Venäjäkin varautuu vasemmistoon

Pietarin kolossaalisissa lähiöissä ihmisten elämää seuraa Katutason tarkkailija. Paikallisen TKT-TV:n kaapelitelevision ohjelmasta on tullut suosittu läheisten aihevalintojensa vuoksi. Kritiikki on suunnattu kaupungin päättäviä virkamiehiä vastaan, mutta muotoiltu siten, että toimituksen tiukan näkemyksen esittää sarkastinen studiokolumnisti.

Kanavan ohjelmassa Näin ei voi elää juontaja on puettu mieheksi, joka kiertää vanhan matkalaukkunsa kanssa koettaen löytää asunnon. Mutta sellaista paikkaa hän ei löydä, vaan tukun ongelmia ja vaikeuksia.

Miljoonakaupungin ohjelma palkittiin vastikään valtakunnallisessa aluejournalistien tapaamisessa, jossa presidentti Vladimir Putinkin on yleensä vastaillut näytösluonteisesti kysymyksiin.

Uutispäätoimittaja Vitali Lukashov on ollut tehtävässään vasta reilut kaksi viikkoa, mutta on tehnyt jo linjauksia toimitukselle. Oppinsa, kuten edeltäjäkin, Lukashov on saanut valtakunnallisella Rossija-kanavalta.

Valtakunnallisella medialla on sille asetut tavoitteet. Paikalliselle, olkoonkin että laajan yleisön perinteisesti televisiosta yhtä hyvin kuin internetissä saavalle yhtiölle, rajoitukset ja velvoitteet ovat toisenlaisia.

Kertoessaan uutiskriteereistä suomalaiselle toimittajaryhmälle Lukashov innostuu. Mukaan ajankohtaislähetykseen pääsee konkreettisia arkipäivän tapahtumia – niiden kertomisessa auttaa ironia. Emme kiistä, että aiheet ovat pieniä ja paikallisia: leikkikentät, jopa roskalaatikot.

Aiheita löytyy paljon sosiaalisesta mediasta. Katsojat soittavat toimitukseen – niin järkevät kuin vähemmän järkevät. Usein valittamisen kohteena ovat kaupungin viranomaiset.

Uutistoimituksen arki kertoo saman, jonka kaikki yhteiskunnallisesta kehityksestä kiinnostuneet tietävät jo muutenkin. Politiikan nykyversioissa sosiaalisen median merkitys on valtava. Ilmiöt kantavat ja tunneperäiset valinnat – omat ja suuren yleisön, ovat poliittisen suosion tärkein polttoaine.

**

Venäjän sisäpolitiikka saattaa tuntua jähmettyneeltä, mutta kaikesta mediassa kuluneiden viikkojen aikana kirjoitetusta ja puhutusta voi päätellä, että pinnan alla paitsi kuohuu myös tiedetään hyvin missä mennään.

Sosiaalinen media on osaltaan vaikuttanut siihen, että kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä arvostellaan joka puolella.

Venäjää seuraava ei ole voinut sivuuttaa viime aikoina vellonutta keskustelua, jossa on jälleen mietitty sitä, pitäisikö maan pääministeri vaihtaa. Venäjällä hallituksen johtajalla on enemmän kuin muodollinen tehtävä, mutta silti Dmitri Medvedevin arvo vaikuttaa olevan lähinnä toimia jonkinlaisena puskurina ja valtakoneiston aseman kaiken kattavana kruununa toimivan Putinin työrukkasen valtapuolue Yhtenäisen Venäjän johtajana.

Demedvedisaatio on yksi ilmiö tilanteesta, jossa ollaan kun maasta puuttuu parlamentarismi ja demokratian työvälineitä.

Demokratisoitumisen teeskentely toimii johonkin rajaan saakka. Politiikan tutkija Stanislav Belkovski sanoo ”Make Putin great again” otsikoidussa Snob-sivuston jutussa, että mahdollisia seuraajia Medvedeville on useita. Medvedeviin eroa haluaa Levada-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan jo 45 prosenttia haastatelluista. Kyse on maineen tuhoutumisesta useissa valtiojohdon vähättelemissä nettiskandaaleissa.

Niinpä mediassa arvellaan, että poliitikot kilpailevat johtoasemista oppositiokuviossa, jotta he pystyisivät vaikuttamaan vallanvaihdon prosessiin, kun se käynnistyy.

