Darkness on the Edge of Townista

Varttuneempi “Pomo”

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Niinpä jos Bruce Springsteenin vuonna 1975 levyttämä Born to Run on kolikon valoisampi puoli, vuonna 1978 julkaistu Darkness on the Edge of Town on puolestaan se pimeä puoli.

Levyä hierottiin pitkään monestakin syystä. Born to Run oli Springsteenin läpimurtolevy, ja sen pohjalta tehtiin pitkiä kiertueita. Kiertueita seurasivat epämääräiset, levytysoikeuksiin liittyneet oikeusjutut. Lisäksi “Pomo” tavoitteli jälleen täydellisyyttä. Ei ihme, että levytyksessä kesti.

Tulosta kuitenkin syntyi. Liikaakin, sillä Darkness on the Edge of Townin sessioista jäi yli lukuisia kappaleita. Ne eivät mahtuneet levylle, jossa oli selkeä teema: pettymys. Ylimääräisistä lauluista muun muassa “Because the Night” (Patti Smith) ja “Fire” (Robert Gordon) tuli hittejä muille muusikoille.

Springsteen eli 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa hedelmällisintä luomiskauttaan. Darkness on the Edge of Town aloitti kehityskulun, joka huipentui vuonna 1984 julkaistuun Born in the U.S.A. -levyyn. Kaikki Springsteenin vuosien 1978 ja 1984 julkaisemat levyt ovat olleet verrattain pessimistisiä. Niissä hän profiloitu amerikkalaisen työväestön ja New Jerseyn alueen kuvaajaksi.

“Pomo” ei tosin ole masentava muusikko. Ikävistä lähtökohdistaan huolimatta Springsteenin ja hänen yhtyeensä musiikki on aina ollut vauhdikasta. Sen perimmäinen teema on, että vaikeudet pystyy voittamaan. Niin tälläkin levyllä. Kappaleet, kuten “Badlands”, “Candy’s Room” ja “Prove It All Night” uhkuvat tukahdutettua vimmaa.

Kuten useimmat parhaat pitkäsoitot, Darkness on the Edge of Town on kestoltaan lyhyt. Kymmenen kappaletta kestävät nelisenkymmentä minuuttia. Ne ovat vastaava hittikeskittymä kuin aiempi Born to Run -levykin. Darkness on the Edge of Townilla Springsteen on kuitenkin aikuistunut. Näissä lauluissa hän on ymmärtänyt, että kaikki nuoruuden unelmat eivät sittenkään tule toteutumaan.