Venäjä valheen takana

Sodan vuoksi itketään paljon: uutiskuvat ovat lohduttomia. Ainoa minkä osaan sanoa varmaksi on se, että huonompaa on luvassa.

Venäjän parlamentin alahuoneen, duuman puheenjohtajan mielestä monet eivät osaa suhtautua “rauhanturvaamisen erityistehtävään” sen vaatimalla kunnioituksella. Vjatseslav Volodinin tulilinjalle ovat joutuneet myös toimittajat ja taiteilijat.

Mielipiteitä Kremlin piikkiin mittaavan VTsIOM -tutkimuslaitoksen mukaan Ukrainan operaatiota tukee 68 prosenttia haastatelluista, 22 prosenttia vastaa – ei, ja 10 prosentin on vaikea vastata kysymykseen.

Moskovski Komsomolets -lehden kolumnisti Aleksandr Minkin laskeskelee, että venäjäläisistä äänestysikäisistä on siis pettureita 23,7 miljoonaa. Mitä heille pitäisi tehdä? Erottaa töistä, pidättää vai teloittaa?

**

Professori Tomi Huttusen essee Helsingin Sanomissa avaa hyvin kulttuuriväen suhdetta Venäjän johdon valitsemaan linjaan, jossa kummalliset rinnastukset ja kieli saa enemmän tilaa.

Suomessakin usein vieraillut runoilija Lev Rubinstein kirjoittaa: “Venäläiset ovat aina jakautuneet kahteen epätasaiseen leiriin.

Yhdet – se ikuinen vähemmistö – ovat kutsuneet roistoja roistoiksi, pelkureita pelkureiksi, typeryyttä typeryydeksi ja fasismia fasismiksi.

Toiset – se ikuinen enemmistö – turvautuvat viralliseen retoriikkaan, jossa roistoja kutsutaan patriooteiksi, pelkureita olosuhteiden uhreiksi ja kansojen vapauspyrkimyksiä ja avoimuutta natsismiksi.

Ja tämä sota, lingvistinen sota, sota sanojen ja käsitteiden merkityksistä, on se varsinainen ja päättymätön kansalaissota Venäjällä.“

Elämme George Orwellin kuvaamassa uuskielen maailmassa.

**

Googlen haut Venäjällä: mitä maksaa Yhdysvaltojen dollari ja kuinka monta kuollutta Ukrainassa.

**

Kuolleet ovat sankareita, jotka hävitetään siirrettävissä krematorioissa.

**

Venäjän propaganda ydintä on se, että uutisissa voidaan näyttää, kuinka ihmiset ovat hädissään Itä-Ukrainassa.

He puolustautuivat ukrainalaisilta natseilta.

Kun Venäjä aloitti kahdeksan vuotta sitten Luhanskin ja Donetskin läänien miehityshallinnon tukemisen, sen tavoitteet tuntuivat olevan vain Ukrainan painostamisessa. Tänään väitetään Ukrainan aiheuttaneet käytännössä Venäjään tukeutuneilla alueilla kansanmurhan ja ovat havittelemassa lopulliseen ratkaisuunsa myös ydinasetta.

Sodan myötä näiden tunnustamiensa alueiden hädästä kertomisen avulla ei enää painosteta Ukrainan johtoa vaan aivopestään venäjäläistä televisiota katsovaa yleisöä.

Venäjän valtakunnallisen ja valtiojohtoisen television katsominen vaatii luonnetta.

Työkseenkin televisiota on raskasta katsoa saati sitten tutkia ja analysoida vuodesta toiseen.

Toimittaja Outi Salovaara kirjoitti siitä, miten mediatutkija Irina Grigor todisti sen, kuinka mielikuvaa ukrainalaisista on muokattu Venäjän valtiontelevisiossa – veljeskansasta – aggressiivisiksi fasisteiksi.

Salovaara on lukenut Grigorin väitöskirjan, ja tunnistaa tutkimuksen ytimen strategisen narratiivin käsitetteen.

”Esimerkiksi propaganda- tai informaatiosota-käsitteet eivät yhtä hyvin kuvaa Venäjän hallinnon rakentamaa ja valtion median välittämää tapaa selittää ja puolustaa Venäjän toimia Ukrainassa ja Syyriassa.”

