Varas, presidentti ja saatana
Venäjän puhutuimmat poliittiset mediapersoonat herättävät tunteita.
Putinin kokki, Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja ja aluejohtaja Kaukasuksella ovat nostaneet Telegramissa näkyvyytensä ylitse muiden Ukrainan sodan myötä.
Uutisiin ja sosiaalisen median jakoihin nousevat säännöllisesti Tšetšenian Ramzan Kadyrov, 46, liikemies Jevgeni Prigožin, 61, ja turvallisuusneuvoston Dmitri Medvedev, 57.
Vielä vuosi sitten heidän välilleen oli vaikea löytää mitään yhteistä – he pysyivät omissa rooleissaan.
Miehiä Telegram-kenraaleiksi nimittävän toimittaja Aleksandra Prokopenkon mielestä Kadyrov oli aiemmin, vaikkakin hyvin erikoinen, mutta silti vain yhden Venäjän alueen päällikkö.
Prigožin hoiti asioitaan epävirallisesti – harmaalla vyöhykkeellä – Syyriassa ja Afrikassa, ja Medvedevin katsottiin pudonneen entisten poliitikkojen joukkoon huolimatta hänen muodollisesta asemastaan valtapuolueen Yhteinäisen Venäjän johdossa.
Tšetšenien johtajalla – Kadyrovilla oli Telegramissa paljon seuraajia jo ennen kuluvan vuoden tammikuuta, mutta vasta hänen TikTok-sotilaansa ovat keränneet postauksille merkittävän – yli kolmen miljoonan seuraajan yleisön.
Ukrainassa käytävän sodan arvostelu on saanut viestit lentoon. Nykyisin Kadyrovin Telegram on suosituin 30 poliittisen kanavan joukosta.
Myös itsestään sota-ajan johtajan tehnyt keinottelija, ja kohutuin tavoin koulujen ja sotilaiden ruokailua järjestänyt Prigožin tunnetaan yhtenä niistä harvoista henkilöistä, joilla riittää uskallusta asettua poikkiteloin jopa Venäjän diktaattoria vastaan.
Pietarin trollitehtailija toimii muutenkin alueilla, joilla on oltava varma selustastaan: Venäjällä puhutaan “katosta” eli henkilöistä, jotka suojaavat ja varmistavat sen, että joillekin ihmisille järjestyy enemmän liikkumatilaa ja heitä suojellaan. Joskus he saavat jopa oikeuden tekoihin, jotka olisivat muiden tekeminä kyseenlaisia toimia.
Sotapuolueen haukat
Venäjän suurvalta-asemaa haikailevat vaativat kovia toimia. Ukrainan alistaminen on myös mediaa hyödyntävän kolmikon tavoite.
Bunkkerissaan viihtyneen diktaattorin huomion kalastelu on ollut kovaa työtä aina, mutta erityisesti koronan vuoksi.
Tapaamiset Venäjän presidentin kanssa toimivat tämän itsensä asettamilla ehdoilla.
Siinä missä nykyisen diktaattorin edeltäjään, Boris Jeltsiniin (1931–2007) vaikutettiin median kautta, käyttävät kolme “somekenraalia” mediaa – Prigožin omia tiedotusvälineitään ja Kadyrov sekä Medvedev Telegram-alustojaan, oman asemansa vahvistamiseen Venäjän johtajan silmissä.
Kolmikko käy säännöllisesti ja rajusti vihaisella retoriikallaan länttä vastaan.
Prigožinilla on hänelle uskollinen mediaryhmänsä – uutistoimisto FAN, ja pystyvä trolliarmeija.
Medvedevillä omat kirjoittajansa kuten myös Kadyrovilla, joka pitää lisäksi tyylilleen uskollisia yksinpuheluja.
Kadyrovin Kuvasatoa lokakuussa 2022 – alimmassa rivissä Kadyrov ja Sergei Kirijenko (vas), Sergei Sobjanin; Anton Vaino – https://t.me/RKadyrov_95
Sotaa kannattavien ryhmissä saa näkyvyyttä kun hyödyntää ääri-isänmaallisia ja syventää maan sotaista tunnelmaa.
Koska presidentin hallinto pitää tiukasti lukua siitä, mitä presidentille tarjoillaan mediasta, kolmikko on luonut keinonsa päästä valtion päämiehen näköpiiriin mediansa kautta.
Carnegie-tutkimuslaitoksen sivuilla julkaisseen Prokopenkon mukaan toistaiseksi ei kuitenkaan ole merkkejä siitä, että Kremlissä todella kuunneltaisiin omaan poliittiseen kannatukseensa panostavia miehiä.
