Energiasta

Bruce Springsteen, 1978

Olen jo joitakin viikkoja saanut hienosta juhlajulkaisusta, joka on tehty Bruce Springsteenin Darkness on the Edge of Town -levyn merkkipäivän kunniaksi. Alkuperäinen pitkäsoitto tuli kauppoihin vuonna 1978. Kyseessä on eräs Springsteenin parhaista levyistä, ellei paras. Kokonaisuuden tasossa lähelle pääsevät vain Born to Run ja Born in the U.S.A. Aikoinaan jaksettiin kohkata siitä että Springsteen äänitti Darkness on the Edge of Townia melkein kahden vuoden ajan. Se oli vielä 1970-luvulla poikkeuksellisen pitkä prosessi. Kärsivällisyys kannatti, sillä reilun 40 minuutin mittainen lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.

Loppuvuodesta ilmestynyt erikoisjulkaisu sisältää Darkness on the Edge of Town -levyn lisäksi ennen julkaisemattomia kappaleita, making of -dokumentin ja kaksi täyttä konserttia. Konserteista ensimmäinen on vuodelta 1978 ja toinen vuodelta 2009. Ne katsomalla selviää, että Springsteen on kuin onkin menettänyt vuosikymmenten aikana energiaansa. Vanha jaksaa vielä heilua, mutta nuoruuden päivinään Springsteen oli upeassa vireessä.

Väitän itse asiassa, että nuori Springsteen on musiikin historiassa poikkeuksellisen energinen ihminen. Hänen konserttinsa ovat jo vuosikymmenien ajan kestäneet tuntien ajan. Ja millaisia tunteja! Springsteen ja hänen yhtyeensä antavat jokaisen kappaleen kohdalla kaikkensa. On oikeastaan ihme, ettei mies ole leipääntynyt hitteihinsä. Esimerkkejä energisestä menosta löytää muun muassa täältä, täältä ja täältä.

Springsteen elää energiasta. Hänen yleensä melko lyhyet levynsä ovat energiapurkauksia, jotka on onnistuttu tallentamaan nauhalle. Hänen eeppiset konserttinsa ovat puolestaan kokemuksia, joiden energia välittyy jopa huonolaatuiselta videonauhalta. Darkness on the Edge of Town -pakettiin kuuluva vanhempi keikka ei ole kuvaltaan tai ääneltään kummoinen, mutta tunnelma välittyy silti. Todellisen tunnelman voi tietysti vain kuvitella, mutta onneksi 1970- ja 1980-lukujen Springsteenistä on jäänyt melle edes tälläisia pieniä todisteita.

Springsteen on niitä muusikkoja, jotka täyttävät stadioneita. Mutta toisin kuin useimmat vastaavan suosion omaavat artistit, niin Springsteen saa suurenkin luokan konsertin tuntumaan intiimiltä kokemukselta. Hänen karismansa, olemuksensa ja energiansa tavoittavat stadioneiden kaukaisimmatkin kolkat. On saavutus, että stadionin huonoilla paikoilla istuvan takarivinkin saa tanssimaan musiikin tahdissa. Enää Springsteen ei tähän tosin kykene, mutta nuorempana hän olisi voinut tulla valituksi vaikka Yhdysvaltain presidentiksi. Menneiden vuosikymmenten Springsteen onkin eräs aikamme suurista romantikoista. Hänen energiansa auttaa ihmisiä jatkamaan.