Toisen Venäjän sankarit

Venäjän Saratovissa pidätettiin sunnuntaina mielenosoittaja, jonka kantamassa julisteessa luki: “Setä – ota lääkkeesi!”

Moskovassa mielenosoittajan pitelemässä paperissa luki “kaksi sanaa “. Näiden vuoksi paikalle pinkoivat pidättäjät. Täysissä asepuvuissaan olleet mellakkapoliisit veivät naisen Maijaansa.

Kolmas nainen onnistui. Mielenosoituksessaan – suorassa tv-lähetyksessä  – tämä sai miljoonien katsojien huomion. Sodan vastustaja ilmestyi Venäjän valtakunnallisen television pääuutislähetykseen, jossa uutisia lukee maan itsevaltiaan, Vladimir Putinin lempijuontaja.

Venäjän TV:n ykköskanavan tuottaja Marina Ovsjannikova julkaisi videon, jolla hän kuvaa tuntojaan sodasta ja Venäjän uutisten valheellisuudesta.

Ovsjannikova keskeytti uutislähetyksen tuomalla uutistenlukijan taustalle plakaatin, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Tämä syyttää videollaan Putinia suoraan sodasta Ukrainassa.

Carnegie-tutkimuslaitoksen Moskovan osaston kotimaan politiikan osaston vetäjä Andrei Kolesnikov tweettasi tuoreeltaan, että maanantai-iltana nähtiin tapahtuma joka vertautuu Tšekkosslovakian tapahtumiin vuonna 1969, jolloin opiskelija Jan Palach sytytti itsensä tuleen osoittaakseen vastustavansa maansa miehitystä. Neuvostojoukot tunkeutuivat hänen kotimaahansa vuonna 1968.

Etukäteen tekemässään videossa Ovsjannikov avaa hieman lisää mielentilaansa ja kertoo häpeävänsä työskentelyään ihmisten vastaisen hallinnon puolesta.

“Olemme tehneet ihmisistä zombeja, emmekä menneet osoittamaan mieltä vuonna 2014 tai kun [Aleksei] Navalnyi myrkytettiin.”

Venäjä on hyökkääjä, rikollinen ja vastuu on yhden henkilön – Putinin, sanoo Ovsjannikova, jonka isä on ukrainalainen ja äiti venäläinen.

“Häpeää kannetaan vuosikymmeniä monien sukupolvien ajan.”

Tiistaina Ykköskanavan tuottaja vastasi oikeudessa videostaan ja sai lähes nimelliset sakot. Vakavammasta rikoksesta – julisteen tuonnista studioon on tutkinta kesken ja tuomio annetaan myöhemmin. Tuore asetus asevoimia koskevista valeuutisista venyy vaikka 15 vuoden tuomioksi.

Tuomioistuimen ulkopuolella Ovsjannikova sanoi kertovansa enemmän levättyään. Edellinen vuorokausi oli raskas pidätyksen ja kuulustelujen vuoksi.

Suora hyökkäys maan johtoa vastaan on todella rohkea teko

Televisio on monille venäjäläisille kuin äiti tai sisko kirjoitetaan Meduza-sivustolla artikkelissa, jossa arvioidaan sitä, kuinka toivotonta Ukrainassa asuvien on yrittää kertoa totuutta sukulaisilleen Venäjällä.  Televisiota katsovat eivät usko muuta.

Harkovassa, Ukrainassa asuva  Marija Tšumak kertoo, että kun hän julkaisi sosiaalisessa mediassa Venäjän hyökänneen ja kutsui sotaa sodaksi, hänen Donetskiin – Itä-Ukrainan alueelle jääneet tätinsä, setänsä ja serkkunsa vaimonsa kanssa, lopettivat yhteydenpidon.

“Hieman myöhemmin he lopettivat tilauksen kaikilta sivuilta, joita hallinnoin ja estivät minut kaikkialta.”

Kurinpalautus luvassa

Television ohella Kremlissä kiinnitetään yhä enemmän huomiota myös paitsi internetin keskustelujen valvontaan myös kokonaisvaltaisemmin uutisten välittämiseen eri kanavilla ja alustoilla.

Jo ennen sotaa viikon uutistapahtumia suunniteltiin yhdessä Kremlin kanssa.

Median tärkeydestä kertoo se, että vuosia television linjauksista Kremlissä vastanneen Aleksei Gromovin tiedotusosasto on ottanut hoitaakseen sisäpolitiikkaan keskittyneen Kremlin sisäpiirin kuuluvan Sergei Kirijenkon alaisten tehtäviä.

