Yukio Mishimasta ja The Sea of Fertilitystä
Japanilaisen kirjailija Yukio Mishiman (1925–1970) kuolemasta tuli marraskuussa kuluneeksi 50 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Kiiltomato julkaisi pitkän esseeni, jossa käsittelen kriittisesti Mishiman elämää ja tuotantoa. Editoin tätä tekstiä yhdessä sivun päätoimittaja Ville Hämäläisen kanssa. Sovin samalla, että esseeni saksimaton versio päätyy Japanin kulttuuria käsittelevään tietokirjaani, joka ilmestyy sitten joskus.
Mishiman aivoituksia on näin jälkeenpäin lähes vaikea uskoa todeksi. Hän oli fanaatikko ja kirjallisuuden samurai, eikä hänen persoonaansa varmasti enää hyväksyttäisi tänä päivänä. Mutta miten taitava kirjoittaja hän olikaan. Hän yhdisti omaperäisen ilmaisun perinteiden kunnioittamiseen. Hän ei tyytynyt vähään, vaan oli muun muassa voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon, perusti yksityisarmeijan ja teki rituaali-itsemurhan Japanin itsepuolustusjoukkojen päämajassa yritettyään ensin turhaan innoittaa sen sotilaat vallankumoukseen.
Mishima palvoi keisaria – siis instituutiota, ei ihmistä – ja vaati japanilaisia toimimaan samoin. Hän haaveili paluusta Meiji-restauraatiota ja amerikkalaisten vaikutteiden tuloa edeltäneisiin arvoihin, mutta heittäytyi samalla täysillä uuteen globaaliin aikaan esimerkiksi käyttämällä Levi’sin farkkuja sekä havaijipaitoja, asumalla eurooppalaiseen tyyliin rakennetussa kartanossa ja nauttimalla kansainvälisestä menestyksestään. Hän oli ensimmäinen elävä japanilainen kirjailija, joka nousi huomattavaan kuuluisuuteen myös lännessä, eikä näin rajoja rikkova pärjääminen voinut olla hivelemättä hänen itsetuntoaan.
Luin esseetäni varten Mishiman koko suomennetun tuotannon ja myös hänen englanniksi käännettyjä romaanejaan. Mishima kynäili paljon muutakin, muun muassa runoja, näytelmiä ja kolumneja, mutta hänen fiktionsa tunnetaan meillä parhaiten. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät romaanit Kultainen temppeli ja neliosainen The Sea of Fertility, jota ei ole saatavilla suomeksi.
Mishiman proosa on tyylillisesti hieman vanhentunutta ja puisevaa, mutta säilyttää yhä pimeän energiansa ja älynsä. Mishiman kanssa joutuu ponnistelemaan. Hän taitaa kuitenkin myös viihdyttämisen, kuten trillerimäinen Kunnia on katkera juoma ja kulutuskulttuurin satiiri Life for Sale osoittavat.
Jos varhainen onnistuminen Kultainen temppeli oli vielä osin saksalaisen klassikko Thomas Mannin matkimista, niin japanilaisen päätyö The Sea of Fertility loistaa kaikin tavoin. Kirjassa on silti jopa äärimmäistä raskautta. Ennen siihen sukeltamista onkin hyvä tuntea Japanin historiaa ja kulttuuria sekä buddhalaisia teorioita. Kuusta löytyvän pimeän alueen mukaan nimetty The Sea of Fertility hyödyntää Mishiman vahvuuksia, kuten hänen yksityiskohtien tajuaan, kykyään rakentaa kohtauksia ja taitoaan eritellä inhimillisiä heikkouksia viileästi kuin tiedemies, huomautettiin The Guardianissa.
Mishima huomasi herkästi ihmisten epäjalot ominaisuudet, kuten mustasukkaisuuden ja sen motivoiman juonittelun. Jotkut, kuten The Japan Timesiin kirjoittanut Damian Flanagan, ovat pitäneet The Sea of Fertilityä jossain määrin paisuteltuna hankkeena. Mishima aikoi lyödä teoksellaan laudalta itse venäläisen mestari Leo Tolstoin. Vuodet 1912–1975 kattava The Sea of Fertility ei ole kuitenkaan Tolstoin Sodan ja rauhan (1869) kaltainen historiallinen eepos, vaan sen pääpaino on hengellisyydessä. Mishima seuraa kyllä Japanin lähihistoriaa, mutta heittäytyy filosofiseksi käsitellessään ajan roolia elämässä buddhalaisen jälleensyntymisen teorian kautta.
The Sea of Fertilityn osat Spring Snow, Runaway Horses, The Temple of Dawn ja The Decay of the Angel esittelevät kansallisen alennustilan, johon tarpeeksi puhdas ja voimakasluonteinen ihminen voi vielä tuoda parannuksen, vaikka se onkin epätodennäköistä. Kirjoissa kamppaillaan vääjäämätöntä vastaan. Päähenkilö, vanhaksi elävä tuomari ja lakimies Shigekuni Honda, joutuu kokemaan nahoissaan uuteen suuntaavan Japanin monet vaikeudet.
Honda opiskelee buddhalaisuutta ja oppii tuntemaan sen teoreettisesti, mutta ymmärtää sen konkreettisesti vasta todistaessaan lapsuudenystävänsä Kiyoaki Matsugaen jälleensyntymiä muun muassa äärioikeistolaisena radikaalina ja ihastuttavana thaiprinsessana. Honda yrittää suojella parempaa Japania ainakin aluksi symboloivaa Kiyoakia ja pelastaa hänet tuholta, mutta epäonnistuu.
Hengelliset mietteet toimivat The Sea of Fertilityn eräänä moottorina ja Mishima haki niistä selvästi lohtua elämänsä viimeisinä vuosina. Hän esittää päätyössään kohtalon olevan ennalta määrätty. Maailmaa voi yrittää muuttaa tai muokata tahtoonsa, mutta se on hyödytöntä, kuten The Sea of Fertilityn hahmot huomaavat.
Mishima itse kommentoi, että hänen elämänsä jakautui neljään jokeen, joka liittyivät kirjoittamiseen, teatteriin, ruumiiseen ja toimintaan. Ne kaikki virtasivat ja päättyivät hedelmällisyyden mereen. Niinpä olikin johdonmukaista, että viimeisenä aamunaan hän sinetöi ja postitti The Decay of the Angelin käsikirjoituksen ja lähti tovereittensa kanssa Japanin itsepuolustusjoukkojen päämajaan. Siellä kirjailija, jolla elämä ja taide liittyivät erottamattomasti toisiinsa, tappoi itsensä. Hän jätti jälkeensä loistavan tuotannon ja koko joukon ristiriitoja.