Kirja-arvostelu: Hakkuu (Teos 2007)

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 2 / 2008.

—

Kulttuurieliittiä pilkkomassa

Thomas Bernhard: Hakkuu, romaani, Teos, 2007 (Tarja Roinila suom.)

Thomas Bernhard (1931-1989) oli itävaltalainen kirjailija, joka ravisteli maansa kulttuuria haukkumalla sitä mm. natsimenneisyytensä piilottelusta. Hänen provokatiivinen, äärimmäisen vakavuuden ja rikkaan satiirin välillä tasapainotteleva proosansa ei ole menettänyt särmäänsä. Vuonna 1984 alunperin ilmestynyt Hakkuu. Muuan Mielenkuohu. on ensimmäinen suomeksi käännetty Bernhardin kirja. Kyseessä on hieno romaani, joka kuuluu Teos-kustantamon uuteen, lupaavaan Babel-käännössarjaan.

Hakkuun nimetön kirjailija-kertoja istuu Wienissä järjestettävillä taiteilijaillallisilla. Paikalle odotetaan kuuluisaa näyttelijää ja tunnelma on teennäisen kultivoitunut. Romaani koostuu siitä, kun kertoja pistää kulttuurieliitin halki, poikki ja pinoon. Haukkuminen viedään niin pitkälle, että lukijan on pakko nauraa toinen toistaan nerokkaammille herjoille. Kaikilla ei kuitenkaan liittänyt huumorintajua. Bernhard kirjoittaa läheltä itseään. Hakkuun hahmokaarti on helposti johdettavissa oikeisiin henkilöihin. Kirjailija haastettiinkin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Herneet nenään vetäneiltä kulttuurivaikuttajilta jäi ehkä huomaamatta, että Bernhard ei ollut aivan tosissaan. Hän puhui kyllä haastatteluissa ”avoimista haavoista”, mutta mainitsi samalla, että itävaltalaiset pystyvät käsittelemään vakavia asioita ainoastaan huumorin kautta.

Romaani on rakenteeltaan rohkea. Siinä ei ole kappalejakoja tai lukuja. Lauseet ovat pitkiä ja rönsyileviä. Erinomaisesti työstään suoriutuvat suomentaja Tarja Roinila kutsuu Bernhardin elämää valottavissa hyvissä jälkisanoissaan lauseita ”musikaalisiksi”. Se pitää paikkansa. Musiikki on ollut vahvasti läsnä kirjailijan elämässä, sillä hän halusi oopperalaulajaksi ja opiskeli Salzburgin Mozarteumissa. Keuhkosairaus tuhosi hänen haaveensa ja pakotti siirtymään kirjailijaksi. Se oli lukijoiden voitto.

Bernhard toimi myös näytelmäkirjailijana. On hauskaa, että Hakkuussa solvataan toistuvasti Itävallan pääkaupungissa sijaitsevaa Burgtheateria, jonka kanssa Bernhard teki myöhemmin tiivistä yhteistyötä. Hakkuu on näytelmää muistuttava romaani niin asetelmaltaan kuin henkilöhahmoiltaankin. Kertoja istuu nojatuolissaan ja tarkastelee halveksuvasti muita vieraita. Hän ei juurikaan osallistu keskusteluun tai liiku, vaan kertoo havaintonsa ja ajatuksensa. Bernhard argumentoi Hakkuussa, että Itävalta on valtava näytelmä. Kyseenalaisen menneisyyden lakaiseminen maton alle on räikein esimerkki kaikkien maassa asuvien pikkuporvarillisesta mentaliteetista. Kirja kyseenalaistaa ja herättää ajattelemaan monen merkittävän kaunokirjallisen tekstin tavoin.

Ryppyotsaiselta aluksi vaikuttava Hakkuu paljastuu ratkiriemukkaaksi ja runsaaksi romaaniksi. Kirjassa yhdistyvät hirtehinen, jopa absurdi huumori, kielellisyys, näytelmällisyys ja musikaalisuus. Teokselta on myöhemmin tulossa lisää Bernhard-suomennoksia. Niiden on oltava loistavia yltääkseen Hakkuun tasolle. Kyseessä on hieno romaani, jonka syvälliseen lukemiseen kannattaa varata aikaa.