Espanjalaisesta jalkapallosta
Espanjan jalkapallosarja La Liga alkoi eilen. Pallon potkimisen piti alkaa jo viikko sitten, mutta tuolloin käynnistynyt pelaajayhdistyksen lakko pakotti siirtämään ensimmäisen kierroksen tuonnemmaksi. Toisen kierroksen järjestäminenkään ei ollut kirkossa kuulutettu, vaan espanjalaiseen tapaan sopimukseen pääsystä ilmoitettiin mahdollisimman myöhään, eli juuri ennen toisen kierroksen alkua.
Lakossa on tällä hetkellä myös toinen Euroopan keskeisistä jalkapallosarjoista, Italian Serie A. Pelaajat lakkoilevat siellä samasta syystä kuin naapurimaassa Espanjassa, eli maksamatta jääneiden palkkojen takia. Melkein koko Eurooppa kärsii tällä hetkellä pahoista talousvaikeuksista. Erityisissä ongelmissa on Välimeren alue, kuten Portugalin, Espanjan ja Kreikan kaltaiset löyhän taloudenpidon maat. Vaikeudet heijastuvat jalkapalloon. Turkissa ilmeni sopupeliskandaali, Kreikassa vähennettiin valtion jalkapallolle antamaa määrärahaa ja muualla jätetään kokonaisia kierroksia pelaamatta.
Jalkapallolakkoilun syyt ovat pitkälti samat kuin taloudellisissa vaikeuksissa painivilla valtioilla. Euroopassa on pitkään eletty velaksi, eikä jatkuvaan velan ottamiseen perustuva yhteiskunnallinen ja yksityinen elämä voi kantaa kovin pitkälle. Pohja on tullut vastaan. Espanjan jalkapallosarjan lakko saatiin toistaiseksi sovittua, kun seurat ja pelaajayhdistys sopivat uusista pelisäännöistä. Rästiin jääneet palkat maksetaan ja palkatta pitkään jääneen pelaajan ei enää ole pakko edustaa velkaantunutta seuraa koko sopimuksensa ajan.
Four Four Two -jalkapalloblogissa julkaistiin reilu viikko takaperin tämä tyhjentävä kirjoitus. Se selvittää Espanjan urheiluelämän hetkeksi pysäyttäneen jalkapallolakon syitä ja seurauksia. Ongelmissa ovat lähinnä pienemmät seurat. Ne eivät pysty maksamaan palkkojaan joko huonon taloudenpidon, kehnon urheilullisen menestyksen tai molempien syiden vuorovaikutuksen takia. Pelaajia houkutellaan sopimuksilla, jotka lähentelevät uhkapeliä. Jos seura selviää rahakkaisiin eurooppalaisiin seurajoukkuekilpailuihin, niin toiminta on taattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Jos ei, niin silloin ollaan velkakierteessä ja pahoissa vaikeuksissa.
Huomionarvoista lakossa on, että se masinoitiin suurseurojen pelaajien toimesta. Iker Casillasin ja Carles Puyolin kaltaisten megatähtien on helppo olla lakossa, koska heillä on jo ennestään valtavat määrät rahaa tilillä. Jälkimmäinen on kaiken kukkuraksi loukkaantuneena. Pikkuseurojen pelaajilla, joiden toimeentulo perustuu täysin seuroilta saataviin sentteihin, tilanne on paljon vaikeampi. Toki samat alasarjojen pelaajat kärsivät myös eniten nykyisestä epämääräisestä sopimusjärjestelmästä. Lakko oli siis sekä oikeutettu että tarpeen, mutta sen ratkaisu oli tyypillisen espanjalainen. Väliaikaisratkaisu saavutettiin, mutta suurimpien huolenaiheiden ratkaisemista lykättiin tuonnemmaksi.
Ei ole suuri salaisuus, että lähes kaikki jalkapalloseurat ovat valtavissa veloissa. Pallon potkimisen mahdollistavia taloudellisia kiemuroita voi seurata muun muassa tästä erinomaisesta blogista. Monet pienemmät ja suuremmat seurat elävät yli varojensa. Isot seurat noudattavat toimintamallia, jossa he etsivät vanhat velat maksamaan pystyviä uusia rikkaita omistajia, pienien seurojen toiminta puolestaan perustuu menestyksen ja sitä kautta tulevien lisätulojen saamisen uhkapeliin. Koko touhu on karannut niin pahasti käsistä, että amerikkalaistyylisille palkkakatolle olisi kysyntää. Tällaiset rajoitukset tosin tasoittaisivat kilpailutilannetta niin merkittävästi, että suurseurat eivät niihin tule varmasti suostumaan. Ja koska juuri niillä on kabinettien suurin vaikutusvalta ja koska juuri ne keräävät ympärilleen eniten seuraajia, niin jalkapallon kattojärjestöillä on pähkinä purtavanaan talousvyyhdin ratkaisemisessa. Tuleen mieleen, ettei kaikki asiat kertaheitolla ratkaisevaa päätöstä välttämättä ole.
Espanjan valtiolta pääsi jalkapallolakon päättymisen myötä helpotuksen huokaus. Leipä on jo viety kansalta aiemmin, joten sirkushuvien kieltäminen olisi varmasti johtanut mielenosoitusten ja yhteiskunnallisen epätasapainon lisääntymiseen. Mitään ei ole kuitenkaan varsinaisesti ratkaistu. Real Madrid ja FC Barcelona kaapivat edelleen leijonanosan La Ligan televisiotuloista ja maksavat pelaajilleen tähtitieteellisiä palkkoja. Muut seurat joutuvat tyytymään kahden suurseuran yhteiseltä pöydältä putoamiin murusiin. Tilanne on likipitäen sama kuin nykyisessä kapitalistisessa maailmassa. Kilpailu on vääristynyttä, koska isoilla organisaatioilla on paremmat resurssit menestyksen tavoittelemiseen. Menestys ruokkii menestystä. Kasvu ei tosin voi jatkua loputtomasti. Tämän mielessä pitäen on helppo ennustaa, että jalkapallolakot tulevat toistumaan, eivät pelkästään Välimeren alueella vaan myös muualla maailmassa.