“Ihmisen ajattelun, havaintojen ja moraalisten valintojen taustalla on aina narratiivi eli kertomus, joka auttaa jäsentämään maailmaa ja löytämään logiikkaa kaoottisesta informaatiotulvasta.

Narratiivien on vastattava yleisön arvoja, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kollektiiviset narratiivit ovat erityisen käyttökelpoisia monimutkaisissa ja vaikeatulkintaisissa tilanteissa, joita on vaikea selittää pelkän logiikan tai faktojen avulla.”

Kiovan tv-tornia vastaan hyökättiin tiistaina illansuussa

Kaltaiseni kokeneen media-alan ammattilaisen mielestä vasta erilaisista lähteistä saatua tietoa kannattaa kertoa eteenpäin.

Tämä ei enää nykyään pidä paikkaansa senkään vertaa mitä vielä muutama vuosikymmen sitten, jolloin erimieltä olevat oli helpompaa tunnistaa.

Enää en suosittele seuraamaan mitään tiedotusvälinettä, joka on ryvettynyt jossain vääristellyn tiedon levittämisissä.

En kannusta edes sosiaalisessa mediassa pitämään seurattavien joukossa henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat livenneet hyvistä tavoista, ryhtyneet maalittamaan ihmisiä tai valehtelevat tietoisesti tai hölmöyttään.

Erityisen tarkkana on oltava sotaa käsittelevissä uutisissa.

Venäjän uutisten seuraaminen on edelleen mahdollista niistä samoista julkaisuista kuin 30 vuotta sittenkin.

Neuvostoliiton vedellessä viimeisiä perustetiin muun muassa radioasema Eho Moskvy. Muutamaa vuotta myöhemmin aloitti Novaja Gazeta, jonka päätoimittaja Dmitri Muratov sai vuonna 2021 Nobelin rauhanpalkinnon.

Eho Moskvyn perustivat maan yleisradion ranskankielisen ulkomaanpalvelun toimittajat, englanninkieliset alkoivat julkaista uutisia uutistoimisto Interfaxissa.

**

Viime päivinä Eho Moskvy on kertonut aamuohjelmassaan tapahtumista tähän tapaan:

**

Venäjällä itsevaltiaalle on varmasti yritetty kertoa sodan seurauksista. Niin talouden kuin sotilaiden näkemyksiä, arvioi taloustutkija Jevgeni Gontmaher Eho Moskvyssa. Mutta tämä tekee kaikki päätökset yksin.

Ohjelman juontaja Maksim Kurnikov kertoi, ettei presidentin tiedottajan tilaisuudessa ole enää saanut esittä kysymyksiä, eikä Dmitri Peskov osaa vastata kysymykseen siitä, mitä tarkoittaa Ukrainan siivoaminen natseista ja maan aseistariisunta.

**

Monia toimituksia pidettiin hulluina, kun ne ilmoittivat Venäjän haluavan sotaa. Ukrainalainen media-ammattilainen Vitali Portnikov sanoo puhuneensa jopa ydinaseen käyttämisestä Kiovassa. Älytön kauheus voi olla pian totta.

**

Putinin tukija, politiikan tutkija Sergei Markov sanoo, että Ukrainassa Kiovan propaganda on valehtelua: yhtään sanaa ei pitäisi uskoa. Ydinaseesta kaikki ovat järkyttyneitä.

Ukrainassa on käynnissä operaatio, jota toteutetaan vaikeissa olosuhteissa, mutta emme pommita kaupunkeja. Uusnatsit ja ulkomaisten tukemat ovat erityiskohteena. Markov muistuttaa, ettei tehdä kuten USA Irakissa. Tulitaukoneuvottelut terroristien kanssa eivät etene.

Heidät pitää vaan tunkea vessanreikään, Markov tiivisti kuten isäntänsä tšetšeeneistä vuonna 2000.

**

Ukrainassa on käynnissä sota. Ei erikoisoperaatio kuten Venäjällä. Vihollinen on Venäjä. De-natsifiointi osoittaa, että itsevaltias pyrkii tuhoamaan osa ukrainalaisista.

Käytännössä Putin on  julistanut kansanmurhan. Venäläisiltä sotilailta on viety puhelimet, joten näiden näkemyksiä ei voida kotimaassa kuulla. Haastateltavana Fjodor Venislavski Ukrainan edustaja perustuslaki tuomioistuimessa