Kirijenko johti ennen Kremliin paluuta maan ydinvoima-alaa, Rosatomia, jonka alaisuuteen kuuluvat niin ydinvoimalat kuin aseetkin.

Kremnologiaan eli Venäjän suljetun hallintojärjestelmän tarkkailuun perehtyneiden huomion saanut siirto paljastaa, että niin sanottujen uudistusmielisten joukko jää edelleen enemmän taustalle hoitamaan annettuja tehtäviä.

Ovasjannikovan aiheuttama kohu antaa aiheen koventaa linjaa entisestään. Toimittajaa odottavat ankarat rangaistukset ovat panneet monet ajattelemaan, ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Venäjältä.

Uusi propaganda on vanhaa

Toinen puoli Venäjää juhlii ainakin sosiaalisessa mediassa kahden lapsen äidin rauhantempausta.

Venäjän vakavien rikosten syyttäjä tutkii tapahtunutta rikoksena.

– Näin rangaistaan totuudenpuhujaa, tveettaa Novaja gazetan toimituspäällikkö Kirill Martynov.

Mielenosoitukset eivät ole enää vuosiin olleet Venäjällä massojen tapahtumia, joista olisi kerrottu laveasti mediassa. Mutta eivät ne jää huomaamatta.

Propagandan vanhojen sääntöjen mukaan myös koulutetummat kansalaiset ja julkkikset tukevat sotaponnisteluja. Venäjällä heidät on päinvastoin sivuutettu ja jopa syrjäytetty.

Venäjän oma – Steven Colbert,  Ivan Urgant on joutunut jättämään ohjelmastaan pois tunnettuja julkkiksia. Influenssereita odottavat kovat ajat.

Samaan aikaan yksi maan nimekkäimmistä propagandisteista – Vladimir Solovjev, on saanut Interpolin etsintäkuulutuksen peräänsä.

Instagramin sulkeminen on valtava isku monille julkkiksille ja heidän miljoonille seuraajilleen.

Sosiaalisen median Telegram-alustalle on rekisteröity miljoonia uusia tilejä myös Instagramin jättämään joutuneiden parista.

Venäjän ja Ukrainan some-sota

Meta-yhtiön päätös sulkea Facebook ja Instagram luo uuden ilmiön. Venäjällä on jo alettu puhua mediapakolaisista – mielipidejohtajista, jotka joutuvat poistumaan tunnetuilta maailmanlaajuisesti yleisön kerääviltä sivustoilta.

Instagramin sulkeminen lyö ison loven venäläisten toimeentuloon. Alustaa ovat käyttäneet paitsi blogaajat myös muut yrittäjät. Luvut ovat suuria ja tulojen menetyksien arvioidaan koskevan yli 50 miljoonaa ihmistä.

–Instagram on ollut 63,3 prosentille sen käyttäjistä ainoa tulonlähde, kirjoittaa Telegram-kanavallaan suosittu sijoittaja Alexsandr Gorbunov eli nimimerkki Stalingulag.

Venäjänkielisten omat sosiaalisen median kanavat Telegram ja Vkontakte ovat alustoja, joilla on erilainen viestintäfilosofia ja -tyyli.

Telegramin pääomistaja Pavel Durov on toistaiseksi pitänyt pintansa Venäjän väkivaltaorganisaatioiden paineessa.

Telegramissa pääasia on ennen muuta tekstiin perustuva viestintä. Se ei ole ollut visuaalinen kuten Instagram, jossa kuvan suhde tekstiin on lähes päinvastoin.

Toki pitkien tekstien vuodattajana on kunnostautunut Venäjän aluejohtajista Ramzan Kadyrov Kaukasuksen minivaltion – Tšetšenian – johtaja.

Telegramia on luonnehdittu persoonattomaksi, koska tärkeämpää on se, mitä päivityksen tekijä ajattelee eikä se, miten hän elää.

Telegramin seuraaminen sopii kaltaiselleni uutisaktiiville, koska Venäjällä monet toimitukset ajettiin uusien sensuurimääräysten vuoksi sulkemaan paitsi omat uutissivustonsa myös niiden tavallisesti käyttämät sivut YouTubessa.

Toistaiseksi Googlen-kanavilla toimivat monet muun muassa radioasema Eho Moskvyn vakio-ohjelmista niiden juontajien hoitaessa puhetyönsä kuten ennenkin.

