E.E. Cummingsin kääntämisestä

E.E. Cummings

E.E. Cummingsia (1894-1962) ei ole juuri suomeksi käännetty. Häntä on omalla kielellämme voitu lukea vain joistakin lehdistä ja antologioista. Syy tähän on ilmeinen: Cummings on muka niin pirun vaikea. Tässä mennään metsään. Cummingsin runot ovat usein leikitteleviä, hauskoja, jopa järjettömiä. Niistä on vaikea saada otetta. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että ne olisivat sinänsä vaikeita. Cummings itse asiassa halusi kirjoittaa suurelle yleisölle, ei pelkästään harvoille ja valituille.

Toki tulkinnanvaraisuus johtaa siihen, että Cummingsia on vaikea kääntää. Monet hänen runoistaan voitaisiin kääntää monella tavalla, ja kaikki versiot olisivat oikein. Saman runon käänöksissä on tietysti aina pieniä vivahde-eroja, mutta monen saman Cummings-runon käännöksesta löytää runsaasti sisältö- ja merkityseroavaisuuksia. Englanti on sanamääränsä puolesta suomea rikkaampi kieli, mutta kyllä meiltäkin synonyymejä löytyy.

Kaikki riippuu kääntäjästä. Tulkinnanvaraisuus voidaan Cummingsin tapauksessa mielestäni nähdä rikkautena. Ja vaikka runoilija enimmäkseen vaikuttikin 1900-luvun alkupuoliskolla, ja nimenomaan Yhdysvalloissa, hänellä olisi silti nähdäkseni annettavaa suomalaisellekin nykyrunoudelle. Cummings on nimittäin vaikutusvaltainen. Hän on mielenkiintoisella tavalla sekä kokeellinen että perinteinen runoilija; monia rakennekokeiluja tasapainottavat esimerkiksi hänen lyyriset luontorunonsa.

Itse olen tutustunut ja kiinnostunut Cummingsista vasta hiljattain. Vaikka vanhemmasta (amerikkalaisesta) runoudesta pidänkin, ei Cummings ole tuntunut vanhentuneelta. Hänen runoissaan on voimaa, joka puhuttelee nykylukijaakin. Se ei johdu ikuisuusteemoista, vaan siitä, että Cummings oli parhaita kirjojaan tehdessään aikaansa edellä.

Allekirjoittaneen ja Leevi Lehdon E.E. Cummings -käännösvalikoima on tekeillä ja julkaistaan myöhemmin.