni perillä siitä, mitä Venäjän mediassa tapahtuu. Toistaiseksi Venäjälle ei voi suositella matkustamista, eikä sieltäkään pääse aivan entiseen malliin EU-maihin, kuten Annakin sai huomata tullissamme. Linkki keskusteluihimme vuonna 2013 US/ Puheenvuoron Blogi – Suuri valhe)

Rauhan puolesta Venäjällä

Venäjällä on osoitettu kaikesta huolimatta mieltä rauhan puolesta.

Meduza-sivusto, joka on kaikkien muiden liberaaleina ja monipuolisina pidettävien tiedotusvälineiden tavoin suljettu internetistä, kertoo sunnuntain mielenosoituksiin osallistuneen yhtä paljon ihmisiä kuin viimeksi Aleksei Navalnyin tueksi järjestettyihin kokoontumisiin.

Ihmiset asettavat itsensä vaaraan.

Tutkija Kristina Silvan muistuttaa Seura-lehden haastattelussa, että nuoret olivat jo ennen Ukrainan sotaa tietoisia hallinnon epäkohdista.

“Korruptio, kapeat vaikutusmahdollisuudet, ruoan hinnan nousu sekä pienet sosiaalituet ja eläkkeet aiheuttavat nuorille tunteen epäoikeudenmukaisuudesta.”

Jotain kertoo Silvanin mukaan myös se, että Venäjällä ei ole järjestetty yhtään Ukrainan sotaa puoltavaa vastamielenosoitusta.

Londongradit katoavat

Yhteiskuntatieteilijät ovat todistaneet, ettei Venäjälle ole mitään hyötyä väkivallasta, kun se voi vaikuttaa muillakin keinoilla.

Nyky-Venäjän yhteydet eri tason yhteiskunnallisiin vaikuttajiin ovat perustuneet maan tarjoamiin taloudellisiin hyötyihin.

Venäjä on ostanut tuekseen liikemiehiä ja palkannut elokuvien tekijöitä muokkaamaan mielikuvia Venäjästä.

Britteihin venäjäläisten välit ovat olleet viime vuosina hyvin läheiset. Niin kuin ne olivat kuningashuoneiden yhteyden vuoksi sata vuotta sitten. Britit ovat tietenkin ottaneet myös etäisyyttä viralliseen Venäjään.

Oligarkit, rikkaat ja yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaiset ihmiset ovat hankkineet saarivaltiosta omaisuutta ja lähettäneet sinne lapsiaan kouluun

Toisinajattelijoita on pidetty mieluusti poikkeuksellisina ihmisinä, joiden kohtalossa on paljon heidän omaa vikaansa.

Yksi tunnetuista pakolaisista on juristi ja politiikan tutkija Vladimir Pastuhov. Myös hän pohtii Telegram-kanavallaan mahdollisuutta vaikuttaa Venäjän kehitykseen.

Käytännön ajatuksena on, että oligarkeja vastaan ​​kohdistetut sanktiot eivät vahingoita Putinia. Heidän poliittinen roolinsa nyky-Venäjällä on mitätön. Putinille he ovat vain lompakko, jota hän halveksii.

Pastuhov muotoilee lännen olevan hakoteillä pakotteiden määräämisessä, jos samalla ei kyetä paljastamaan ihmisiä, jotka ovat sodan takana ja toimivat siinä rikollisessa rajapinnassa, jossa päätöksiä edistetään.

–Rikollisen koneiston rupla- ja dollarimiljönäärit, eivät miljardöörit, Pastuhov täsmentää.

Tarvitaan lustraatio [Monissa Itä-Euroopan maissa vuoden 1989–1991 kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen puhdistus, jossa rajoitetaan entisten kommunistien ja etenkin salaisen poliisin ilmiantajien pääsyä poliittisiin johtotehtäviin tai virkamiesasemiin.]

Useita totuuksia, monia näkökulmia

Sanonta sodassa kuolee ensin totuus on kärsinyt inflaation, mutta on siinä perääkin, koska totuuksia voi olla monta.

Georgian vuoden 2008 sodan jälkeen päädyttiin kansainvälisesti toteamaan, että Georgia hyökkäsi ja Venäjä vastasi kohtuuttomalla voimalla.

Tälläkin kertaa uskottava selitys puuttuu, mutta muusta maailmasta ei löydy yhtäkään varteenotettavaa tahoa, joka hyväksyisi sen, että Venäjä puolustautuu.  Maailmalle on selvää, että koko Venäjän olemassa olo perustuu maan puolustautumiseen pahantahtoisilta naapureilta.

Siksi myös Suomi mainitaan entistä useammin.

Virallisen venäläisnäkemyksen mukaan sodassa on heidän puolellaan kuollut muutamia satoja sotilaita. Ukrainalaiset puhuvat tuhansista menehtyneistä.