Ongelmat ovat vielä laajempia

Ensimmäinen maailmansota käytiin radion voimin, Vietnamista kerrottiin televisiossa.

Ukrainassa puhutaan TikTokista.

Yhdysvaltalaislehti NewYorker on kutsunut Ukrainan sotaa “maailman ensimmäiseksi Tiktok-sodaksi”, kuten monet muutkin kansainväliset mediat. Sotaa voi seurata reaaliajassa kännykkänsä ruudulta. 

Jokaisella sukupolvella on jotain propagandaan lisättävää, vaikka perusperiaatteet ovat edelleen samoja kuin yli sata vuotta sitten.

Uusi rautaesirippu

Vaikka toisen maailmansodan menestyksen ja voiton korostaminen on Venäjällä näkyvä – valtion ideologian kaltainen tila, ja yleistä ilmapiiriä usein hallitseva yhteinen kokemus, eivät nuoremmat sukupolvet jaa vanhempiensa tuntoja.

Piiritetyn linnoituksen tunnelmaa on Venäjällä luotu ja vahvistettu puheella pettureista.

@v.shilov Rauha, ystävyys ja onnellisuus!

Kiertoilmaisu “ulkovaltojen agentti” on samanlainen kuin se kun sotaa nimitetään erityisoperaatioksi. Ulkovaltojen agenteilla tarkoitetaan pettureita. Sellainen voi olla lähes kuka tahansa.

Pettureita ovat muun muassa ihmisoikeuksia puolustaneet järjestöt ja monet tiedotusvälineet.

Tämän todellisuuden ymmärtää moni Venäjällä ja se näkyy rajoilla. Allegro-juna tuo ihmisiä solkenaan Venäjältä eikä kaikilla ole enää paluulippua.

Ulkomaille muutetaan yhä useammin  – pakon edessä

Vielä muutama kuukausi sitten tiedotusvälineen petturin leima ei vielä eristänyt yksittäisiä henkilöitä kollektiiveista vaan kohteena olivat esimerkiksi tiedotusvälineet ja ihmisoikeusjärjestöt.

Samaan aikaan taustalla on valmisteltu sellaista lisäystä että ulkovaltojen agentiksi voitaisiin nimetä myös takautuvasti jonkun lehden palveluksessa olleita. Mahdollisesti myös perheenjäseniä, kuten ennen vanhaankin.

Niin kuin Neuvostoliitossa aikoinaan. Tai nykyisin Pohjois-Koreassa.

Ulkovaltojen agentiksi leimattu Holod-sivusto on ollut yksi ikkunoista toiseen maailmaan.

Päätoimittaja Taisia Bekbulatova kirjoittaa Facebookissaan, että hänen maassaan on kaksi valtiota, joista toisessa eletään tunteella eikä oikein voida ymmärtää sitä, millainen maailmasta on tulossa. Sitäkään ei tiedetä, miten tulevan kanssa pitäisi toimia.

Toinen maailma elää normaalia elämäänsä ja murehtii hintoja.

“Nykyään ei ole olemassa mitään yhtenäistä venäläistä kansakuntaa, eikä sellaista luultavasti tule olemaankaan”, Bekbulatova pohtii.

Facebookissa Bekbulatovalle vastaava Maxim Ivanov pohtii lisäksi moraalikatastrofin hintaa.

“Tämä ei ole vielä sisällissota, mutta näiden kansojen välissä olevan muurin paksuutta voidaan jopa kadehtia Berliinissä.”

Yleisön reaktion puuttumattomuus Putinin hallituksen luomaan pahuuteen tarkoittaa vain yhtä asiaa: Venäjän valtio on selkärangaton eikä se kestä ilman tukea.

Ainoa asia, jonka vuoksi ihmiset jaksavat, on vastahakoisuuden tuottama voima. Tukirakenteena toimii halu jarruttaa kehitystä.

“Kun voima murtuu ovat he, joilla on silmät päässä – kauhuissaan.”

Mielipidetiedustelut eivät kerro sitä, millaiseen todellisuuteen enemmistö venäjäläisistä tukeutuu. Sodan aikana julkaistut kyselyt ovat vain propagandan tarkoituksiin tehtyjä.

Kuvitelma McDonald’sista

Venäjän sota Ukrainassa on jatkunut jo pitkään.