Kadyrovia tai Prigožinia ei edes ole kutsuttu turvallisuusneuvoston kokouksiin.
Itsekin Venäjän pankkimaailmassa työskennelleen Prokopenkon mukaan päästäkseen joukkoon, jota kutsutaan Venäjän eliitiksi, on oltava vaikutusvaltaisessa asemassa ja jonkun tärkeän toimialan tai yrityksen johdossa.
Sellaista todellista omaisuutta Medvedevillä, Kadryrovilla tai Prigožinilla ei ole.
Mutta julkisuutta kolmikkoa saa: he kaikki tuovat agendaan – päiväjärjestykseen – keskustelua, jota ei voida sivuuttaa Venäjän ulkopuolellakaan.
Kuvia – Medvedevin Telegramin kuvasatoa – https://t.me/medvedev_telegram/206
Sosiaalisen median seuraamisessa on tavallaan kyse nyky-Venäjän kremlologiasta. Somen ja uutisissa näkyvän seuraaminen kertoo siitä, miten ajat ovat muuttuneet siitä, jolloin koetettiin ymmärtää Neuvostoliitoa tarkkailemalla Leninin mausoleumin parvekkeella seisovien miehien keskinäisiä suhteita.
Äärimmäisyyksistä puhuttaessa on nostettava koko ajan panoksia. Siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, onko Telegram-kenraaleista tullut sodan vuoksi tärkeämpiä Venäjälle vai maan johtajalle.
Diktaattori historian kirjoittajana
Medvedevin Telegramissaan jakamat kirjoitukset ovat olleet sellaisia, että hänen mielenterveyttäänkin on jo epäilty.
Mutta eivät hänelle kirjoitetut tekstit loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana siitä, mitä Venäjän diktaattori loihee erilaisissa esiintymisissään, kuten viime viikolla esitellessään jälleen kerran käsityksiään historiasta.
Kaikkea julkisuudessa näkyvää ei ole helppoa ymmärtää. Niin kuin vuodatusta Ukrainasta marraskuun alussa.
[Venäjän presidentti Putin (oik.) sekä pääministeri Medvedev viettivät urheilullista sunnuntaiaamua Putinin Sotšin asunnolla vuonna 2015.]
Medvedevin selitys antaa Ukrainaan hyökkäämiselle toiset kasvot. Tämä kuvailee Moskovan totuttua sotapropagandaa noudatellen ukrainalaisia venäläisten vihaajiksi ja Venäjän kielen ja uskonnon kieltäjiksi.
– Meitä vastaan käy osa kuolevaa maailmaa. Kyse on hulluista natsi-huumeaddikteista, heidän huumaamistaan ja pelottelemistaan ihmisistä ja lännen kennelin haukkuvien koirien laumasta, hän jatkaa.
Saatanaa vastaan käydessä ihmisiä kuolee. Seuraukset ovat järkyttäviä.
Naapurimaan infrastruktuuria tuhotaan mutta samalla rappeutuu myös Venäjä.
Kolumnisti Andrei Kolesnikov kirjoittaa The NewTimes- sivustolla matkustajaliikenteen vähentyneen Venäjällä useita prosentteja ja lääkärien sekä apteekkien työntekijöiden työnhakuilmoitusten nousseen jopa 46 prosenttia.
Bunkkeristaan yhä useammin noussut Vladimir Putin, 71, esittää samoja näkemyksiä välttämättömästä kehityksestä eri yleisöille.
Venäjän tuntijoiden Valdai-klubin tapaamisessa esille tullut toistui myös uskonnollisten johtajien ja historioitsijoiden tapaamisessa.
Politiikan tuntija Vladimir Pastuhov,59, muistuttaa, että Ukraina on Putinin mukaan alue, jota kontrolloi vihollinen. Aitojen ukrainalaisten ääntä ei enää kuulla.
Venäläiset ja ukrainalaiset ovat yhtä ja samaa kansaa: Putin on voimissaan tiedemiehenä, kuten Stalinkin oli aikoinaan. Hän käsittelee uskontoja ja historiaa korostaen kielen merkitystä.
Kremlin ongelma on sen kyvyttömyys ymmärtää Ukrainan kansallista olemassaoloa.
Putin korosti kansallisen yhtenäisyyden päivänä 4. marraskuuta, että Venäjä olisi joka tapauksessa tehnyt mitä tarvittiin. Myöhemmin sen mahdollisuudet olisivat vain olleet heikommat kuin helmikuussa aloitetun operaation jälkeen.
