10 kysymystä: Meidän Festivaali

Tapahtuman pitää olla taikuutta. Jotain sellaista, joka tuntuu myöhemmin oudolta unelta ja epätodelliselta kaukokaipuun kohteelta. Tuusulanjärven sibeliaanisissa satumetsissä kesäisin järjestettävä Meidän Festivaali kuuluu tähän kategoriaan. Nyt tapahtuma laajenee myös kaupunkiin ottaen haltuunsa Kansallisteatterin tulevana viikonloppuna. Meidän Festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto kertoo mitä, miten ja miksi.

1. Mikä on Meidän Festivaali?

Meidän Festivaali on notkea parikymppinen kamaritaidetapahtuma. Kotikenttä on Tuusulanjärven ympäristössä, mutta nyt rönsyillään.

2. Minkälaista musiikkia tapahtumassa kuullaan ja miksi?

Itse festivaalilla, horsmien puhjetessa kukkaan, koetaan aika leveä kattaus kamarimusiikkia ja muutakin kamariin mahtuvaa taidetta ilman genreluokittelua. Meillä jazzarin tai nykytanssijan euro on tasan euro. Meidän Festivaali kasataan aina teemavetoisesti, ja suunnittelun mennessä 100% putkeen koskettaa teema kaikkien esityksien sisältöä. Teemoja ovat viime vuosina olleet esimerkiksi Auttakaa, jolloin teimme yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa ja Eri Konsertti, jonka puitteissa yritimme järjestää pelkästään poikkeuksellisen muotoisia tilaisuuksia. Kesän 2016 teema on Vaiheessa, ja haemme mielenkiintoisia kehitysvaiheita pitkin taiteenlajien karttaa. Kyseessä saattaa olla vaikka Beethovenin kehitys jousikvartettosäveltäjänä Haydnin jäljiltä romantiikkaan, tai kuolleen jäniksen maatuminen.

3. Miten ja miksi Meidän festivaali laajenee nyt Kansallisteatteriin?

Olen ollut Kansiksessa duunissa Tabu-näytelmän musiikkivastaavana, ja olen vaikuttunut talon ja sen johdon tavasta ottaa ulkopuoliset osaksi leikkiä. Kansallisteatterissa leijuu keskeinen osa suomalaisen esittävän taiteen historiaa. Mika Myllyaho puhui Tabun enskarijuhlissa Kansiksesta taiteilijoiden turvatalona, ja otin sen eräänlaisena kutsuna.

4. Miten Kansallisteatterin tapahtuman esiintyjät ja ohjelmisto on valittu?

Gabriel Kahanen Suomen-debyytin järjestäminen oli ensimmäinen rakennuspalikka. Mietimme hänen teoksistaan sopivaa kattausta, päätimme pomoni Johanna Råmanin kanssa tapahtuman mittakaavan ja aloimme täyttää slotteja esityksillä, josta löytyisi sopivia yhtymäkohtia ja sopivaa kontrastia Gabrielin juttuihin. Gabrielin teokset ovat usein sidoksissa paikkoihin, kuten koko The Ambassador -levy, jonka kaikki biisit ovat sidottuja tärkeisiin osoitteisiin Los Angelesissa, tai sitten ymmärryksen ylittäviin tapahtumiin, kuten The Fiction Issue, joka käsittelee kollektiivista traumaa nimeltä 9/11. Kansallisteatteri on loistava paikka esittää “paikan muistiin” tukeutuvaa musiikkia, koska siellä on niin monenmoista kummitusta ja The Fiction Issue taas keskustelee hienosti Vietnamin sodasta käyttövoimansa saaneen George Crumbin Black Angels -teoksen kanssa. Ja niin edelleen.

5. Mikä merkitys genreillä on musiikissa on mielestäsi nykyään? Onko se muuttunut viime aikoina tai muuttumassa parhaillaan?

Tämä asia ei ihan mahdu lyhyeen juttuun, mutta lienee turvallista sanoa, että merkitys on muuttunut, muuttuu koko ajan, ja että genrejen merkitys on paikoin korostunut, paikoin kadonnut. Työskentelen enimmäkseen konserttimusiikkia järjestävien organisaatioiden kanssa, ja näköalat ovat selvästi avartuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Toisaalta taas olen ehkä menossa Hong Kongiin yksityisellä fyrkalla pyöriville festareille, eikä sinne saa tuoda ainuttakaan elävän säveltäjän teosta. Pelkkä klassinen kantaohjelmisto passaa, muuten kuulemma menee rahahanat kiinni. Oscar-gaalaan piti saada Dave Grohl soittamaan, mutta Pulitzer-palkitun David Langin tai Anohnin Oscar-ehdokkaina olleita biisejä ei otettu mukaan. Lady Gaga kyllä kelpasi. Suomessa taas Emma-gaalan tv-dramaturgia kestää vaikka jonkun random kansainvälisen aktin promoamisen, mutta jazzia, kansanmusiikkia, lastenmusiikkia tai klassista ei ehdi koskaan palkita siinä televisiolähetyksessä. Perseestä, mutta oletan, että noin 30 vuoden kuluttua noita systeemejä kannattelevat tyypit jäävät eläkkeelle ja tilanne kohenee.

6. Nimeä jokin musiikillinen teos tai artisti, joka inspiroi sinua juuri nyt.

Béla Bartókin soolosonaatti viululle. Long story.

7. Kerrot, että Kansallisteatterissa loiskuu “vuorovaikutuksen mehu”. Jos sinun pitäisi ilmentää kyseistä nestettä drinkin muodossa, mitä siihen tulisi?

Vuorovaikutuksen mehu ei ehkä olisi drinkki, vaan enemmänkin liukaste. Ehkä jostain lakritsinmakuisesta syötävästä liukuvoiteesta, Baileysistä ja kossusta voisi rakentaa modatun mummontohvelin.

8. Minkälaisen tunnelman haluaisit taiteellisena johtajana luoda tulevaan tapahtumaan?

Sellaisen, jossa yleisö kokee avoimesti ja rennosti, ja esiintyjät vetävät vapautuneesti ilman turhaa puristusta. Paljon kontaktia yli lavan reunan ja hyvät tanssit yhtenä perheenä Lavaklubilla illan päätteeksi.

9. Kenet haluaisit erityisesti kutsua tapahtumaanne ja miksi?

Ihmisiä, joilta puuttuu tällä hetkellä kipinä. Tuolla on monenlaista tulta tarjolla.

10. Mikä esityksistä sopisi mielestäsi erityisen hyvin ns. “ensikertalaiselle”? Miksi juuri se?

Black Angels -kvartetto. Se on täysin kompromissitonta, arvaamattomuudessaan ja protestissaan pelottavaa turmuutusta täydellisillä mittasuhteilla. Sopii sekä ensikertalaisille että kokeneille eräjormille.

Meidän Festivaali + Kansallisteatteri
11.-12.3.2016
Taiteellisena johtajana Pekka Kuusisto
Koko ohjelma osoitteessa: www.ourfestival.fi/ohjelma
Tapahtuma Facebookissa

kuva: Kaapo Kamu