Holodin artikkeli muistuttaa paluusta Neuvostoliittoon. Aikaan ennen hampurilaisten tuloa maahan. Venäläiset menettävät paljon enemmän kuin hampurilaisensa.

Ihan aiheesta voidaan kysyä, millainen sivilisaation symboli McDonald’s Venäjälle. Ainoa varma asia on, että tässä vaiheessa on mahdotonta ennustaa, milloin ravintoloita voidaan avata uudelleen Venäjällä.

Moneen kertaan kumotussa mainoslauseessa on väitetty, etteivät maat, jossa on mäkkäri joudu sotaan toistensa kanssa.

Sodassa Ukrainaa vastaan tämäkin myytti kumoutui lopullisesti. (Eikä ollut edes ensimmäinen sota.)

Hampurilaisten jonottaminen tuli minullekin tutuksi vuonna jo 1990, kun ensimmäinen McDonald’s avattiin Venäjälle. Edelleen näkyvä epäily ja hieman kauhistunut olo käy selväksi amerikkalaistoimittajien tekemässä jutussa.

Yli 30 vuotta sitten Moskovassa avattu McDonald’s selvisi elokuun vallankaappauksesta vuonna 1991; ravintoloita ei suljettu vuoden 1993 Valkoisen talon, Venäjän parlamentin tykkitulituksen ja demokraattisen kehityksen muutoksen jälkeen.

McDonald’sit jatkoivat vuoden 1998 talousromahduksen ajan ja sujuttelivat läpi kansainvälisestä finanssikriisistä vuonna 2008.

Amerikkalaisyhtiötä ei kaatanut edes katastrofi, jonka aiheuttivat elintarvikevientikiellot Venäjälle vuoden 2014 Krimin miehityksen jälkeen.

Kuluvan maaliskuun tapahtumista yhtiö ei selviä.

Venäjän talous on ajautumassa vakavaan kriisiin. Ihmisiä kehotetaan olemaan hamstraamatta.

Hävittettyään kytkentänsä muun maailman talouteen Venäjä menetti osan nykyistä identiteettiään.

Maine kaadetaan samaan ojaan, jonne on jo tungettu ulkomaisten yhtiöiden luottamus Venäjään, joka voi hallituksensa (tai paremminkin itsevaltiaansa järjettömällä) sodan aloittamisella varastaa vaikkapa miljardien arvoiset lentokoneet.

Monet miettivät sotaa historian kautta

Sota on hävitty. Ei epäilystäkään. Näkemyksen esittää Kirill Rogov, tutkija Venäjän politiikan ja talouden tuntija.

Sodan syytä. Sen kehitystä ja laajenemista on turha kysyä sodan uhreilta.

Heillä ei ole mitään käsitystä.

Meidän tarkkailijoiden oloa helpottaa, jos kuvittelemme ymmärtävämme sen, mistä on kyse. Tai ainakin, jos voi koettaa selittää tapahtuvaa vanhoilla asioilla.

Helpointa on nähdä tapahtumissa joku toisinto, vaikka todellisuudessa hapuilemme pimeässä.

Tällaiseen ajatteluun syyllistyvät juuri nyt monet.

Kukaan vastuullisista poliitikoista ja vakavista taloustieteilijöistä (olivatpa he eurooppalaisia tai Venäjällä) eivät pysty selittämään ja ennustamaan historialla Ukrainassa käytävän sodan kokonaisvaikutuksia.

Ukrainan tapahtumilla ja kansainvälisellä reaktiolla niihin ei ole ennakkotapausta.

Olemme kaikki pimeässä [pakotteiden] taloudellisista seurauksista

Lännessä kasvaa syystä huoli maailmanlaajuisen epävakauden leviämisestä. Venäjää vastaan asetetut pakotteet voivat riistäytyä hallinnasta. Kaikki voi kääntyä nurinpäin.

Stalin läsnä Venäjällä

Venäjäläiset muistavat tietenkin Josif Stalinin Diktaattorin valta syöpyi kaikkialle. Jotkut väittävät että hirmuhallitsijan jälkeen kansakuntaan on koodattu sorron ja tyrannian hyväksyminen.

Stalinin elämäkerran kirjoittaneen brittikirjailija Simon Sebag Montefiorin mielestä nykyisen itsevaltiaan johtama maa muistuttaa yhä enemmän stalinistista tyranniaa – se on läsnä maassa luodussa pelon kultissa, isänmaallisuutta korostavissa esityksissä, joihin kansalaiset osallistuvat:

Protestien murskaamisessa, yhä röyhkeämmissä valheissa.  Tiedotusvälineiden täydellisessä hallinnassa.

