Bruce Springsteen: Born to Run

—

Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyllä 2016.

—

Pomon lumon mysteeri

Bruce Springsteen:

Born to Run – Omaelämäkerta

Otava 2016, s. 543

suomentanut Ilkka Rekiaro

Bruce Springsteen (s. 1949) on myynyt yli sata miljoonaa levyä. Hän on yksi kaikkien aikojen pidetyimmistä muusikoista, samaa tasoa muun muassa tuoreen Nobel-voittaja Bob Dylanin (s. 1941) kanssa. Springsteenin suosion salaisuus on hänen loppumaton energisyytensä. Hänen laulunsa ja konserttinsa ovat upeita kokemuksia, kuten hänen faninsa hyvin tietävät.

Springsteenin mysteeri – eli se kuka hän oikeasti on ja mikä häntä todella motivoi – on kuitenkin vielä ratkaisematta. Springsteenistä on julkaistu lukemattomia kirjoja, mutta hänestä on yllättävän vaikea saada otetta. Kaikilla on muusikosta omat käsityksensä. Vuoden 2014 tietokirjani Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina on vain yksi monista tulkinnoista.

Nyt Springsteen kertoo oman tarinansa. Born to Run on hänen omaelämäkertansa, joten odotukset sitä kohtaan olivat ymmärrettävästi katossa. Muutamissa arvosteluissa Born to Runia on jo ehditty vertaamaan Dylanin ja Neil Youngin (s. 1945) vastaaviin kirjoihin, jotka olivat kiinnostavia ja erinomaisesti kirjoitettuja. Ikävä kyllä Born to Run ei kykene nousemaan siltä odotetulle tasolle.

Diplomaattinen rokkari

Bob Dylanin ja Neil Youngin omaelämäkertojen vahvuus oli niiden yllätyksellisyydessä. Laulajat kertoivat niissä itsestään odottamattomista näkökulmista. Kronologisesti etenevä Born to Run on niihin verrattuna tavanomainen, jopa tylsä. Springsteen kertoo elämästään samat asiat, jotka on sanottu monesti aiemmin. Tuntuu siltä, että Springsteen uskoo liikaa muiden hänestä keksimää tarinaa. Tämä on inhimillistä, ottaen huomioon hänen lähes jumalallisen asemansa seuraajiensa silmissä.

Springsteeniä on vaivannut tunne siitä, että hän on aiemmin antanut liian negatiivisen kuvan ankarasta uskonnollisesta koulutuksestaan ja vaikealuonteisesta isästään. Born to Run on yritys suhtautua Springsteeniä rangaisseisiin katolisiin nunniin ja epävakaaseen isään ymmärtäväisesti. Born to Runin ote on diplomaattinen, eikä kirja sisällä mitään kovin rajua.

Born to Runin kiinnostavin aineisto liittyy Springsteenin avoimeen tilitykseen taistelustaan masennuksen ja muiden henkisten ongelmien kanssa. Hän raottaa varovasti sitä salaisuuksien verhoa, jonka hän on vetänyt julkisen ja yksityisen persoonansa väliin. Springsteen kehottaa tervehenkisesti kaikkia mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä hakeutumaan hoitoon.

Ilkka Rekiaron suomennos on pääasiassa toimiva, vaikka ensimmäiseen painokseen onkin jäänyt joitakin anglismeja ja muita huolimattomuusvirheitä. Sivun 109 otsikko on esimerkiksi käännetty muotoon ”Maa”, vaikka Springsteen viittaa sanalla erääseen varhaisista bändeistään Earthiin. Tällaiset lipsahdukset ovat kuitenkin teoksen nopean käännösaikataulun takia ymmärrettäviä.

Suurempi ongelma on Springsteenin kirjoitustyyli, etenkin hänen tapansa käyttää isoja kirjaimia halutessaan tuoda jonkin vahvan mielipiteensä paremmin esiin. Tämä häiritsee, koska Born to Run on muuten huolellisesti toimitettu. Jonkun olisi pitänyt huomauttaa asiasta Springsteenille, mutta ongelma lienee ollut sama kuin hänen uudempien laulujensa kohdalla: Springsteenin asema on nykyään niin huomattava, että kynnys hänen syyttämiselleen virheistä on varmasti korkea.

Onnellinen mies

Born to Run ei ole kuitenkaan huono teos, tai ei ainakaan niille jotka eivät ole lukeneet Bruce Springsteenistä aiemmin tehtyjä kirjoja. Teksti alkaa vetää heti kun Springsteenin kanssa pitkään soittanut E Street Band on muodostettu. Lapsuutta ja varhaista nuoruutta käsittelevät kohdat ovat puuduttavia, mutta aika Born to Run -levystä (1975) eteenpäin on selvästi jännittävämpää.

Monet omaelämäkerran kohdat ovat yhtä kaikki faneille ennestään tuttuja: ”Darkness oli minun samurailevyni, taistelua varten kaikesta turhasta riisuttu.” (s. 288) Toisinaan Springsteen onnistuu kuitenkin yllättämään rehellisillä paljastuksilla: ”Olin aina ylpeä itsekuristani, mutta myös häpesin sitä. Jotenkin aavistin, että jos astuisin rajan yli, siitä seuraisi enemmän kärsimystä kuin helpotusta.” (s. 305)

Born in the U.S.A. -albumin (1984) läpimurto nosti Springsteenin joksikin aikaa maailman suosituimpien muusikkojen joukkoon. Huuma herätti Springsteenissä aiempaa vahvemman halun käpertyä sisäänpäin. Hän meni naimisiin, mutta erosi pian aloitettuaan suhteen E Street Bandin taustalaulaja Patti Scialfan kanssa. Psykiatri auttoi Springsteenin pahimman yli. 1990-luvun alussa Scialfan naineesta Springsteenistä oli tullut onnellinen – tai ainakin onnellisempi – mies.

Born to Run on pituudestaan huolimatta melko pinnallinen. Kiinnostavistakin aiheista, kuten Springsteenin epäonnistuneesta ensimmäisestä avioliitosta, siirrytään nopeasti eteenpäin. Kirja ei vaikutakaan täysin rehelliseltä. Vaikka Springsteen on varmasti mukava mies, hän on teoksessaan silti hieman liian kiltti kaikille, myös itselleen. Ehkä se on iän tuomaa varmuutta. Born to Runista syntyvä vaikutelma on yhtä kaikki se, ettei Springsteen kerro vieläkään kaikkea.

Esa Mäkijärvi