Flow Festival top 5

Kevät 2004. Olen opiskelijavaihdossa Hampurissa. Saan Suomesta viestin, jonka mukaan brittiräppäri Ty, soul-laulaja Marlena Shaw, DJ-kollektiivi Jazzanova ynnä muut esiintyvät Helsingissä “jollain uudella festivaalilla, Nuspirit Helsinki Festival tai joku tollane”. Se kuulosti käsittämättömältä. Olin tottunut siihen, että suomifestareilla pitää kahlata läpi tuntikausien perushevikavalkadit saadakseen kuunnella omia suosikkejaan – jos joku niitä uskalsi buukata. Yhtäkkiä tämä uusi tapahtuma valoi peruskivensä rakastamani epämääräisesti määriteltävän “rytmimusiikin” ympärille. Ymmärsin, että jotain uutta oli syntymässä ja ostin lipun heti kun se oli mahdollista.

Flow04 oli hieno elämys, mutta jälkikäteen ajateltuna en tietenkään silloin ymmärtänyt, miten määrittävä tekijä kyseisestä tapahtumassa tulisi sekä omassa elämässäni että koko Suomen musiikkiskenessä. Flow aloitti uuden aallon festariaikakauden. Nykyään kaikki muutkin panostavat tarjoiluihin ja alueen viihtyvyyteen.

Yllättävien, mutta loogisten sattumuksien kautta sain mahdollisuuden olla mukana tekemässä Flow’ta useissa eri rooleissa vuosina 2008-14. Näin näkemyksellisen ydinporukan kasvattavan Flow’n intiimistä klubifestarista Suomen halutuimmaksi tapahtumabrändiksi. Sain kokea aamuseitsemään venyvien ohjelmajulkistusaattojen uupumuksen ja täydellisesti menneen festariviikonlopun sunnuntai-illan nostatuksen. Festivaalityö on kaikkia ääripäitä laimentamattomana – erittäin raskasta ja todella antoisaa. Kokemuksen jälkeen on helppo todeta, että arvostan suuresti tapahtumajärjestäjiä, niin huikeisiin mittasuhteisiin paisuneessa nyky-Flow’ssa kuin muuallakin.

Kasvaessaan Flow’sta on tullut helposti vähäteltävä, mutta mielestäni vielä helpommin rakastettava. Panostus suurempiin headlinereihin ei ole tapahtunut ohjelman syvyyden kustannuksella. Helsinkiin tullaan elokuussa kaukaa ulkomailta Flow’n takia ja syystäkin. Harva tapahtuma yhdistää maailmanlaajuisesti helpon lähestyttävyyden, ajan hermolla olemisen, historian tuntemuksen ja vanhan kunnon “hyvän meiningin” yhtä vaivattoman oloisesti. Design-anti ei ole päälleliimattua vaan oikeasti osa konseptia. Päävisionääri Tuomas Kallion ja muun tiimin ohjelmabuukkaukset pitävät sisällään harvinaislaatuisen osuvasti valitun spektrin huomionarvoista musiikkia stadionluokan popista mikroskooppiseen avantgardeen. Ja mikä parasta, kaikki on kenen tahansa festivaalivieraan löydettävissä.

Viikonloppuna koetaan jälleen kerran hyvin todennäköisesti paras Flow tähän asti. Minulle Flow’n seuraaminen alusta asti sekä yleisön että tekijän näkökulmasta on opettanut kenties olennaisimpana asiana sen, että oikeasti innovatiivinen tapahtuma on jatkuvasti elävä taideteos. Sen on pakko olla aina paras tähänastisista ja rima nousee koko ajan. Nostalgian aika on vasta viimeisen festarin jälkeen.

Ai mitäkö odotan itse eniten tältä vuodelta? No, esimerkiksi näitä esityksiä:

1) ANOHNI: Hopelessness
Antony Hegartyn ja supertuottajakaksikko Oneohtrix Point Neverin sekä Hudson Mohawken poliittisesti kantaaottava eepos tuntui aluksi kylmältä ja etäiseltä. Sen jälkeen 4 Degreesin kivitalon kokoinen biitti, Drone Bomb Men julistuksellisuus ja Marrow‘n kuiskutteleva imu ovat vieneet mennessään. Olen valmis.

2) Ata Kak
Flow’ssa parasta on täydellisesti kohdilleen osuvat tunnelmat esityksen ja kontekstin kohdatessa. Balloon 360 -lava on oma suosikkini venueista ja yleensä meininki huipentuu siellä loppuillasta afrikkalaisten musiikkien parissa, niin nytkin. Aiemman Flow-vieras Awesome Tapes From African tallista löytyvä Ata Kak saa mahdollisuuden olla tämän vuoden yllätystärppi.

3) Jeff Mills
Ennuste lupaa täydellistä myrskyn silmää myös teknomessias Jeff Millsin setille rustiikkisessa Voimalassa lauantaina viimeisessä slotissa. “Techno interests me.” 

4) olemisen sietämätön keveys
Toisinaan Flow’n suhteen puhutaan “valinnan vaikeudesta”, “ikävistä päällekkäisyyksistä” ja “festarisuorittamisesta, kun siellä on niin paljon nähtävää”. Ehdotan toista näkökulmaa: mene ihan minne tahansa. Normiperjantaina laatumusan etsiminen baarista toiseen hortoilemalla voi olla vaikeaa, Flow’ssa se on jopa niin helppoa, että sitä ei muista oikein kunnolla arvostaa. Sitä paitsi, tämän yleiskohdan alle saan ovelasti ujutettua monta muuten top 5 -listan ulkopuolelle jäävää olennaista suositusta kuten Kamasi Washington, Laraaji, Ian William Craig, Voices from the Lake, Jukka Eskola Soul Trio, Hercules & Love Affair, Teddy’s West Coasters, Thee Oh Sees, Myttys ja niin edelleen…

5) hengailu ja moikkailu
Flow’ssa näkee paljon tuttuja. Siis todella paljon. Jos tiiviiseen ohjelmaan jää mitään rakoja, aion käyttää sen hengaillen ja moikkaillen.

Flow Festival Helsingin Suvilahdessa 12.–14.8.
Lisätiedot ja koko ohjelma

ps. Käsittelen Flow’ta myös keskiviikkoillan NIVEXXX-ohjelmassani Radio Helsingissä klo 21 alkaen.

pps. Hyvä tapa tutustua festariantiin on kuunnella Flow’n kokoamaa Spotify-listaa.

Kuva: Jussi Hellsten