Valeuutinen – kerro aikuisille missä mättää!

Maailman rohkein nalle, Bamse on oikeudenmukainen. Siksi on luontevaa, että jo viisikymmentä vuotta ruotsin kielellä lapsia opettanut nalle kertoo lähdekritiikin merkityksestä. Valemedian tunnistamisessa opastaminen toi lehdelle marraskuussa ruotsalaisen media-alan palkinnon. Kun on mukava, on pidettävä kiinni tosiasioista.

Nuorten internetissä käyttäytymistä tutkinut Elza Dunkels  auttoi Bamse-lehden toimitusta laatimaan napakat ohjeet, joilla myös aikuiset saadaan kiinnostumaan lasten maailmasta internetissä ja muun muassa vähennettyä sitä taakkaa, jota hölmösti käyttäytyminen saattaa aiheuttaa.

Ohjeet ovat selkeät:

1. Jos jäät miettimään jotain internetistä löytämääsi, puhu siitä vanhempien kanssa.
2. Monien aikuisten on vaikea ymmärtää, miksi jotkut asiat ovat netissä hauskoja. Koeta kertoa se heille.
3. Anna itsellesi lupa katua, vaikka olisitkin luvannut olla mukana jossain, olla jonkun kaveri tai lähettää kuvan. Muista että voit vetää lupauksen takaisin ja aina sanoa – ei. Tunnustele myös miltä sinusta tuntuu. Haluanko tätä? Jos et, sano – ei.
4. Ilmoita jos huomaat jotain sinusta epäasiallista.  Ota selvää siitä, mihin ja miten voit ilmoittaa huomaamastasi sovelluksesta.  Ilmoita, jos sinua loukataan. Ilmoita myös jos toista loukataan tai näet vaikka jotain rasistista. Ota apua vastaan vanhemmilta.
5. Näytä tämä sivu aikuisille, ja pyydä heitä lukemaan se.

Bamsen internet-ohjeet ovat hyvin käyttökelpoisia, ja kuten Dunkels sanoo, myös ovela mahdollisuus päästä keskustelemaan yhdessä lasten kanssa heidän maailmastaan, jonne aikuisia ei haluta edes päästää.

 

 

Internetin käyttöä nuorten parissa tutkinut Uumajan yliopiston dosentti Dunkels katsoo, ettei ole mitään mieltä pitää internetiä erillisenä osana nuorten yhteiskuntaa.

Perinteisesti on nähty, että internetin oikeaa käyttöä pitää opettaa nuorille, vaikka todellisuudessa opettaja kaipaa päivitystä tietoihinsa.

Vaihtoehtoisista totuuksista puhui aikuinen nainen tietoisesti. Lapsia on opetettava, mutta myös aikuiset on tavoitettava.

Internetin etiketistä puhuttaessa kyse ei ole nuorison ongelmasta, ja siksi on hyvä pysähtyä kysymään, miksi sitten puhumme niin kuin teemme. Dunkels on tutkinut nuorten käyttäytymistä muun muassa kahden teorian näkökulmasta.

Sosiologit puhuvat mediapaniikista, kun pitää reagoida johonkin uuteen.  Ihmiset reagoivat tunteella rationaalisuuden sijaan. Näin käy aina. Tunne vaihtuu rationaalisuudeksi, mutta se vie aikansa. Väliin jäävään tilaan liittyy ongelmia, joita on ratkottava.

Toinen tutkimusta ohjaava teoria on se, että valtarakenteet ovat ikään sidottuja. Stereotypiat syrjivät nuoria. Oletetaan, että nuorilla on määrättyjä toistuvia ikään liittyviä malleja. Käyttäytymismallit seuraavat ihmisiä tavalla tai toisella sukupolvesta toiseen.

Dunkels muistuttaa, että jotta yhteiskunta kehittyisi tasa-arvoisemmaksi ja paremmin kaikki huomioivaksi sekä innostaisi eri ikäiset yhteiskunnalliseen keskusteluun, on meidän yhä selvemmin pystyttävä luomaan nuorille ja aikuisille mahdollisuuksia tehdä työtä yhdessä.

Tarvitaan tutkimusta ja selvitystyötä. Pelkästään tunteelle rakennettu maailma ei kehity, Dunkels sanoo.

Varsinkin toimittajilla on tapana pitää oikeita uutisia kirjoittaessaan muistisääntönä: mitä, missä, milloin ja kuka? Lisäkysymyksenä on vuosien saatossa ollut se, miten tämä on hoidettu Ruotsissa ja viime vuosina yhä useammin kysymys: kuka tästä hyötyy?

Nyt olisi taas hyvä syy ottaa opiksi.