Kilpailua on mediassa, sosiaalisessa verkossa, kaduilla. Valtiovalta on toistaiseksi tyytyväinen, että maan olemattoman opposition yhdistäjäksi noussut Aleksei Navalnyi ohitti lauantaina 29. päivä huhtikuuta järjestetyt ”jo riittää” –mielenosoitukset.

Mielenilmaisujen järjestäjät ovat puolestaan syystä pettyneitä. Tällä kertaa kovin laimeaksi jäänyttä mielenosoitusaaltoa on puitu sosiaalisessa mediassa ja Avoin Venäjä –organisaation puuhaajat ovat muistuttaneet, että ”Kreml on vielä voimissaan! On taisteltava yhdessä, muuten jätämme historiallisen mahdollisuuden käyttämättä!”

Kyse ei ole vain valtiovallan onnistumisesta pelottelussa ja ihmisten pidätyksissä vaan siitä, ettei ilman johtajaa ja kunnollista tiedotusta onnistuta tavoittamaan kriittistä massaa.

[Viime lauantain mielenosoituksista ja tapahtumien taustalla toimivasta Avoin Venäjä-organisaatiosta voi lukea kattavasti Pekka Hakalan kirjoituksesta ja uutistoimisto Reutersin raportista. ]

**

Kovin kepein perustein mielenosoituksiin ei Venäjällä voida lähteä mutta nyt koetaan ajan olevan kypsän, koska vallanvaihto vaalien perusteella ei ole mahdollista.

Duuman ulkopuolinen oppositio tietää sen, että politiikan harjoittaminen tällaisessa vaikeassa kuviossa, jossa vallanvaihdon tapa on käsittämätön, mutta tarve siihen vaihtoon kasvaa päivä päivältä, jossa sanan ”vallankumous” lausuminen voi johtaa rikossyytteeseen, on sekä vaikeata että myös hyvin vaarallista.

Venäjällä on pohdittu paljon uutta poliittista tilannetta ennen muuta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin valinnan jälkeen. Kun Kremlin uuden ajatuspajan ensimmäisten kuukausien työtä esiteltiin painottui se siihen, että tänään mietitään sitä, ketkä maata mahdollisesti johtavat kymmenen vuoden kuluttua. Johtajia tarvitaan niin politiikkaan kuin yrityselämään. Osan oppia on aina saatu ulkomailta.

Putinin lähipiirissä on otettu käyttöön iskulause 70×70. Tavoitteena on saada vuoden 2018 presidentin vaaleissa 70 prosenttia äänistä, jotka antavat 70 prosenttia äänioikeutetuista. Monet epäilevät, ettei moiseen voida päästä edes antamalla koko joukon kuolleita äänestää Putinin puolesta.

**

Yhdysvalloissa presidentti Trump väittää, että media on liittoutunut kansaa vastaan. Venäjällä maan johto on joutunut sen tosiasian eteen, että varsinkin nuoret ovat olleet valtiota johtavan eliitin mielestä alttiita käyttämään korruptionvastaista mielialaa väärin kansakuntaa vastaan.

Venäjän johdon omat toimet korruption kitkemiseksi kun ovat osoittautuneet Pandoran lippaaksi. Vielä muuta vuosi sitten Putin totesi, että jo Pietari Suuri oli saanut opetuksen jonka mukaan korruption täydellinen kitkeminen tarkoittaisi, ettei hallitsijalla olisi enää ketään rinnallaan.

Venäjällä, ihan niin kuin muuallakin, protestien pontimena ja ihmisiä yhdistävänä tekijänä ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aatteet, taistelu elämän standardien hävittämistä vastaan, jota kutsutaan nykyään korruptioksi, ja vastenmielisyys valtaapitävien näyttävää ja häpeämätöntä ylellisyyttä kohtaan.

Jokainen koettaa käyttää julkisuutta edukseen. Venäjän parlamentin alahuoneessa on päätetty tehostaa tiedon välittämistä sosiaalisessa mediassa. Äänestäjät ovat siirtyneet nettiin ja edustajat pyrkivät omien sivustojensa kautta vaikuttamaan. Television merkitys tiedonlähteenä vähenee.

”Kyselyn mukaan yli 55 % äänestäjistämme hankkivat kaiken tietonsa internetin eivätkä virallisten tiedotusvälineiden kautta, Niinpä on päätetty perustaa järjestelmä, joka toimii interaktiivisesti internetissä. Sen on määrä saattaa äänestäjien tietoon lainvalmisteluprojektimme ja kaikki muu työmme”, kertoi luotavaa järjestelmää lähellä olevan julkaisun edustaja Izvestija-lehdelle.