Montefiori todistaa, että kuten Putin Ukrainassa, myös Stalin aliarvioi pahasti vihollisensa isänmaallisen kekseliäisyyden: suomalaiset tappoivat yli 100 000 venäläistä.

“Ironista kyllä, Putinin käynnistämä perinteinen hyökkäys Ukrainaan tänään on strategisesti piittaamattomampi teko kuin Stalinin tekemä. Georgialainen oli tuottelias tappaja, mutta diplomatiassa ja sodassa hän oli varovainen: hänen vuoden 1939 hyökkäyksestään Suomeen sovittiin Hitlerin kanssa osana Itä-Euroopan murskaamista. Hänen 1945 Itä-Euroopan valtauksesta sovittiin Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa. Hän ei koskaan toiminut yksin, kuten Putin on tehnyt Ukrainassa.”

Mustista vuosista  puuttuvat enää kokonaisten kansojen karkotukset ja syytetyiksi todettujen ampuminen.

“Josif Stalinin valtakaudella Neuvostoliiton virallista ulkopolitiikkaa vallitsi niin sanottu ”kahden leirin maailmankuva”. Stalinin luottomies Andrei Ždanov piirsi vuonna 1947 näiden kahden leirin rajoja: anti-imperialistiseen rintamaan kuuluivat Neuvostoliiton johdolla Puola, Jugoslavia, Tšekkoslovakia, Bulgaria, Romania, Unkari, Albania, Indonesia, Vietnam ja ‘osittain’ Suomi; sympatioita tätä leiriä kohtaan tunsivat Intia, Egypti ja Syyria. Puolueettomuudelle ei tässä maailmankuvassa ollut sijaa.”

Pelko ja kuri

Venäjän nykyisen itsevaltiaan asemaa on koeteltu vuodesta 2012 niin paljon, että kaikenlaisen kurin kiristämistä voi pitää suorana seurauksena. Ihmiset käyttivät mahdollisuuksiaan kun pystyivät: ihmiset ottivat osaa mielenosoituksiin, jollaisia ei ollut nähty sitten Neuvostoliiton hajoamisen, sekä sosiaalisessa mediassa, jota valtion johto ei pystynyt kontrolloimaan.

Tutkijat Christer Pursiainen ja Tuomas Forsberg arvioivat kirjassa Ulkopolitiikkaa norsunluutornista, että pelastautuakseen Putinin hallinto keskittyi kansallisten arvojen ruokkimiseen.

“Putin ajoi sisäiseen värivallankumoukseen pyrkivän opposition nurkkaan, puristi tiedotusvälineet valtion työkaluiksi ja esitti Yhdysvallat ulkoisena vihollisena.”

Kirjassa tuodaan esiin myös se, että Venäjän reagointi Ukrainan vuoden 2014 tapahtumiin oli Yhdysvaltojen entisen Moskovan-suurlähettilään Michael McFaulin mukaan seuraus siitä, että Putin ryhtyi näkemään maailman nolla-summa pelinä, ja hän alkoi ehkä tässä hankkeessaan aidosti uskoa Yhdysvaltain aktiivisesti tukevan vallanvaihtoa Venäjällä.

Täten Putinin toiminta ei suinkaan ollut reagointia ensi sijassa ulkoista uhkaa eli Naton laajentumista vastaan, vaan reagointia sisäiseen uhkaan, värivallankumoukseen. Vuonna 2014 Ukrainan kriisi toimi vain välikappaleena Putinin sisäpoliittisen aseman vahvistamisessa.

Päävihollinen edelleen Yhdysvallat

– Sota Ukrainassa käydään Yhdysvaltoja vastaan, sanoi jo 21. päivä maaliskuuta Putinin yksityisarmeijan, kansalliskaartin päällikkö, ja hänen entinen turvamiehensä Viktor Zolotov Kremlissä.

Vaikuttaa siltä, että virhelaskelmia on tehty useissa pöydissä.

Pullon henki on karannut. Muutaman taistelun voittoja Venäjä varmasti saa, mutta sodan itsevaltias on hävinnyt.

Putin on saavuttanut yhden asian: hän on tuhonnut Venäjän. Kaikki eivät sitä vielä näe, mutta epäilijöiden määrä vähenee joka päivä.

**

BBC: Ukraine war: West made terrible mistake after Crimea – PM