Amerikan Psykosta

Romaanin rankka seksuaalis-väkivaltainen sisältö herätti suurinta porua. Amerikan Psykon alkuperäinen kustantaja
Simon & Schuster vetäytyi projektista, koska Ellis ei suostunut
muuttamaan käsikirjoituksen pahimpia kohtia. Bateman tappaa tarinassa
kulkukoiria, prostituoituja ja liikemiehiä tuntematta katumusta. Vintage Books
julkaisi kirjan lopulta lähes sellaisenaan, mutta kovakantista painosta ei
vieläkään ole Yhdysvalloissa laajassa levityksessä. Keskustelu romaanin
taiteellisista ansioista jatkuu, eivätkä kaikki hyväksy sitä vakavaksi
kirjallisuudeksi.

Siinä missä Ellisin muu tuotanto on epätasaista, Amerikan Psyko sisältää vain hyvää tekstiä. Se muuttuu
katkonaisemmaksi lopussa, kun kertojana toimivan Batemanin mielenterveys
järkkyy kohtalokkaalla tavalla. Bateman on epäluotettava kertoja, eikä
välttämättä puhu totta. Muiden hahmojen naureskelevia ja vähätteleviä
reaktioita hänen rikoksiinsa voi halutessaan lukea joko kirjan kuvaaman
aikakauden välinpitämättömyytenä tai Batemanin sekopäisyytenä. Hän ei ole
välttämättä tehnyt mitään, vaan ainoastaan kuvitellut sairaassa mielessään
kaiken.

Amerikan Psykon huumori jäi aikoinaan
lähes huomioimatta. Wall Streetin pukumiehet ja heidän työnantajansa
sekoittuvat romaanissa jatkuvasti toisiinsa, koska he ja ne ovat samanlaisia.
Nuorten rikkaiden ihmisten ja heidän limusiiniensa paljous mahdollistaa
Batemanille näkymättömyyden, joka on välttämätöntä hänen rikolliselle uralleen.
Bateman pitää ihmisiä hyödykkeinä, käyttötavarana. Uhrien esineellistäminen
mahdollistaa hänen hirvittävät, raakalaismaiset tekonsa.

Ellis pehmentää väkivaltaa irrallisilla ja hauskoilla kohdilla. Bateman
arvostelee kirjassa Genesiksen, Huey Lewis & The Newsin ja Whitney
Houstonin musiikkia asiantuntevalla tavalla. Lopusta löytyy hykerryttävä luku,
jossa hirviömäisiin tekoihin syyllistynyt kertoja puhuu puhelimessa
kollegoittensa kanssa ja yrittää päästä heidän kanssaan yhteisymmärrykseen
illallispaikasta. Sivukaupalla jatkuva kohtaus on loistava esimerkki dialogin
mestarillisesta käytöstä. Väittely on erityisen absurdia, koska kaikki
Batemanin seurueen suosimat keskustan ravintolat ovat kalliita ja tarjoilevat
hyvää ruokaa.

Amerikan Psykon hahmot jäävät
etäisiksi. Yhdelläkään heistä ei ole kiinnostavia ajatuksia tai samaistuttavia
ominaisuuksia, ja kirjailijaa onkin syytetty empatian puutteesta. Eläytyminen
ei kuitenkaan sopisi romaanin liioittelevaan tyyliin. Teoksessa väitetään,
ettei pelkkään kuluttamiseen perustuva elämä voi olla järkevää. Amerikan Psyko kuvaa arvonsa menettänyttä
maailmaa. Etäännytys tekee kirjan seksistä ja väkivallasta puistattavaa ja
osoitelluista asioista kipeitä.

Bateman pohjautuu Elliksen isään, mikä kertoo olennaisen heidän suhteestaan.
Yhä sekavammaksi muuttuva Bateman pitää itseään jäsentymättömänä ja
muotoutumattomana: ”…jossain on Patrick Batemanin idea, jonkinlainen
abstraktio, mutta mitään todellista minuutta ei ole, pelkkä olio vain, jotain
kuviteltua, ja vaikka voin verhota kylmän katseeni ja te voitte puristaa
kättäni ja tuntea lihan puristuvan omaanne ja kenties myös vaistota, että
elämäntyylimme ovat melko lailla samanlaiset, minua ei yksinkertaisesti ole.”
(s. 423)

Amerikan Psykon jankkaava ja itseään
toistava rakenne tekee romaanista paikoin puuduttavan, mutta lukukokemus on
silti herättelevä. Kirjasta tehtiin vuonna 2000 kohtalainen elokuva, jonka
pääosassa nähtiin myöhemmin Batmaninä häärinyt Christian Bale. Filmatisointi
keskittyi Ellisin satiiriin. Tämä mahdollisti rahoituksen saamisen, mutta teki
filmistä puolivillaisen. Ellisin pääteokseen perustuva musikaali saa puolestaan
ensi-iltansa joulukuussa Lontoossa. Sen ja elokuvan sisältämä huumori on
kuitenkin vain yksi ravistelevan romaanin monista puolista.