Kyse on tavasta osoittaa venäläisille, että heitä vastaan on hyökätty, vaikka mitään sellaista ei ole nähty.
– Hyökkäyksen väistämättömyys ja todellinen (tapahtumaton) hyökkäys ovat yksi ja sama asia, Pastuhov opastaa.
Diktaattorin mukaan Venäjän olisi huomattavasti huonommassa asemassa nyt, jos maa ei olisi aloittanut toimiaan Ukrainan uusnatseja vastaan.
Pastuhov arvioi, että Medvdevin puheet saatanasta Ukrainassa, voivat tarvittaessa käydä todisteena siitä, että tämä menetti henkisen tasapainonsa jo sodan kuluessa.
Medvedevin suhde arkkiviholliseksi nostettuun Yhdysvaltoihin on tietenkin omaa luokkaansa, koska hänet on opittu tuntemaan rakkaudestaan iPhoneaan ja amerikkalaisia lenkkareitaan kohtaan ja hänen poikansakin opiskeli maassa viimeiseen mahdollisuuteensa saakka.
[Medvedev Navalnyin ryhmän paljastuksissa ]
Kaikkea edellä kirjoitettua voisi pitää hauskana, jos kyse ei olisi ihmisten raakalaismaisesta tappamisesta – Ukrainan tuhoamisesta.
Rikkaat voivat joka tapauksessa säilyttää omaisuuksiaan. He ovat varautuneet pahimpaankin mahdolliseen. Monet hankkimalla myös toisen tai useamman maan kansalaisuuden.
[Kuvassa lista venäläisten miljardöörien omaisuuksista. 1. Andrei Melnitšenko 2. Gennadi Timtšenko 3. Pavel Durov. Sadasta rikkaimmasta 57 asuu ulkomailla; perheensä ovat muuttaneet muualle 68 miljardööriä. Ensimmäinen lippurivi kansalaisuus, toinen asuinmaa.]
Hajoamissodan viive
Kadyrovin ja Prigožinin sotilaat eivät ole Venäjän Ukrainaa vastaan käymässä sodassa samanlaisessa käänteentekevässä roolissa kuin nämä voisivat olla, jos maassa syystä tai toisesta ajauduttaisiin sisäiseen välien selvittelyyn.
– Muutama tuhat sotilasta voi olla ratkaiseva voima sisäisessä kahinoinnissa, sanoo Venäjän opposition äänenä nykyään tunnettu Mihail Hodorkovski, 59, Eho Moskvyn entisten toimittajien YouTube-kanavalla.
Viime aikoina rikollisten rintamalle värväämisestäkin tunnetun Prigožinin tavoitteena on luoda Venäjälle “kansanmiliisin” järjestelmä, jossa raja-alueilla työllistettäisiin miehiä, jotka olisivat valmiita tarttumaan lyhyessä ajassa aseisiin ja puolustamaan Venäjää.
Prigozinin ehdotus joukoista, jotka viettäisivät “viikon juoksuhaudoissa, kolme töissä” on vielä matkaa suuren taistelukykyisen varjoarmeijan luomiseksi, mutta pää on avattu.
– Jos omistat 100 ihmistä työllistävän pienen tehtaan, ja 50 heistä on aikuisia miehiä, silloin 25 prosentin tulisi palvella rintamalla ja loppujen jatkaa työtään. Se menisi niin, että yksi viikko vietetään juoksuhaudoissa ja kolme viikkoa kotona ja töissä, Prigožinin Konkorde-yhtiön tiedotteessa sanotaan.
Prigožinin merkitystä Venäjän poliittisen elämän hämmentäjänä voidaan tarkkailla myös sen kautta, miten hän suhtautuu Putinin kanssa jo vuosia töitä tehneisiin puolustusministeri Sergei Šoiguun, 66, ja Pietarin kaupunginjohtajaan Aleksandr Begloviin, 66. Liikemiehellä on molempia kohtaan vanhoja kaunoja.
Šoigua Prigožin on arvostellut siitä, että hänen mielestään armeija käyttää vanhentuneita menetelmiä. Sen sijaan hänen omat Wagner-palkkasotilaansa ovat heidän itsensä mielestä huipputehokas kokonaisuus.
[Wagner-talon avajaiset marraskuun alussa Pietarissa ]
Yhä mahtailevampi Wagner panee Šoigun ja kenraalit ajattelemaan myös sitä, että palkkasotilaat vain sotkevat asioita.