Hankkeen valmistelussa olleen tutkimusjohtaja Aleksandr Požalovin mukaan käyttäjät pyrkivät tekemään tilistä sähköisen eteisen tai odotushuoneen, ja siksi on mahdollista ennustaa, että siitä tulee enemmän tai vähemmän interaktiivinen.

Parlamentin alahuoneen duuman tiedotuksen uudistava hanke luottaa siihen, että se hyödyttää kaikkia. Kansanedustajille kehitettävää alustaa on loogista käyttää vaikkapa keräämään käyttäjien mielipiteitä ja ehdotuksia. Virallisen tilin myötä voi järjestää interaktiivisia äänestyksiä sosiaalisessa mediassa.

Internetkysely ei toki ole täysin kattava, mutta antaa kyllä osviittaa sosiaalisen verkon poliittisimman käyttäjäjoukon mielialoista ja on omiaan lisäämään kiinnostusta duuman työhön.

**

Venäjälläkin todennäköisesti seuraava protestiaalto hyödyttää niin sanottua perinteistä vasemmistoa, mutta laajemmin ajatellen kyse ei ole puoluepoliittisesta jaosta.

 

Venäjällä tämä ilmiö on todistettu viime viikkojen aikana useaan otteeseen. Hajanainen oppositio on kuitenkin helppoa pitää kurissa, ja ainakin toistaiseksi itsestään selvä johtaja puuttuu.

Alueille on luvassa epävarmuutta. Mielenosoittajat ovat jo vihaisia – ei vain vaaleja, vaan myös Putinin nimittämiä hallitsijoita kohtaan.

Kaiken kaikkiaan vasemmiston piirissä on selvää, että moni 26. maaliskuuta protesteihin osallistunut ei kannata Navalnyia, mutta heidän energiansa voi suunnata muualle, vahvistamaan sosiaalista haastetta ja kehittämään paikallishallintoa.

Irkutskissa oli tästä hyvä esimerkki. Siellä anarkistit ovat jo pitkään kehitelleet ”solidaarisuusverkkoa”, joka antaa lainoja palkkakuluihin varainkeruumenetelmin. He osallistuivat aktiivisesti paikallisen ”eri mieltä olevien neuvoston” toimintaan, vaikka kaikki päättyikin pidätyksiin.

Siperiassa haastateltu aktivisti sanoo, että vallankumous on Venäjällä mahdollinen, koska vaaleissa valtaa ei kukaan anna pois.

”Mutta suhteellisen veretön vallankumous on mahdollinen, kuten se oli vuonna 1991 Itä-Euroopassa ja meillä,” kertoo Vladimir Mahlatšev.

Hänen mielestään Venäjä teki vuonna 1991 saman virheen kuin Ukrainakin vielä Euromaidanin jälkeen kieltäytymällä lustraatiosta. Vanhan eliitin väistyminen – lustraatio ministeriöissä, aluehallinnossa kuvernöörien parissa, kenraalikunnassa ja poliisissa tarvitaan, aktivisti sanoo.

**

Jotkut ilmiöt kertautuvat käsittämättömällä tavalla. Populaarikulttuurista esimerkkejä on helpompi löytää kuin politiikasta, mutta nykyisin vaikuttaa siltä, että nuoria houkuttelemaan onnistuvilla on tilaisuutensa, kuten populisteilla.

Venäjän suosituimpiin ska-rockin lähettiläisiin lukeutuvan Leningrad-yhtyeen menestys Youtubessa kertoo mainiosti sen, miten suosio kasvaa potenssiin muutamissa tunneissa. Vapun aattona sunnuntaina oli 27. päivä huhtikuuta julkaistua videota katsottu reilusti yli neljä miljoonaa latausta. Blogin ilmestyessä luku on jo reilusti yli 7 miljoonaa latausta.

[Video ja tarina ovat hyviä. Suositan Leningradin Ecstasyn katsomista vaikka venäjää ei osaisikaan.]

Musiikkivideossa on myös mielenkiintoinen yksityiskohta. Tarkkaavaisimmat huomasivat, että mukana on Navalnyin mainos. Yhdellä videon hahmoista on Navalnyin vaalilogo salkussaan.  

**