Elokuvasta Inglourious Basterds ja yksinkertaistamisesta

Quentin Tarantino

Quentin Tarantino (s. 1963) on jo vuosikymmenen ajan ollut maailman tunnetuin elokuvaohjaaja. Hänen nimensä tiedetään ja sen mukaan vannotaan. Näin siis siitäkin huolimatta, että kaikki tietävät hänen parhaiden elokuviensa olevan 1990-luvulta. Ne ovat Reservoir Dogs (1992), Pulp Fiction (1994) ja Jackie Brown (1997).

Uudelle vuosituhannelle siirryttyään Tarantino ei enää ole osannut yksinkertaistaa. Kill Bill (2003 ja 2004) piti pituutensa takia jakaa kahteen osaan, yhdessä Robert Rodriguezin kanssa tehty Grindhouse-elokuva oli tarkoituksellista mässäilyä ja uusi sotaelokuva Inglourious Basterds kärsii sekin monimutkaisuudesta.

Yksinkertaistaminen on vaikeaa. Tarantino on elokuvien suuri ystävä. Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja haluaa kertoa kaikille, kuinka suuri populaarikulttuurin tuntija hän on. Niinpä hänen jokainen elokuva on pullollaan viittauksia lajin historiaan. Ei siinä mitään. Pulp Fiction on mestarillinen osoitus siitä, kuinka viittauksellisuus voi toimia.

Sen jälkeen Tarantino on vähitellen kadottanut otteensa. Hänelle on käynyt vähän samalla lailla kuin U2:n kaltaisille suurille rock-yhtyeille; tuotanto on on karannut ylisuureksi. Inglourious Basterdsiin pätevät samat kehut ja haukut kuin Kill Billeihinkin: tyylitelty, ylimitoitettu, ylipitkä, kaunis, paikoin hauska, paikoin myötähäpeää aiheuttava.

Tarantinon vahvuus on dialogissa. Inglourious Basterds sisältää paljon kutkuttavan hienoa sanailua. Tarantinon kirjoittamat hahmot ovat sanavalmiita, joskaan eivät realistisia. Cannesin elokuvafestivaalien kilpailusarjaan Inglourious Basterdsia ei kuitenkaan olisi pitänyt hyväksyä. Muihin ehdolla olleisiin elokuviin verrattuna Tarantinon uutuus on paljon huonompi.

Inglourious Basterdsia parsittiin kokoon kymmenisen vuotta. Jos jonkinmoista huhua kuultiin, ja huhumyllyyn suhteutettuna lopputuotteen on pakko olla pettymys. Niin se onkin. Tarantino survoo kahteen ja puoleen tuntiin niin paljon materiaalia, että elokuva ei kanna. Nykyään tehdään paljon ylituotettua taidetta ja viihdettä. Ehkä kannattaisi ottaa askel taaksepäin, yrittää yksinkertaisemmin. Tällöin lopputuloksessa voisi olla jotakin samaa kuin hyvässä runossa.