Kirja-arvostelu: 9 Teesiä (Like 2007)

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 2 / 2008.

—

Vaihtoehtoyhteiskunnan vastaisku

Jarkko Martikainen: 9 Teesiä, runoja, Like 2008

YUP-rockyhtyeen keulahahmo Jarkko Martikainen (s. 1970) on viime vuosina laajentanut repertuaariaan kirjallisuuden suuntaan. Tämä ei ole yllättävää, onhan mies toimina aiemmin mm. kolumnistina ja Ylen ammoisen Ä&Ö-kirjallisuusohjelman vakiovieraana. Onhan kotimaisten ja ulkomaisten muusikkojen kynäilemiä kirjojakin kertynyt vuosikymmenien saatossa kertynyt vino pino.

Martikaisen ensimmäinen kirja Pitkät Piikit ja Muita Kertomuksia (Like, 2006) oli kokoelma lyhyitä tarinoita, joiden väliin oli laitettu kirjailijan itsensä tekemiä piirroksia. Teos sai varovaisen positiivisen vastaanoton. Sen muutaman sivun mittaiset tarinat olivat kieltämättä hauskoja, vaikka eivät mitään suurta kertomakirjallisuutta olleetkaan. Tekstit ruotivat Martikaisen lauluissaankin käsittelemiä teemoja, kuten ihmisten suhdetta elämään, työhön ja rahaan. Vapaana taiteilijana elävällä Martikaisella on varaa kritisoida nyky-yhteiskuntaa. Hänen kirjansa sanoma oli, että toisenlainenkin elämä on mahdollista.

Muusikon toinen kaunokirjallinen teos 9 teesiä pureutuu lyriikan, tarkemmin sanottuna runojen ja aforismien maailmaan. Tekstit ovat puhuttelevan yksinkertaisia. Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, se koostuu yhdeksästä teemoittain jaetusta osiosta. Osioiden numerot ovat kirjailijan piirtämiä numeroista, eikä muita piirroksia ole tällä kertaa mukana. Se onkin viisainta. Kuvat ovat mukavaa vaihtelua tekstimassan keskellä, mutta esimerkiksi Pitkissä Piikeissä piirroksia oli liikaa. Martikainen on vasta keräämässä kannuksiaan kirjallisuuden saralla, mutta kertomuskokoelman runsas kuvallisuus kertoi, kuinka huono keskittymiskyky rokkimiehen kirjoja selailevalla peruslukijalla voi olla.

9 teesiä sisältää yksinkertaisia mietintöjä elämästä: ”Elämä on antelias / jo siksi että antoi meille elämän. / Me olemme kiittämättömiä / mutisemme osaamme / valitamme kaiken vähyyttä / vaikka meillä on paljon / jo siinä että elämme.” Havainnot tuntuvat tuoreilta, koska olemme jo pitkään (ehkäpä aina) eläneet arvonsa menettäneessä yhteiskunnassa. Kaikki ajattelevat omaa napaansa, eikä kanssaihmistä huomata muuta kuin kauppojen tai juottoloiden jonoissa tilaa viemässä. Martikainen käsittelee näitä meissä kaikissa piileviä vaikeita ajatuksia.

Hyvästä lähtökohdastaan huolimatta 9 teesiä ei ole kirjana kummoinen. Se on verrattain pitkä, yli 150 sivua, ollakseen sisällöltään näinkin köykäinen. Olennaiset asiat käydään läpi muutamassa osiossa ja Pitkiltä Piikeiltä kaipaamani pituus kääntyy tässä kirjassa itseään vastaan. Tekijällä on selvästikin kiinnostavaa sanottavaa ja ajatuksia. Hän haluaa herätellä lukijansa katsomaan ympärilleen, mutta 9 teesiä on siihen liian sovinnainen. Se on muotopuhdas, tyylikkäästi koottu ja kaikin puolin käypä kirja, mutta suurimmasta osasta runoaforismeja huokuu niiden pöytälaatikkomaisuus. Pienissä erissä Martikaisen uusin toimii paremmin ja ehkä niin on tarkoitettukin. Seuraava kirja voisi olla hitusen tinkimättömämpi.