Bob Dylanin levystä Together Through Life

Bob Dylan

Bob Dylanin (s. 1941) uusi levy on aina merkkitapaus. Mies on muusikko, runoilija, maalari, radioääni, moneen kertaan palkittu elävä legenda. Levyjä hän on julkaissut 1960-luvulta lähtien. Alkutaipaleella hän oli monien mielestä parhaimmillaan, mutta on seuraavilla vuosikymmeninä kokenut onnistuneita taiteellisia uudelleensyntymisiä. Viimeisin tällainen onnistuminen on vuodelta 1997. Silloin ilmestynyt Time out of Mind -levy käynnisti Dylanin viimeisimmän luomiskauden, jota myös uusi Together Through Life -pitkäsoitto edustaa. Väliin mahtuu muutama menestysalbumi, kirja, taidenäyttelyitä, Oscar-pysti, Martin Scorsesen menestysdokumentti, tuhansia konsertteja ja paljon muuta. Dylan ei lepää laakereillaan.

Together Through Life on pitkän uran tehneen Dylanin 33:s studioalbumi. Se on myös mukavan ja miellyttävän yksinkertainen ja rento. Tämä on kenties yllättävää, ottaen huomioon kolmen edellislevyn, Time out of Mindin (1997), Love and Theftin (2001) ja Modern Timesin (2005) aiheuttamat odotukset. Dylanin markkina-arvo on tällä hetkellä korkeimmillaan sitten 1960-luvun. Hän vastaa paineisiin tavaramerkillään, omalaatuisuudella. Uusi albumi on ylistyslaulu rakkaudelle.

Dylan on tuottanut levyn itse. Kokonaisuus kuulostaa miellyttävän vanhanaikaiselta. Siinä kuuluvat runsaat blues-vaikutteet, mutta soitanto kumartaa myös muiden musiikkilajien suuntaan. Haitari soi kuuluvasti useassa kappaleessa. Dylanin ääni kuulostaa yhä kärsineemmältä ja rosoisemmalta. Siitä kuuluu eletty ja laulettu elämä. Levyllä lauletaan rakkaudesta, sen kaikista puolista. Sanoituksissa ja musiikissa legendaa on auttanut Grateful Dead -yhtyeestä tuttu Robert Hunter. Herrat ovat aiemmin tehneet yhteistyötä Dylanin levyllä Desire (1976). Jälki on mainiota. Together Through Life on kuin raikas tuulahdus menneestä, paremmista musikaalisista ajoista.

On ilahduttavaa, että tällaisia levyjä vielä tehdään. Vielä ilahduttavampaa on, että tällaiset levyt kiilaavat Yhdysvaltain ja Iso-Britannian levylistojen piikkipaikoille. Dylan kulkee omaa tietään. Hän ei kosiskele suurta yleisöä, vaan tekee omaperäistä, koskettavaa musiikkiaan. Menestys, vaikka sitä tuleekin, ei ole hänelle pääasia. Useimmilla musiikinkuuntelijalla on oma suoskki-Dylaninsa. Toisille se on 1960-luvun runoilijatyyppi, toisille taas 1970- ja 1980-lukujen kristillistä musiikkia levyttänyt Dylan. Itselleni tärkein on 2000-luvun karheaääninen trubaduuri. Together Through Life vain vahvistaa näkemystäni.