American Crime Storysta

American Crime Story (2016–) yllättää monipuolisuudellaan. Kuuluisia Yhdysvalloissa tapahtuneita murhia dramatisoivaan sarjaan on tehty kaksi kautta, joista ensimmäinen O.J. Simpsonia käsittelevä on kohtalainen ja toinen Giovanni Versace -aiheinen loistava. Ohjelma toimii etenkin siksi, koska siinä päästään syvälle hahmojen – ja etenkin päähenkilöinä toimivien rikollisten – mieleen. Kyse ei ole pinnallisesta viihteestä, jollaiseksi se olisi osaamattomampien tekijöiden käsissä helposti latistunut.

American Crime Storyssa paneudutaan amerikkalaisiin pakkomielteisiin, kuten julkisuuskulttuuriin ja kysymyksiin rodusta. Julkimot ovat siellä lähes jumalallisessa asemassa. Simpson oli musta amerikkalaisen jalkapallon huippupelaaja, joka siirtyi urheilu-uransa jälkeen showbisnekseen. Simpson markkinoi itseään itsevarmana, kohteliaana ja täydellisenä miehenä, mutta hänellä oli pimeä puolensa. Hän pahoinpiteli valkoista vaimoaan ja päätyi tiettävästi lopulta murhaamaan tämän.

Simpson vapautettiin paljon huomiota saaneessa oikeudenkäynnissä, kun hänen asianajajansa tekivät rikoksesta rotuasian ja syyttivät poliiseja rasismista. Vapaalle jalalle päässyt Simpson jäi myöhemmin kiinni aseellisesta ryöstöstä ja joutui vankilaan. American Crime Storyn alku on hapuileva, vaikka vainoharhaista ja kovan paineen alla olevaa Simpsonia näyttelevä Cuba Gooding Jr. onkin mainio. Jaksoissa ei kuitenkaan ole samanlaista säihkettä kuin toisessa kaudessa, joka kertoo Versacen ampuneen Andrew Cunananin tarinan.

Cunanan surmasi viisi ihmistä kolmessa kuukaudessa vuonna 1997. Muotisuunnittelija Versacen murha oli kuitenkin tärkein syy siihen, miksi psykopaatti Cunananin kertomusta edelleen ajatellaan ja tulkitaan. American Crime Storyn toinen kausi perustuu kirjaan Vulgar Favors: Andrew Cunanan, Gianni Versace, and the Largest Failed Manhunt in U.S. History (1999), jossa avataan mysteeriksi jossain määrin jääneen Cunananin luonnetta sekä motiiveja ja kerrotaan syitä siihen, miksi poliisi ei saanut häntä pitkään aikaan kiinni.

Teoksessa vihjaillaan, että Cunanania ei jahdattu virkavallan toimesta täysillä, koska hän murhasi homoja. Lähinnä vain julkimo Versacen ampuminen pakotti poliisit todella toimeen ja yrittämään kiinniottoa. Jäyhästä ja kaavoihinsa kangistuneesta virkavallasta ei saa American Crime Storyssa hyvää kuvaa. Lähinnä Versacen perhettä kohdellaan sarjassa kunnioittavasti, muut hahmot ovat hukassa. Cunanan on krooninen uhriutuja, joka pitää maailmaa ja muita ihmisiä syynä epäonnistumisiinsa. Hänen mielestään ainoa tavoittelemisen arvoinen elämä on oman elintason nostaminen kalliiden kulutustavaroiden kautta. Hän ei tule tyytyväiseksi, koska uskoo kussakin tilanteessa epärealistisestii pystyvänsä parempaan.

Cunanania American Crime Storyssa näyttelevä Darren Criss on loistava. Fiktiiviseen Cunananiin samaistuu, vaikka hän on vastenmielinen hullu, joka omaa itsestään liian suuria luuloja ja käyttää muita hyväkseen. Ohjelmassa kommentoidaan hänen kauttaan useita nykyisiä neurooseja, kuten turhamaisuutta ja perusteetonta tunnetta omasta ylivertaisuudesta. Cunanan kokee olevansa erityislaatuinen, mutta ei ole valmis tekemään töitä saavuttaakseen epämääräiset unelmansa. Hän haluaa kipeästi olla rikas ja kuuluisa. Hänellä ei ole rahaa, joten hän päätyy seuralaiseksi ja murhaamaan varakkaita isäntiään kateuden takia. Kierteelle ei sen alettua tule loppua.

Cunanan ja Versace (Édgar Ramírez) tapaavat. Ei ole selvää, tapahtuiko kohtaaminen oikeasti, mutta se sopii dramaturgisesti sarjaan. Edellinen kadehtii jälkimmäistä ja väittää tämän nousseen kuuluisuuteen sattumalta. Hän ei käsitä, että Versace on noussut asemaansa uhrauksilla ja pitää tämän mainetta epäoikeudenmukaisena. Cunanan ampuu muotisuunnittelijan, koska mieltää tämän edustavan kaikkea mikä maailmassa on vikana.

Toinen American Crime Story on puistattavan upea. Siinä seurataan lähinnä Cunanania ja päästään lähelle turhamaista murhaajaa. Hän on parhaita televisioon kirjoitettuja henkilöitä. Hän on hirvittävä, mutta häntä voi ymmärtää. Cunanan edustaa itsekeskeisen nykyajan pahimpia puolia ja murhaa, koska käsittää sen olevan lopulta ainoa tiensä maineeseen. Hän seuraa jahtiaan tiedotusvälineistä, lähinnä televisiosta, eikä edes satimeen jäädessään täysin ymmärrä sitä todeksi. Tämä American Crime Story -dramatisointi on häiritsevä ja nerokas. Se asettaa riman korkealle ja todistaa, että jotkut upeat tarinat sopivat parhaiten sarjaformaattiin.