Le Guess Who? – kolme huutomerkkiä

Hollannissa asioita ei jätetä puolitiehen. Kun jotain on, sitä on erittäin paljon. Utrechtissa 10.–13.11. järjestetty kymmenes Le Guess Who? -festivaali ilmensi tätä eetosta hyvin. Festivaalin ohjelmistoon kuului neljän päivän aikana yhteensä noin 120 bändiä, pari leffaa, muutama kirppis, yksi alafestivaali ohjelman sisällä ja vielä ympäri kaupunkia levittäytynyt hollantilaisia kykyjä esitellyt toinen festari Le Mini Who?. Samaan aikaa Utrechtissa järjestettiin myös maailman suurimmat levymessut.

Tapahtuman pääpaikkana toimiva TivoliVredenburg on itsessään melkoinen megakompleksi ja sanalla sanoen “päräyttävin” musiikkivenue, jossa olen vieraillut. Helsinkiläinen voisi ymmärtää asian vaikka niin, että Kulttuuritalo, Tavastia, Kuudes linja ja Korjaamo laitettaisiin saman korkeuksiin nousevan katon alle ja heitettäisiin kaupan päälle vielä uskottava ravintola. Tivoli-keikkojen lisäksi oli vielä, kuinkas muutenkaan, kymmenkunta muuta esityspaikkaa ympäri kaupunkia.

Varsinainen musiikkiohjelmisto oli kuin erittäin hyvin kultivoitu levykokoelma, josta voi poimia tarkasti valikoiden tai summan mutikassa melkein mitä vaan klassikoista harvinaisuuksien kautta mielenkiintoisimpiin uutuuksiin. Le Guess Who? on festivaali, jossa jokaisella keikalla on oma merkityksensä – myös niillä, jotka eivät lunasta kaikkia odotuksia.

Ohessa poimintana kolme isoa onnistujaa tämän vuoden tapahtumasta, jonka taustat voit kerrata täältä.

Cate Le Bon
Walesista kotoisin oleva Cate Le Bon herätti mielenkiintoni Mug Museum -albumillaan vuonna 2013, mutta jätti Crab Day -uutukaisellaan hieman etäiseksi. Aion antaa levylle ansaitun toisen mahdollisuuden festariviikonlopun kiistattomiin kohokohtiin kuuluvan keikan myötä. Nelihenkinen bändi soitti millintarkasti ja samaan aikaan rennon irtonaisesti. Le Bon oli liiderinä hillityn suvereeni. Liian usein uuden indierockin perusongelmaksi muodostuvasta valjusta lavaolemuksesta ei ollut tietoakaan, vaan levyllä ajoittain taustalle vaipuva musiikki tuli iholle, rokkasi ja liikutti. Olen varma, että jatkuvasti katsekontaktia yleisöönsä hakenut Cate Le Bon lauloi juuri minulle.

Kuuntele: Mug Museum

Good Sad Happy Bad
Mystinen Good Sad Happy Bad tunnettiin ennen nimellä Micachu & The Shapes, jonka levyn nimi puolestaan oli Good Sad Happy Bad. Hämmentävää? Ehkä hieman, mutta juuri tällaista pakan sekoitusta voi odottaa nerokkaalta brittiartistilta Mica Leviltä. Livenä GSHB osoitti, että kaikki lähtee rummuista. Bodarin atleettisuudella taotun jyräävän biitin päälle voidellaan stoner-kitaraa ja leikkisiä synakuvioita. Täydellisesti terästetty musiikillinen perunamuusi on valmis nautittavaksi. Mausteena erittäin hyvin kokonaisuutta täydentävä introvertin mystisuuden sumu. Konserttiseurani summasi asian hyvin: “Tuntuu, että nuo bändin välispiikit on lähinnä tarkoitettu heille itselleen.”

Kuuntele: Micachu & The Shapes – Good Sad Happy Bad

Junun featuring Shye Ben Tzur, Jonny Greenwood & The Rajasthan Express
Le Guess Who?:n todellinen pommi räjähti kalkkiviivoilla. Radioheadin monipuolisesti briljantti kitaristi Jonny Greenwood esitteli yhteistyöprojektinsa säveltäjä Shye Ben Tzurin ja intialaisen The Rajasthan Express -kokoonpanon kanssa. Luonteva yhdistelmä veivasi ja reivasi festarisunnuntain päätökseen hurmoshenkisesti. The Rajasthan Expressin muusikot juhlivat tiensä yleisön halki lavalle soittaen keikalla muutamaankin otteeseen toistunutta teemakappalettaan Junun. Alusta asti oli selvää, että nyt ollaan juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Junun ilmensi koko tapahtuman välitöntä henkeä hyvin. Jos homma toimii, se toimii. Silloin muusikoiden taustastoorilla tai muilla muuttujilla ei ole mitään sen suurempaa väliä. Le Guess Who? päättyi ansaitusti isoon huutomerkkiin.

Kuuntele: Junun

Seuraava Le Guess Who? järjestetään Utrechtissa 9.–12.11.2017. Lisätiedot tapahtuman Facebook-eventissä.

Kuvat: Tim van Veen (yleiskuva), Jan Rijk (Cate Le Bon), Jelmer De Haas (GSHB, Junun)