3 levyä juuri nyt: Dirty Projectors, Ryan Adams, Bing & Ruth
Tällä kertaa levypoiminnoissa kaksi erolevyä ja jylhä ambient-pläjäys.
Dirty Projectors: Dirty Projectors
(Domino)
Dirty Projectors on ollut omalla arvoasteikollani jo vuosia eräs hienoimmista indie-rockin uudistajista. Tuoreella levyllään nokkamies Dave Longstreth käsittelee eroaan yhtyeessä vahvasti vaikuttaneesta Amber Coffmanista sekä rikkoutuneen parisuhteen että hajonneen työyhteisön kannalta. Teema kantaa vahvana läpi levyn ja saa monia sävyjä yhdeksän kappaleen aikana. Levy tavoittaa varsinkin hauraimmillaan jotain hyvin olennaista, esimerkiksi vähäeleisessä loistobiisissä Little Bubble. Rönsyilevä elektroninen äänimaailma vaatii totuttelua, mutta toisaalta Dirty Projectorsia aiemmin kuunnelleet osasivatkin odottaa yhtyeelle tyypillisen mittavaa soonista loikkaa albumista toiseen siirryttäessä. Tällä kertaa Longstreth on saanut avukseen mm. hiljattain Helsingissäkin vierailleen Tyondai Braxtonin. Väkevä albumi, joka kasvanee vielä paljon kuuntelukertojen myötä. Kaunis “savunvärinen” tuplavinyylipainos kansivihkoineen tukee elämystä mainiosti.
Ryan Adams: Prisoner
(Pax Americana / Blue Note)
Ryan Adamsin uusi levy alkaa mahtavasti. Urut hiipivät hissukseen kuulokuvan pohjaksi ja yhtäkkiä täysin puun takaa päin pläsiä pamahtaa Adamsin omien sanojen mukaan “AC/DC-henkinen” kitaraisku, jonka jälkimainingeissa uidaan suoraan sisään levyn kantavaan eroteemaan: “I’ve been thinking about you baby, you’ve been on my mind.” Prisoner on Adamsin ja laulaja-näyttelijä Mandy Mooren kariutuneen parisuhteen jälkipyykki, ja avausraita Do You Still Love Me? on sen uljain ilmentymä. Levyt parhaimmat hetket ovat muutenkin täyttä timanttia. Anything I Say to You Now, Breakdown, To Be Without You ja Shiver and Shake kuuluvat tähän joukkoon. Bruce Springsteenin musiikillinen vaikutus on levyllä käsinkosketeltavissa ja kappalemateriaalin epätasaisuuden ohella meiningin hieman liiallinen “brusahtaminen” vaivaakin albumia ajoittain. Tästäkin huolimatta vahva suositus, ja myös keikkavinkki: Ryan Adams esiintyy elokuussa Flow’ssa.
Bing & Ruth: No Home of the Mind
(4AD)
Bing & Ruth eli tuottaja-säveltäjä David Moore tarjoilee uutukaisellaan komeaa elektroakustista äänimaisemaa. Pianon ja tummasävyisten jousisovitusten yhdistelmä kuuluu samaan henkiseen viitekehykseen kuin vaikkapa suursuosion saavuttaneen Nils Frahmin musiikki, joskin Bing & Ruth on omaa korvaani miellyttävällä tavalla monitasoisempi ja synkempi. Hitaasti aukeavat sävellykset pulppuavat sydäntalven lohdutonta lumipyryä, mutta päätöskappale What Ash It Flow Up kaikuu etäisesti jo kevään toivoa. Tai näin ainakin kuvittelen.