Kirja-arvostelu: Adolfin linna (Gummerus 2007)

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 1 / 2008.

—

Kirja pahuudesta

Norman Mailer: Adolfin linna, romaani, Gummerus 2007, Kalevi Nyytäjä ja Tommi Uschanov (suom.)

Truman Capoten aikalainen, viime vuoden lopussa menehtynyt Norman Mailer (1923-2007), on yksi Yhdysvaltojen kiitellyimpiä ja kiistellyimpiä kirjailijoita. Hänen viimeiseksi romaanikseen jäänyt Adolfin linna vain lisäsi hänen ristiriitaista mainettaan. Kyseessä on faktaa ja fiktiota yhdistävä pitkä romaani Adolf Hitlerin lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirja on luontaista jatkoa hänen aiemmalle tuotannolleen, johon kuuluu teoksia Pablo Picassosta, Marilyn Monroesta, Lee Harvey Oswaldista, CIA:sta sekä muista ihmiskunnan muistia viime vuosisadalla muokanneista ihmisistä tai ilmiöistä.

Mailer oli uuden ajan ensimmäisiä julkimokirjailijoita ja aito kapinallinen. 1950-luvulla hänet tunnettiin itsetuhoisasta elämäntavastaan ja myöhemmin julkaistut mitään kaihtamattomat romaanit vain lisäsivät hänen mainettaan. Hän sai aikanaan ehdollista vankeutta lyötyään ensimmäistä vaimoaan kuulakärkikynällä, oli naimisissa kaiken kaikkiaan kuusi kertaa ja sai yhdeksän lasta. Hän perusti kiitellyn The Village Voice –lehden, joka ilmestyy vielä nykyäänkin, sai Pulitzer-palkinnon kahdesti ja National Book Awardin kerran. Räjähdysherkkä persoona yhdistyi hänen henkilökohtaisessa elämässään ja kirjailijantyössään.

Mailer oli juutalainen, joten romaani juutalaisten kansanmurhan järjestäneestä Hitleristä herätti pakostakin kohua. Mailer nautti omien sanojensa mukaan ajatellessaan, millaista kohua uusi kirja aiheuttaisi. Adolfin linnan ilmestymisen jälkeen kuultiin odotettu kritiikkivyöry. Arvostelijat syyttivät tekijää Hitlerin kuvaamisesta liian inhimillisenä, kuten aina murhamiehistä kerrottaessa. Kymmenen vuoden ja valtavan tutkimustyön tuloksena syntynyt Adolfin linna on vastenmielisyydessään onnistunut kirja. Se sisältää sivukaupalla insestiä, perversioita, demoneita ja muuta epämiellyttävää. Kuten tavallista, Mailer ei pelkää mitään. Juuri se on hänen vahvuutensa ja heikkoutensa. Uusi kirja on paikoin loistavan dekadentti ja herättää älykkäitä kysymyksiä Hitlerin kaltaisen ihmishirviön synnystä. Toisinaan tekijä taas sortuu tarpeettomaan mässäilyyn.

Adolfin linnan kertojana toimii Heinrich Himmlerin palveluksessa oleva SS-mies nimeltä Dieter. Hänet paljastetaan Paholaiseksi. Romaani onkin yhdellä tasolla Jumalan ja Saatanan taistelu Hitlerin epävakaasta sielusta. Ylimaallinen kamppailu sekoittuu Hitlerin sukuhistoriaan, jota käydään läpi seikkaperäisesti. Kirjassa on Mailerin mukaan vain yksi täysin keksitty hahmo, mehiläisenhoitaja Magnus Rudiker. Historiaa tulkitaan silti vapaasti, sillä Hitlerin varhaisista vuosista ei ole definitiivisiä dokumentteja. Adolfin isän mieltymys mehiläisten kasvatukseen nähdään järjestelmällisyyden vertauskuvana ja pinnallinen perhe-elämä kuvatulle ajalle ominaisena teennäisenä näytelmänä. Mailer ei pyri painamaan villaisella Hitlerin kauheaa tulevaisuutta. Hän pyrkii osoittamaan, millaisia traumoja huono lapsuus voi ihmisessä aiheuttaa. Isän ja pohjan vaikean suhteen kuvaileminen on asia, jota Mailer on käsitellyt tuotannossaan aikaisemminkin. Adolfin linna kertookin yhtä paljon kuvatun henkilön perheestä kuin diktaattoriksi kasvavasta pojasta itsestään.

Adolfin linnan tasapainottelu älykkään ja inhottavan sisällön välillä on rohkeaa ja tarkoituksellista. Yli 600-sivuinen romaani on kirjoitushetkellä yli 80-vuotiaan tekijän näyte siitä, että ihminen pystyy vanhoillakin päivillään olemaan kumouksellinen ja rajoja rikkova. Ilman Mailerin vuosikymmenien aikana keräämää mainetta romaani tuskin olisi päässyt kustannusseulasta läpi. Mailer käyttää vapauttaan julkaista lähes mitä tahansa hyväkseen. Kalevi Nyytäjän ja Tommi Uschanovin suomennostyö on lähes virheetöntä. Adolfin linna on kaikessa karmeudessaan kirja, jota kovan vatsan omaava ajatteleva ihminen ei voi jättää lukematta.