Rintamalta kuullut huonot uutiset, jopa 500 sotilaan kuolema, tukevat väitteitä, eikä rikollisten nostaminen hyökkäyksiin ole muutenkaan kaikkien mieleen.
Itsevarmuutta uhkuva Prigožin esiintyy kuvissa Venäjän sankarina. Hän ei näytä mitään merkkejä siitä, että hiljentäisi ääntään, johon on jo vuosia kuulunut kamppailua Putinin vanhaa tuttua kaupunginjohtaja Beglovia vastaan.
Tätä on syytetty milloin mistäkin laiminlyönneistä ja korruption suosimisesta. Prigožinin aseet ovat olleet raskaita: media ja suosittu musikantti Sergei Šnurov, 49, jolle Prigožinin väitetään maksaneen musiikkivideoista, joissa on arvosteltu kaupunginjohtajan kykyjä hoitaa jäteasioita.
Yksi Kremlin tuntevista Meduzan lähteistä on vakuuttunut siitä, että Prigožin kostaa Begloville tämän omien liiketoimien jarrutuksesta ja on päättänyt saada tämän eroamaan kuvernöörin tehtävästä.
Toinen lähde tarkentaa Meduzalle huomauttamalla, että Prigožin tuntee erittäin hyvin Venäjän poliittisen pelin säännöt ja ymmärtää, että hänen vaikutusvaltansa on kasvussa.
Toisaalta Beglovia pidetään yhtenä aluejohtajana – kuvernöörinä, jonka myönteinen suhde sotaan on Meduzan lähteiden mukaan lähentänyt tämän ja Kremlin valtiaan suhdetta.
Liikehdintä Beglovia vastaan kuvaa hyvin Venäjän tilaa. Silti on aikaista puhua laajasta jakautumisesta Venäjän eliitin sisällä.
Pietarin johdossa ei voi pysyä ilman Putinin tukea eikä kaupunginjohtajan syrjäyttäminen tule kysymykseen ainakaan niin kauan kuin yksi maan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä – Juri Kovaltšuk ,71, – tukee Beglovia.
Venäjän kriisin syvyyttä on mahdotonta arvioida. Sodan jälkeiset traumat purkautuvat varmasti väkivaltana. Satojen tuhansien menetettyjen elämien aiheuttamat vaikeudet kostautuvat.
Putinin entisen puheenkirjoittajan Abbas Galjamovin mukaan Kremlissä ei oltu yhtä epätoivoisia tulevaisuuden suhteen edes vuonna 2011 Bolotnajan mielenosoitusten aikana. Tuolloin väkijoukko nousi Moskovassa ja joillakin muillakin paikkakunnilla vastustamaan vaalien väärentämistä sekä Putinin ja Medvedevin sopimusta presidentin ja pääministerin tehtävien vaihtamisesta.
Samanlaista tilannetta,kontrollin kadottamista, jolloin Putinin armeija olisi paennut jättäen aseitaan ja tekniikkaa jälkeen ei ole aiemmin nähty, sanoo vuosia järjestelmän jäsenenä työskennellyt Galjamov.
Nykyisin Venäjän valtias on varautunut levottomuuksiin paremmin. Putinin entisen henkivartijan, Viktor Zolotovin, 68, johtama kansalliskaarti valvoo kutsuntatoimistoja, mutta armeijalla ja yksityisillä palkkasotilailla on sittenkin vain vähän jos ollenkaan yhteistä.
Putinin luottomiehinä voidaan edelleen pitää myös KGB:n kouluttamia kenraaleita: Nikolai Patruševia, 71, (vas) ja Aleksandr Bortnikovia, 70. Venäjän johdon iät kertovat koruttomasti siitä, että sodassa Ukrainassa on kyse myös eri sukupolvien kamppailusta.
Suomessa ei keskustella pakotteiden laajentamista oligarkkeihin, vaikuttajiin ja eteenkin heidän puolisoihinsa, aikuisiin lapsiin ja vanhempiin. Käytännössä tämä olisi tehokas vaikutusmuoto.
Sen sijaan puuhastellaan aika tavallisten venäläisten omistusten kanssa. Niiden osalta rahanpesun tiukempi valvonta olisi järkevä toimintatapa. Voi kysyä kuka tästä hyötyy, toki rahanpesun estäminen iskisi Kremliä lähellä oleviin suomalaisiin. IS ja HS muuten eivät ihmettele vieläkään kuinka suomalainen nuorehko some-julkkis on saanut varallisuutta, jolla voi ostaa jääkiekkojoukkueen.