Luvut voivat olla todella suuria. Niihin on päädytty avoimissa lähteissä olevista valokuvista. Tätäkään lähdettä ei ole varmennettu virallisesti, mutta tweettaja on tunnetun Bellincat-ryhmän johtaja Christo Grozev.

Valtioiden historia kulkee yleensä kahta kanavaa pitkin

Toisessa on valtio ja toista käyttävät kansalaiset. Joskus nämä yhtyvät, mutta yleensä ne ovat rinnakkaisia.

Sodan oloissa tapahtuu rikoksia, joihin sortuvat monet muutkin kuin sotilaat.

Seura-lehdessä haastateltiin lähellä olevaa Oksana Tšelyševaa, joka on Suomesta turvapaikan saanut ukrainalaissyntyinen Venäjän kansalainen. Hän käsittelee sotaa työkseen raportoimalla ihmisoikeusloukkauksista. Työ alkoi Tšetšenian sodan aikana. Tämän vuoksi hän joutui uhkailun kohteeksi Venäjällä.

Seuran haastatellessa Tšelyševaa hän raportoi Mariupolissa sijaitsevan Sartanan kylän etnisesti kreikkalaisen väestön vetoomusta evakuointireitin turvaamiseksi.

Kylän väestö on loukussa Venäjän hyökkäysjoukkojen ja Ukrainan armeijan välissä.

“Ihmisoikeusrikkomuksia on hänen mukaansa tapahtunut molemmin puolin, mutta uutisointi niistä ei ole ollut tasavertaista.”

Meitä sotaa Ukrainassa kauempaa tarkkailevia hämmentää myös se, että olemme vuosikymmenet tottuneet pitämään maailman voimakkaimman sotilasmahdin näkemyksiä yleisinä totuuksina.

Monet arvostelevat anglo-amerikkalaisen median ylivaltaa. Arvostelussa unohtuu helposti, että uutiskriteerit ovat aina kansallisia, vaikka tyylissä ja kielessä on eroja ja tietenkin myös erilaisia painotuksia.

Venäläisten medioiden poistuttua YouTubesta ja Facebookin jakelusta on saksalaisesta Deutsche Wellen lähetyksistä tullut entistä merkittävämpi  myös venäjänkielisen uutisaineiston ja analyysien toimittaja.

Mahtipontisuudessa Yhdysvaltojen Ukrainaa tukevat viestit voivat vaikutta liioittelluilta, vaikka niissä ovatkin faktat paikallaan.

Sota on raskasta aikaa kaikille. Myös meille jotka seuraamme tapahtumia kaukaa – kotonamme.

Juuri nyt elämme sellaisessa vaiheessa, että sodan uutisia lukevia on varoitettava.

Suosittelen vilpittömästi lukemaan hyvän Jooonas Pörstin tekemän katsauksen Faktabaarin sivuilta.

“Sodan jännitteen luomassa tietotulvassa uusia tietoja ja näkemyksiä jaetaan sosiaalisessa mediassa nopeasti, usein tunteiden pohjalta.”

Kannattaa aina pitää mielessä nämä kysymykset ennen kuin jakaa viestin:

1. Mistä viesti on peräisin?
2. Minkälaisia tunteita viesti herättää?
3. Onko viestissä tarkemmalla silmäilyllä jotain epäilyttävää?

“Merkkejä on siitä, että Venäjä on aloittanut viestintäinfrastruktuurin hävittämisen Ukrainassa sotilaallisin keinoin. Ukrainan puolustusministeriö on varoittanut, että sitä seuraisi vaikuttamisoperaatio, jonka tavoitteena on saada ukrainalaisia laskemaan aseensa esimerkiksi hallituksen antautumisesta kertovien valeuutisten avulla. Vastaavasti kotirintaman mielialaan voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi lavastetulla Ukrainan tekemällä iskulla Venäjän rajaseudun siviiliväestöä vastaan.”

“Venäjän hallinnon harhaanjohtavien tai kyseenalaisten väitteiden luettelo on pitkä, ja niitä on listannut esimerkiksi EU vs. Disinfo -sivusto, joka toimii EU:n ulkosuhdehallinnon yhteydessä. Vaikka sivusto ei ole riippumaton faktantarkistaja, se hyödyntää tutkijoiden ja faktantarkistajien työtä. Eurooppalaisten faktantarkistajien tarkistamia Ukrainan sotaan liittyviä väitteitä ja kuvia on puolestaan koonnut EDMO-verkosto (European Digital Media Observatory), johon myös Faktabaari osallistuu pohjoismaisten NORDIS-kumppaniensa kanssa ensisijaisesti digitaalisen infomaatiolukutaidon kehittämiseksi.”

**